Amerikka, josta taistelemme: Schumerin vastarinnasta sinun American Eagle -paitaasi

Nykyään sitä näkee kaikkialla – sen jakautuneen kuvan Amerikasta. Hetki sitten selasit kaverisi Instagram-tarinaa, jossa tämän lapsi esittelee uutta American Girl -vuosinukkea, ja seuraavaksi silmiisi osuu otsikko Chuck Schumerin ja republikaanien välisestä mittelöstä pelasta Amerikka -lain ympärillä. Siltä meinaa mennä pää pyörälle. Mutta asia on niin, että tämä päättely? Se on Amerikkaa juuri nyt.

Istuskelin viime viikolla O'Haren lentokentän odotusalueella Dallasin konetta odotellessa, kun vieressäni istuva kaveri – yllään American Eagle -huppari – alkoi marmattaa puhelimensa uutisista. "Ne aikoo tehdä äänestämisestä vaikeampaa", hän mutisi enemmän itselleen kuin minulle. "Tai helpompaa, riippuen keneltä kysyy", mutisin takaisin. Päädyimme juttelemaan aina portille asti. Hän oli sähköasentaja liiton riveistä matkalla työkeikalle Texasiin ja oli huolissaan siitä, että uuden lain vaatimat henkilöllisyystodistukset sulksivat osan hänen nuorista oppipoikistaan ulkopuolelle. Mietin serkkuani Phoenixissa, vakaata sitoutumatonta, joka on sitä mieltä, että kuvallisen henkilökortin näyttäminen on ihan tervettä järkeä – ihan kuin ostaessa oluttolppaa. Siinä se taistelu tiivistyy. Se ei enää ole vasemmiston ja oikeiston välistä; se on kahdesta täysin erilaisesta näkemyksestä siitä, millainen tämän maan pitäisi olla.

Kukkulan taisto, jota et seuraa (mutta kannattaisi)

Kongressin kukkulalla väännetään täyttä häkää. Schumer on kaivanut kantansa syvälle ja kutsuu pelasta Amerikka -lakia moderniksi äänestysveroksi, joka on kääritty isänmaalliseen käärepaperiin. Puolueen progressiivinen siipi seisoo hänen takanaan ja viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan tiukat henkilöllisyyslait iskevät kovimmin vähemmistö- ja pienituloisille alueille. Toisella puolella taas on senaattori Kennedyn kaltaisia miehiä, joiden mielestä jos henkilöllisyyttä vaaditaan yskänlääkkeen ostoon tai American Airlinesin lennolle nousuun, sitä pitää ehdottomasti vaatia myös äänestämiseen. Termiä "vaalien luotettavuus" heitellään niin paljon, että se on menettänyt merkityksensä. Mutta astu ulos kongressista mihin tahansa kahvioon Clevelandista Charlotteen, niin keskustelu muuttuu todella nopeasti todella yksinkertaiseksi.

Mitä 'Amerikka' tarkoittaa kun symbolit törmäävät

Outoa, eikö? Meillä kaikilla on mielessämme nämä postikortit maasta. Monille se postikortti sisältää valkopäämerikotkan, lipun, ehkä tytön ensimmäisen American Girl -nuken kanssa – symbolin vilpittömistä, pikkukaupungin arvoista. Toisille se on Pohjois-Amerikan valtava avaruus, avoin tie, ajatus siitä, että perhe voi ajaa Suurilta järviltä Meksikoon näyttämättä passia. Ja sitten on ne kulttuuriset kosketuspinnat, jotka eivät istu siististi kummankaan puolueen tarinaan.

• American Airlinesin lentoemännät pyörittelevät silmiään taas yhdelle ensimmäisessä luokassa puhkeavalle poliittiselle riidalle.
• American Eagle -logo t-paidassa, jonka on pukenut ylleen nuori mielenosoittaja – ja sama logo sen poliisin paidassa, joka valvoo mielenosoitusta.
• Club América -pelipaitoja pilkahtelee futisbaareissa LAsta Chicagoon, muistutuksena siitä, että "Amerikka" tarkoittaa espanjaksi eri asiaa kuin englanniksi – ja se on ollut totta kauemmin kuin kukaan meistä on ollut elossa.

Nämä eivät ole vain brändejä tai joukkueita. Ne ovat taustakohinaa maasta, joka on eri mieltä itsensä kanssa. Kun näen otsikon pelasta Amerikka -laista, en ajattele vain senaatin istuntosalia. Ajattelen sitä sähkäriä American Eagle -hupparissaan. Ajattelen tuntemiani Club América -faneja, jotka saivat kansalaisuuden viime vuosikymmenellä ja seuraavat nyt tätä väittelyä kuin haukat. Ajattelen sitä tosiasiaa, että Pohjois-Amerikka on manner, ei vain yksi valtio – ja se mitä Washingtonissa tapahtuu, tuntuu aina Torontossa ja Mexico Cityssä asti.

Mitä tästä sitten jää käteen?

Rehellisesti? Minulla ei ole siistiä vastausta. Tämä ei ole kolumni, jossa kerron kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Se lentokoneen kaveri ei muuta mieltään minun kirjoitukseni takia, eikä muuta Chuck Schumerkaan. Mutta ehkä pointti on se, että Amerikka on aina ollut kokoelma ristiriitoja, joita on pidetty kasassa teipillä ja yhteisellä uskolla siihen, että huominen voi olla parempi. Juuri nyt se teippi alkaa vähän hapertua. Väittelemme pelin säännöistä – kuka saa pelata, kuka saa pitää kirjaa pisteistä.

Samaan aikaan elämä jatkuu. American Airlinesin lento laskeutuu. American Girl -nukkea rakastetaan. Seuraava Club América -ottelu potkaistaan käyntiin. Ja jossain, kyläkokouksessa, olohuoneessa tai baarissa, alkaa juuri uusi keskustelu siitä, millainen tämän maan pitäisi olla. Sellainen on se Amerikka, jonka minä tunnen. Sekava, äänekäs, ja mahdoton olla katsomatta.