Iranin ja Yhdysvaltojen konflikti: Ennalta arvattu eskalaatio – kuinka Teheran vetää Persianlahden valtiot sotaan
Kuvittele, että istut kahvilassa Sharm el-Sheikhissä tai Dubaissa ja katsot merelle. Vielä muutama viikko sitten näkymää hallitsivat rauhalliset tankkerit ja Persianlahden kirkkaan sininen väri. Tänään? Hormuzinsalmesta on tullut ruutitynnyri, ja jokainen miettii, mihin seuraava iranilainen drooni iskee. Iranin ja Yhdysvaltojen konflikti on saavuttanut uuden, tulenaran vaiheen. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tosissaan julistaa sodan olevan käytännössä voitettu, samalla kun tunteet alueella kuohuvat – ja Washingtonin liittolaiset on jätetty tyhjän päälle.
Trumpin "voitto" ja paikallinen todellisuus
"Käytännössä ei ole enää mitään, mihin voisi iskeä", Trumpin kerrotaan viestineen Yhdysvaltain tiedustelupalvelun kautta. Rohkea väite, kun otetaan huomioon, että Yhdysvallat itse myöntää pommittaneensa yli 5000 kohdetta Iranissa. Toki Teheranin sotilaallinen infrastruktuuri on kärsinyt pahoin. Ajatollah Ali Khamenei on kuollut, hänen pojastaan Mojtabasta on jo tehty seuraaja, ja hänen väitetään haavoittuneena piileskelevän salaisessa paikassa. Mutta kuka oikeasti uskoo, että maa kuten Iran antaa periksi vain siksi, että näkyvät komentokeskukset ovat raunioina?
Vallankumouskaartilla on Trumpin voitonhuutoon vain yksi vastaus: "Me päätämme sodan lopusta". Ja ne ryhtyvät tuumasta toimeen. Washingtonin miettiessä exit-strategioita, kaarti on jo käynnistänyt toisen vaiheen. Vaiheen, jota voisi hyvällä syyllä kutsua oppaaksi epäsymmetriseen sodankäyntiin Iranin ja Yhdysvaltojen konfliktissa.
"Horisontaalinen" rintama: Kaikki maksavat hinnan
Tässä on varsinainen pointti, joka länsimaisissa päämajoissa on ilmeisesti aliarvioitu pahoin. Teheran ei voi voittaa Yhdysvaltoja taistelukentällä – sen tietää siellä jokainen lapsi. Joten taistelu siirretään. Levitetään. Pehmeisiin kylkiin. Asiantuntijat kutsuvat tätä "horisontaaliseksi eskalaatioksi". Ja se toimii juuri nyt pelottavan hyvin. Yhdysvaltain lähetystö Riadissa? Drooni hipaisi sitä. Yhdysvaltain tukikohta Al-Udeid Qatarissa? Siihen osui ballistinen ohjus. Konsulaatti Dubaissa? Tulella.
Tämä ei ole kuolevan hallinnon villiä rimpuilua, kuten Trump ehkä haluaisi uskotella. Tämä on ennalta ilmoitettu strategia. Iskemällä ei vain Israeliin, vaan myös nimenomaan Persianlahden valtioiden infrastruktuuriin, Iran pakottaa juuri ne maat vastuuseen, joiden maaperältä Yhdysvaltain iskut käynnistetään. Viesti on kristallinkirkas: Haluatteko käydä sotaa meitä vastaan puhtaalta, turvalliselta alueeltanne? Sitten teidän on kannettava seuraukset.
Liittolaiset hylätty? Tyrmistys kasvaa Persianlahdella
Ja juuri tässä kohtaa liittouman rakenteissa natisee uhmakkaasti. Alueen diplomaatit kertovat nimettömänä "kohtalokkaasta aliarviosta", jonka Yhdysvallat teki Iranin vastauskyvystä. Riadissa, Abu Dhabissa ja Dohassa oli viikkoja yritetty saada Trumpia luopumaan sotilaallisesta iskusta. Turhaan. Ja nyt? Nyt palaa joka puolella, ja rikkaiden sheikkikuntien ilmapuolustusjärjestelmät – jotka eivät ole täysin yhteen toimivia – ammuttavat hitaasti mutta varmasti tyhjiin.
- Saudi-Arabia: Joutuu torjumaan iskuja pääkaupunkiinsa.
- Arabiemiraatit: Laskee Dubain konsulaatin vahinkoja.
- Qatar: Sen asukkaat pohtivat, onko valtava Yhdysvaltain tukikohta enemmän siunaus vai kirous.
- Bahrain: On jo kärsinyt osuman elintärkeään suolanpoistolaitokseen.
Eräs Persianlahden valtion diplomaatti tiivisti asian paikalliselle pääkaupunkimedialle: "Jos Iran hyökkää kaikkien Persianlahden valtioiden kimppuun, se menettää viimeisetkin mahdolliset keskustelukanavat". Epätoivo on käsin kosketeltavaa. He tuntevat olevansa eskalaation uhreja, jota eivät itse koskaan halunneet. Iranin ja Yhdysvaltojen konfliktin arviointi paikallisten silmin on siis murskaava – molemmille osapuolille.
Näkymätön taistelu maailman mielipiteestä
Samaan aikaan New Yorkissa esitetään absurdia teatteria. YK:n turvallisuusneuvosto kokoontuu, rintamalinjat ovat jyrkät. Iranin lähettiläs syyttää Yhdysvaltoja sotarikoksista, hänen yhdysvaltalainen kollegansa vetoaa YK:n peruskirjan 51. artiklaan ja oikeutettuun itsepuolustukseen. Ja sitten juuri Melania Trump johtaa neuvoston istuntoa lasten oikeuksista – historiallinen ironia, jonka Teheranin edustaja tietenkin leimaa välittömästi "häpeälliseksi ja tekopyhäksi", samalla kun kulisseissa keskustellaan tyttökoulusta, jonka väitetään joutuneen iskujen kohteeksi.
Tämä kaikki ruokkii arabimaailmassa vanhaa epäluuloa. Pelätään, että Washington vetää symbolisen voiton jälkeen pistokkeen seinästä ja jättää alueen kaaokseen. "Kaikki on tuhottu, hallinto on yhä olemassa – ja amerikkalaiset vain lähtevät", eräs diplomaatti pelkää. Saudit ja emiraatit katsovat jo haikeina itään. Kiina ja Venäjä eivät jätä tilaisuutta käyttämättä turvallisuusneuvostossa nöyryyttääkseen Yhdysvaltoja. Ne vainuavat tilaisuuttaan heikentää pysyvästi Yhdysvaltain vaikutusvaltaa alueella.
Mitä konfliktissa tapahtuu seuraavaksi?
Totuus on, ettei kukaan tiedä, miten tästä selvitään. Trump on kotimaansa politiikan paineen alla, koska bensiinin hinnat nousevat. Joten hän vapauttaa strategisia öljyvarantoja ja kaunistelee sotaa. Israelissa puolustusministeri Katz vaatii "taistelua ilman aikarajaa". Ja Iranin johto, traumatisoituneen ja kostonhimoisen uuden johtajan johdolla, ei ilmeisesti ole kiinnostunut de-eskalaatiosta. Päinvastoin: Se uhkaa avoimesti miinoittavansa Hormuzinsalmen ja iskevänsä koko alueen energiainfrastruktuuriin. Öljytynnyri 200 dollaria? Skenaario ei ole enää epärealistinen.
Meille täällä alueella toimiville tarkkailijoille ei jää muuta kuin odottaa ja hengittää syvään. Tilanne on sekavampi ja vaarallisempi kuin koskaan. Selvää on vain se, että jos joku vielä tänä päivänä uskoo tämän sodan olevan yksinkertainen välienselvittely Washingtonin ja Teheranin välillä, hän ei ole ymmärtänyt, miten tätä konfliktia luetaan. Se on sota, joka voisi toimia oppikirjana hybridiuhkien käytöstä. Ja Persianlahden ruutitynnyri on vaarassa sytyttää koko maailman tuleen.