Alexander Stubb näyttää suunnan: Siksi Ukraina voittaa sodan – ja mitä se tarkoittaa Ruotsille

Ei ole joka päivä, että istuva valtionjohtaja ojentaa niin suorasanaisesti maailman ainoaa supervaltaa. Mutta Alexander Stubb ei ole mikä tahansa presidentti. Kun hän viikonloppuna lausui julkisuuteen, että Yhdysvallat on väärässä Ukrainasta, se ei ollut vain diplomaattinen merkintä. Se oli kannanotto johtajalta, joka kieltäytyy hyväksymästä pessimististä kuvaa, jota Washingtonin suunnalta on levitetty. Hän sanoi sen suoraan: Ukraina on voittamassa tämän sodan.

Ja tiedättekö mitä? Uskon hänen olevan oikeassa. Mutta tässä ei ole kyse pelkästään sotilaallisesta optimistisesta retoriikasta. Meille, jotka olemme seuranneet Stubbin uraa – EU-parlamentaarikosta, Stubbin hallituksen pääministeristä nykyiseen tehtäväänsä – on selvää, että tämä on mies, joka on aina pelannut pidempää peliä. Hän ei katso pelkästään Donbassin taistelukentän karttaa; hän katsoo globaalin vallan, kaupan ja diplomatian karttaa. Hänen viimeisin lausuntonsa on selvä signaali sekä Euroopalle että Yhdysvalloille: nyt on aika skarpata.

Triathlonista valtionjohtajuuteen

Ymmärtääkseen miksi Stubb on asiastaan niin varma, on ymmärrettävä miestä. Ei ole sattumaa, että hänen elämäkertansa, tai niin halutessaan, näkymätön kirja Alexander Stubb - Matka presidentiksi - Valta, politiikka ja urheilu, kaikuu jokaisessa julkisessa esiintymisessä. Hän on urheilija. Mies, joka on suorittanut Ironmanin. Ja politiikka ja urheilussa näkee saman DNA:n: sitkeyden, taktisen älykkyyden ja kieltäytymisen antaa periksi, kun vastatuuli puhaltaa kovimmillaan.

Aivan kuten triathlonkilpailussa, Ukrainan sodassa ei ole kyse siitä, kuka johtaa ensimmäisen kilometrin jälkeen. Kyse on jaksamisesta koko matkan. Stubb näkee, että Ukrainalla on oikeanlaisen tuen avulla sitkeyttä. Venäjällä, sen rampautetun talouden ja eristäytymisen kanssa, ei ole. Tämä on todellisuuteen perustuva laskelma, ei toiveajattelua. Hän näkee, että Ukraina voittaa tämän sodan, ei dramaattisella sotilasparaatiilla Moskovassa, vaan murentamalla hitaasti mutta varmasti Venäjän sotakoneen.

Miksi Stubb ui vastavirtaan

Aikana, jolloin monet länsimaalaiset johtajat puhuvat jäädytetyistä konflikteista ja neuvotteluratkaisuista, Alexander Stubb astuu esiin ja sanoo vastaan. Hänen viestinsä Valkoiseen taloon on kristallinkirkas: Teidän on ymmärrettävä, että Ukraina voittaa sodan. Tämä ei ole sijaiskonflikti, jossa meidän tulisi tyytyä kompromissiin. Kyse on taistelusta eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen tulevaisuudesta. Meille Ruotsissa ja Pohjoismaissa tämä on eksistentiaalinen kysymys. Venäjän voitto tarkoittaisi uutta rautaesirippua Itämeren ylle.

Hänen argumenttinsa lepäävät usealla jalalla, ja tässä näemme kokenut analyytikon:

• Moraalinen ulottuvuus: Ukrainasta perääntyminen nyt olisi suvereenin valtion hylkäämistä. Piste.
• Strateginen ulottuvuus: Venäjä, joka pysäytetään Ukrainassa, on Venäjä, joka ei uhkaa Naton itäsivustaa, mukaan lukien Suomea ja Ruotsia.
• Taloudellinen ulottuvuus: Venäjän voiton pitkäaikaiset kustannukset – varustelun, epävakauden ja pakolaisvirtojen muodossa – ylittävät moninkertaisesti sen kustannuksen, joka aiheutuu Ukrainan tukemisesta voittoon tänään.

Uusi sävy Pohjoismaissa

Stubbin kannanotto merkitsee uutta, itsevarmaa sävyä Suomesta. Se ei ole enää varovainen naapurimaa, joka punnitsee jokaista tavuaan Moskovaan nähden. Se on Nato-liittolainen, joka puhuu Yhdysvalloille tasavertaisena. Hän sanoo asioita, joita monet eurooppalaiset johtajat ajattelevat, mutta harvat uskaltavat muotoilla niin suoraan. Meille ruotsalaisille tarkkailijoille se on virkistävää. Se muistuttaa, että meillä on läheinen liittolainen, joka ei vain jaa arvopohjaamme, vaan on myös valmis taistelemaan sen puolesta älyllisellä terävyydellä ja poliittisella rohkeudella.

Lopulta Alexander Stubbissa ei ole kyse vain Suomen presidentistä. Hänestä on tulossa yksi Euroopan vaikutusvaltaisimmista äänistä turvallisuuspolitiikassa. Hänen analyysinsä siitä, että Ukraina on voittamassa, ja hänen itsepintainen vaatimuksensa siitä, että Yhdysvaltojen on tämä ymmärrettävä, tulee muokkaamaan keskustelua jatkossa. Niille yrityksille ja sijoittajille, jotka yrittävät navigoida tässä geopoliittisessa maisemassa, signaali on kirkas: Älkää laskeko nopean Venäjän menestyksen varaan. Varautukaa pitkään, pitkittyneeseen sotaan, jossa sitkeys ja vahva transatlanttinen side tulevat ratkaisemaan. Ja tuossa maratonkilpailussa olemme juuri saaneet uuden, lujan kapteenin Pohjoismaiselle joukkueelle.