Mojtaba Khamenei johtajuuden kynnyksellä: Luovuttaako vallankumouskaarti Iranin "avaimen" edesmenneen johtajan pojalle?

Isku, joka kohdistui Qomin kaupungissa sijaitsevaan asiantuntijaneuvoston rakennukseen tunteja sitten, ei ollut vain ohikiitävä sotilaallinen operaatio keskellä kiihtyvää konfliktia. Näkemykseni mukaan se oli nimenomaan hetki, joka käytännössä julisti yhden aikakauden päättyneen ja toisen, synkemmän ja epäselvemmän, alkaneen. Israelilaisten ohjusten sataessa rakennukseen, kokoontuneet jäsenet – tai ne, jotka olivat jäljellä – olivat päättämässä Islamilaisen tasavallan korkeimman viran kohtaloa. Teheranista ja Lontoosta vuotaneet tiedot viittaavat kaikki samaan suuntaan: Mojtaba Khamenei, edesmenneen johtajan poika, on mies, jonka taakse vallankumouskaarti on asettanut valtavan painoarvonsa isänsä seuraajaksi.

"Varjokäsi" astuu päivänvaloon: Miksi juuri Mojtaba?

Olen seurannut Mojtaba Shirazin (viitaten hänen sukutaustaansa) tapausta jo vuosia ja kirjoittanut hänestä "varjomiehenä", joka hallinnoi isänsä talousimperiumia ja valvoo korkeiden turvallisuusjohtajien nimityksiä. Viime päivien tapahtumat eivät tulleet yllätyksenä Iranin todellista tilannetta seuranneelle. Yllätys oli siinä, kuinka nopeasti kortit paljastettiin. Heti Ali Khamenein murhan jälkeen puhe muuttui "asiantuntijaneuvostosta" perustuslaillisena elimenä "valvottuun neuvostoon", jossa Meysam Motiei ja muut kaartin läheiset ovat todellisia kummisediä. Vallankumouskaarti ymmärtää, että kuka tahansa muu ehdokas kuin Mojtaba tietäisi oven avaamista ideologiselle taistelulle vallankumouksen perusteista, kun taas Mojtaba takaa "järjestelmän" jatkuvuuden yhdistäen uskonnon ja talouden.

Qomin pommitus: Epätoivoinen yritys kääntää peli?

Israelin pommitus ei ollut sattumanvarainen, vaan tarkka isku Iranin seuraavan korkeimman johtajan vaaliprosessiin. Suljettujen ovien takaa saatujen tietojen mukaan Qomin rakennuksessa oli meneillään ääntenlasku tai lopulliset neuvottelut, kun lentokoneet saapuivat. Teheran kiisti, että päätukikohta olisi ollut kohteena, ja kuvaili sitä "vanhaksi ja toissijaiseksi". Satelliittikuvat ja tutkimusryhmäämme päätyneet videot kuitenkin vahvistavat täysin päinvastaista.

Tässä on ydin: Miksi Israel pommittaisi vaalirakennusta, jos se on tyhjä? Ja miksi Tel Aviv ylpeänä ilmoittaisi häirinneensä ääntenlaskentaa? Vastaus on yksinkertainen: Koska vallanperimyksen ajoitus oli järjestelmän "akilleenkantapää", ja Israel yritti hyödyntää tätä heikkoutta. Teheran näyttää kuitenkin olleen nopeampi; ilmoitus Mojtaban valinnasta tehtiin välittömällä sotilaallisella ja poliittisella painostuksella katkaistakseen tien kaikelle sekasorrolle, jota Israel tai jopa sisäinen oppositio, kuten Hashemi Khomeinin uudistusmielinen liike, olisi voinut hyödyntää.

Mitä "johtajan pojan" valtaannousu tarkoittaa?

Jos uutiset vahvistuvat seuraavien tuntien aikana – ja uskon sen olevan vain ajan kysymys – Iran astuu täysin uuteen vaiheeseen. Vallan siirtyminen isältä pojalle muuttaa järjestelmän "uskonnollisen säädöksen alaisesta hallinnosta" (velayat-e faqih) "perhehallinnoksi". Minulle tämä on perustavanlaatuinen muutos. Kyse ei ole enää suurten ajatollahien muodostamasta eliitistä, vaan turvallisuus-sotilasrintamasta, jota yksi perhe johtaa uskonnollisella verholla. Tässä piilee suuri kaupallinen ja investointimahdollisuus, niin sanotusti, Persianlahden valtioille, erityisesti Saudi-Arabialle:

• Geopoliittisesti: Iranin jyrkentyvä kanta ydinasekysymyksessä ja neuvotteluissa lännen kanssa tarkoittaa alueellisen jännitteen kasvua, mikä saattaa järjestellä energiayhteistyötä uusiksi.
• Taloudellisesti: "Mojtaban verkoston" jatkuva hallinta elintärkeillä sektoreilla (öljystä urakointiin) tarkoittaa, että mahdollinen läpimurto Iranin kanssa on kiinni tämän yksityisen verkoston, ei vain keskushallinnon, hyväksynnästä.
• Turvallisuuden osalta: Vallankumouskaartista, joka asetti Mojtaban valtaan, tulee kiistatta korkein auktoriteetti, mikä lisää epäsuorien yhteenottojen todennäköisyyttä Israelin kanssa asiamiesten välityksellä.

Yksi huomionarvoisimmista yksityiskohdista oli heti pommituksen jälkeen Israelin päätöksenteon käytäviltä vuotanut tieto, jonka ydin oli: "Ei ole väliä kuka tänään valitaan, hänen kohtalonsa on jo sinetöity, vain Iranin kansa valitsee seuraavan johtajansa". Tämä ei ole pelkkää propagandaa; se on tunnustus siitä, että Israel näkee tämän vallanperimyksen mahdollisuutena syventää kuilua kansan ja järjestelmän välillä. Vastauksena odotan Teheranin nopeuttavan ydinohjelmaansa painostuskeinona ja sisäisen legitimiteetin vahvistajana.

Yhteenveto: Olemme perityn "pelon tasavallan" edessä

Lopulta näyttää siltä, että Mojtaba Khamenei pukee isänsä viitan ylleen, mutta taakka on raskaampi. Alueellinen tilanne on räjähtänyt, Iranin talous on partaalla ja kansa Persian kaduilla on uupunutta. Meille alueella, erityisesti Saudi-Arabiassa, tämä tarkoittaa, että tulemme tekemisiin jyrkemmän ja joustamattomamman järjestelmän kanssa, koska siltä puuttuu jopa se perinteinen legitimiteetti, jota hänen isänsä nautti. Asiantuntijoiden vaalit päättyivät ennen kuin ne ehtivät alkaakaan, ja jäljellä on vain seurata, kuinka "poika" hallinnoi isänsä perintöä maassa, joka huokuu pakotteiden ja ohjusten alla.