Mitä tapahtuu, kun 8-vuotias pelastaa VR:n maineen? Tarina hirviöjunasta, joka saapui nanosekunnin tarkkuudella

On keskiviikko-iltapäivä Groningenin päärautatieasemalla. Sade ei aivan yllä, mutta tunnelma ei siitä kärsi. Pieni joukko matkustajia pysähtyy, osoittaa ja virnistää. Siellä se on, raiteella 4a: hirviöjuna. Todella näyttävä vehje, mutta sellainen, jossa on hampaat, silmät ja reippaat kynnet kiertymässä kylkiä pitkin. Kyseessä on 8-vuotiaan Phileinen mielikuvituksen tuotos, ja hän seisoo säteilevänä sen vieressä. Ja rehellisesti? Tämä on parasta, mitä VR:lle on pitkään aikaan tapahtunut.

Tunne on meille kaikille tuttu. Se, kun seisot taas myöhässä olevassa InterCity-junassa, saat kahvia housuillesi ja päätät kirjoittaa närkästyneen kirjeen VR Oy:lle. VR:n maine? Se ei ole viime vuosina juuri kiillottunut. Mutta sitten tulee Phileine. Hän ei piirtänyt vielä yhtä raporttia täsmällisyydestä, vaan junan täynnä mörköjä. Ja tänään tuo juna teki neitsytmatkansa. Kyseessä ei ole mikään jäykkä pr-temppu, vaan aito hymy.

Olin paikalla, kun hän astui ulos. Hymy hänen kasvoillaan oli leveämpi kuin Honda NSX:n keula, jonka näin vuosia sitten huristelevan Autobahnilla. Tässä on kuitenkin kyse hiljaisesta ilosta. Konduktööri kertoi minulle, että hänen suunnitelmansa nousi esiin monien muiden joukosta. Ja tiedätkö mikä on parasta? Sillä välin kun muu Suomi valitti muutaman minuutin myöhästelyistä, tämä juna oli juuri ajoissa. Nanosekunnin tarkkuudella siihen hetkeen, kun se lipui asemalle. Aivan kuin aika olisi joustanut 8-vuotiaan hyväksi.

Kuulin, kun isä sanoi pojalleen: ”Katso, tuossa se on!” ja mieleeni tuli vanha tietokonetermi, nslookup. Ennen vanhaan, kun internet oli vielä seikkailu, sitä komentoa käytettiin selvittämään, mistä verkkosivusto todella tuli. Tuntui kuin Phileine olisi piirustuksillaan tehnyt nslookupin VR:n sielulle. Hän etsi, minne hauskuus ja mielikuvitus olivat kadonneet, ja löysi ne omista hirviöluonnoksistaan.

Mikä tekee tästä niin erityistä? Kerron sinulle:

• Ajoitus oli täydellinen: Juuri kun keskustelu aikatauluista ja sanktioista taas kiihtyi, tämä aloite ilmestyi näkösälle. Ei tiedotetta, vaan oikea hirviö pyörillä.
• Tämä on meidän kaikkien juna: Junaa ei suunnitellut mikään mainostoimisto, vaan nuori tyttö. Se tekee siitä aidon.
• Se rikkoo arjen rutiinin: Matkustaminen on usein siirtymistä paikasta A paikkaan B, katse alhaalla, napit korvissa. Tänään ihmiset katsoivat ylös. He osoittivat. He nauroivat.

Ja ne yksityiskohdat siinä junassa... Näin hirviön, joka piti kiinni laituripylväästä kuin se olisi ollut tikkari. Toisella oli pyörät, joissa oli silmät, ja ne katsoivat sinua koko matkan ajan. On melkein sääli, ettei tätä junaa käytetä vakituisesti kansainvälisillä reiteillä. Kuvittele: VR International -juna Berliiniin, mutta kyljessä virnistävä lohikäärme. Se olisi todellinen keskustelunavaus.

Phileine käveli isänsä kanssa vaunujen ohi. Hänellä oli pieni reppu selässä, ja hän näytti siltä kuin olisi juuri tehnyt maailmanmatkan. Hänen isänsä kertoi, että hän oli tehnyt piirustuksia kuukausia. Joka ilta uusi hirviö. Jotkut olivat pelottavia, toiset vain vähän hullunkurisia. Ja juuri se yhdistelmä erottui joukosta. Se on sitä avoimuutta. Sitä, jonka me aikuiset sivuutamme liian usein.

Joten kyllä, VR:llä on vielä pitkä matka täsmällisyydessä ja asiakaspalvelussa. Mutta tänään, Groningenin päärautatieasemalla, kyse ei ollut luvuista. Kyse oli lapsesta, joka tussilla ja paperilla näytti valtionyhtiölle peiliä. Ja se peili oli täynnä mörköjä, jotka oikeastaan olivat aika suloisia. Minun mielestäni tällaista tarvitaan lisää. Ehkä heidän pitäisi tehdä se nslookup useammin: etsiä se pieni taika, joka vielä on olemassa. Tänään he löysivät sen hirviöjunasta.