Päätyykö puolisoiden verotuskohtelu? Klingbeilin uudistussuunnitelmat ja se, mitä niiden takana todella on

Se on se veromalli, joka on seissyt vuosikymmeniä kuin linnake – mutta nyt se alkaa pahasti horjua. Lars Klingbeil, SPD:n vahva mies, on keksinyt ajatuksen, joka saa monet avioparit maassa havahtumaan: hän haluaa lakkauttaa puolisoiden yhteisverotuksen. Tai ainakin muuttaa sitä niin, ettei se enää sovi tähän päivään. Muistan itse keskustelut vuosien takaa, kun aihetta käsiteltiin ensimmäistä kertaa kuin tabua. Silloin sanottiin: "Tämä on koskematon." Nykyään, kun valtion täytyy kääntää jokaista euroa, asia näyttääkin yhtäkkiä toiselta.

Miksi Klingbeilillä on puolisoiden yhteisverotus tähtäimessä

Perustelu, jonka Klingbeil esittää, on yksinkertainen – mutta osuu ytimeen. Malli, jossa avioparit verotetaan yhdessä ja verotaakkaa tasoitetaan, on peräisin ajalta, jolloin nainen yleensä jäi kotiin ja mies oli perheen ainoa elättäjä. Se on nykypäivänä rehellisesti sanottuna anakronismi. Jos asiaa tarkastelee tarkkaan, huomaa nopeasti: Puolisoiden yhteisverotus ei edistä perhettä, vaan tiettyä roolijakoa. Se on valtavan hyödyllinen pareille, joilla on suuret tuloerot – ja valtaosassa tapauksista kyse on edelleen klassikoista, joissa nainen ansaitsee vähemmän tai ei käy töissä.

SPD:ssä on jo pitkään uskottu, että tämä malli on todellinen jarru tasa-arvolle. Ja luvut ovat heidän puolellaan. Luin itse taannoin yhden suuren tutkimuksen, jonka tunnettu taloustutkimuslaitos esitti. Ne osoittavat selvästi: jos puolisoiden yhteisverotus lakkautettaisiin, naisten työllisyysaste nousisi keskimäärin jopa kahdeksan prosenttia. Nuo eivät ole mielikuvituslukuja, vaan konkreettisia vaikutuksia. Yhtäkkiä monille pareille ei olisikaan enää kannattavaa, että toinen jää kotiin vain napatakseen veroedun.

Mitä tämä tarkoittaisi syntyvyydelle – päinvastoin kuin voisi kuvitella

Sitten tulee se, mikä todella yllättää. Yhteisverotuksen kannattajat sanovat aina: "Tämä on perheen selkäranka, tämä takaa lapset." Mutta todellisuus näyttää toiselta. Eräs tutkimus, jonka luin aikoinaan ammattilehdessä, osoitti täysin päinvastaista. Kun valtio ei enää palkitse epätasaista tulonjakoa, vaan panostaa sen sijaan hoitopalveluihin ja todelliseen valinnanvapauteen, syntyvyys nousee. Kuulostaa paradoksilta, mutta on loogista: parit uskaltavat hankkia lapsia todennäköisemmin, kun he tietävät voivansa molemmat käydä töissä joutumatta verotuksellisesti rangaistuiksi.

Nykyinen keskustelu puolisoiden yhteisverotuksen uudistuksesta ei siis ole enää pelkästään taloudellinen. Kyse on kysymyksestä: haluaako valtio tukea klassista elättäjäavioliittoa, vai haluaako se tukea moderneja elämäntapoja? Uskon, että monilla nuoremmilla pareilla ei ole enää tällaista perinteistä ajatusta mielessään. He kysyvät itseltään: Miksi minua pitäisi verottaa epäedullisemmin, vain koska käymme molemmat kokopäivätyössä ja viemme lapset päiväkotiin?

• Fakta 1: Puolisoiden yhteisverotus maksaa valtiolle vuosittain miljardeja euroja menetettyinä verotuloina.
• Fakta 2: Se on kannattavaa vain pareille, joilla on suuret tuloerot – usein niille, jotka eivät sitä edes tarvitsisi.
• Fakta 3: Maissa kuten Ruotsi tai Ranska on aivan erilaisia malleja, jotka piristävät sekä syntyvyyttä että naisten työllisyyttä.

Suuri koalitio unionin ja SPD:n välillä? Kompastuskivi nimeltä FDP

Mutta näin nopeasti tämä ei tule tapahtumaan. Sen tietävät toveritkin. Sillä vaikka Klingbeil saa SPD:ssä yhä enemmän tukea, unionissa asia nähdään aivan toisin. CSU:lle puolisoiden yhteisverotus on lähes pyhä lehmä. Mutta vaikka seuraavassa hallituksessa päästäisiinkin sopuun, odottaa FDP. Liberaalit ovat jo tehneet mallista itselleen tärkeän asian. Heille avioliiton verotuksellinen tuki on heidän talouspolitiikkansa ydinasia. Epäilen vahvasti, että tällainen laki läpäisisi liittopäivät ilman valtavaa riitaa.

Mutta on myös sanottava selvästi: Pelkkä lakkauttaminen ilman vastaavia kevennyksiä olisi kohtalokasta. Jos yhteisverotus kaadetaan, on tilalle saatava muita helpotuksia. Muuten yhteiskunnan keskiluokka olisi se häviäjä. Ja juuri siitä neuvotteluissa on kyse, joita nyt kulisseissa käydään. Kyse ei ole lakkauttamisesta itsetarkoituksena, vaan uudistuksesta, joka on loppujen lopuksi oikeudenmukaisempi. Ehkä kyse on perhekohtaisesta verotuksesta, joka ottaa lapset paremmin huomioon. Tai mallista, joka tunnustaa tosiasiallisen hoivatyön siviilisäädystä riippumatta.

Sanon teille: keskustelu puolisoiden yhteisverotuksesta tulee pitämään meitä kiireisinä vielä seuraavat kuukaudet. Se on kuin polttolasi sille, mitä tässä maassa juuri nyt keskustellaan: miten haluamme elää, miten haluamme työskennellä, ja mitä se oikeastaan on valtiolle arvoista? Pysykää kuulolla – tästä tulee kuuma syksy.