Steffen Seibert kohun keskellä: Israelin ulkoministeri hyökkää Saksan suurlähettilään kimppuun
Kyseessä on tapahtuma, joka paljastaa syviä säröjä muuten niin vakiintuneissa Saksan ja Israelin välisissä suhteissa. Steffen Seibert, Saksan Tel Avivin -suurlähettiläs, on joutunut Jerusalemista käsin käydyn kritiikin ristituleen. Israelin ulkoministeri Gideon Saar on hyökännyt liittokanslerinviraston entistä tiedottajaa vastaan tavalla, joka herättää diplomaattipiireissä suoranaista kauhistusta. Saar syyttää Seibertiä lähes pakkomielteisestä suhtautumisesta – "bessenhet", kuten kiivaassa keskustelussa sanotaan – Juudean ja Samarian eli Länsirannan juutalaisia uudisasukkaita kohtaan. Huippudiplomaatille tämä julkinen nuhdesaarna on suoranaista sodanjulistusta.
Epätavallinen sananvaihto
Sanoilla, jotka kuuluivat Jerusalemin ulkoministeriöstä, on poliittisen moukariniskun tarkkuus ja kovuus. Steffen Seibert, joka aikoinaan leimasi liittokansleri Angela Merkelin viestinnän stoalaisella tyyneydellä, on yhtäkkiä myrskyn silmässä. Syytös: Hän halveksii kriittisellä asenteellaan uudisasutushankkeita kohtaan Israelin suvereniteettia. Saarin hyökkäykset eivät ole pelkästään henkilökohtainen loukkaus Seibertiä kohtaan. Ne kohdistuvat pikemminkin Saksan Israel-politiikan perustukseen, jota perinteisesti kannattelee lähes pyhä valtioratio.
Historiaa tunteva tietää, että on ollut toistuvasti hetkiä, jolloin Saksan ja Israelin suhteet ovat joutuneet kovalle koetukselle. Arkistojen vanhat asiakirjat osoittavat, miten esimerkiksi 1970-luvulla diplomaattinen vääntö tunnustamisesta ja liittotasavallan kriittiset äänet herättivät vastustusta Israelissa. Silloin kyse oli usein Lähi-idän konfliktista ja siitä, kuinka pitkälle nuori demokratia Saksa voi mennä esittääkseen kritiikkiä. Nyt tapahtuva on uusi eskalaation taso.
Rajat alkavat näkyä
Ulkopuolisesta saattaa tuntua äkilliseltä erimielisyydeltä. Mutta tarkkaan katsoen syvät murtumalinjat erottuvat:
- Uudisasutuskysymys: Tässä on suurin kiistakapula. Kun Israelin hallitus pääministeri Netanjahun ja ulkoministeri Saarin johdolla edistää uudisasutusten rakentamista, liittohallitus – Steffen Seibertin edustamana – pitää kiinni kansainvälisoikeudellisesta kannasta, jonka mukaan nämä siirtokunnat ovat laittomia.
- Poliittinen sävy: Saarin hyökkäys Seibertiä vastaan ei ole pelkkää poliittisen sisällön kritiikkiä. Se on loukkaus diplomaattista etikettiä kohtaan. Suurlähettilään julkisesti "pakkomielteestä" syyttäminen on tabujen rikkomus, joka rasittaa työsuhdetta merkittävästi.
- Odotukset: Israelissa saksalaiselta suurlähettiläältä odotetaan usein enemmän "ymmärrystä" kuin muilta diplomaateilta. Seibert, jolla on erityinen tausta Hampurista kotoisin olevan juutalaisen perheen poikana, liikkuu tässä kapealla polulla saksalaisen valtioration ja kriittisen solidaarisuuden välillä.
Berliinin ja Jerusalemin välissä: Erityinen suhde paineen alla
Saksan suurlähettilään rooli Israelissa on aina ollut enemmän kuin pelkkä klassinen diplomaattinen virka. Steffen Seibert kantaa tätä vastuuta vakavuudella, joka on tuonut hänelle kunnioitusta niin Berliinissä kuin Tel Avivissakin. Mutta nykyinen konflikti osoittaa, että niin sanottu "valtioratio" – sitoumus siitä, että Israelin turvallisuus on osa Saksan identiteettiä – ei suojaa poliittisilta konflikteilta.
Reaktiot Saksassa ovat odotetusti rajuja. Berliinin ulkoministeriöstä kuuluu huolestuneita äänenpainoja. Tilanteen rauhoittamiseksi nähdään vaivaa, mutta sanallinen ylilyönti Jerusalemista ei vain katoa. Saar, tunnettu kovan linjan edustaja, ei ole hyökkäyksellään osunut ainoastaan Seibertiin vaan myös Saksan ja Israelin suhteiden herkkään tasapainoon. Entiselle liittokanslerinviran tiedottajalle tämä on koetinkivi, jollaista hän ei ole pitkällä urallaan aiemmin kohdannut. Hänen on nyt osoitettava, että hän pysyy luotettavana yhteyshenkilönä myös tässä uudessa, karuuntuneessa Lähi-idän poliittisessa maisemassa.
Jäljelle jää karvas jälkimaku. Kiista Steffen Seibertistä on enemmän kuin pelkkä henkilökohtainen konflikti. Se on oire siitä, että aika, jolloin Saksa ja Israel pystyivät selvittämään diplomaattiset erimielisyytensä suljettujen ovien takana, saattaa olla lopullisesti ohi. Molempien maiden yleisö seuraa tarkasti, onnistutaanko tämä repeämä paikkaamaan – vai saako riidan "pakkomielle" lopulta yliotteen.