Jens Stoltenberg palaa Norjan politiikkaan: ”Nyt tehdään suuret päätökset”
Jens Stoltenberg on palannut. Nato-pääsihteerin tehtävän päätyttyä hän on laskeutunut takaisin Norjan maaperälle, ja muutamassa viikossa hän on jo keskellä poliittisen arjen pyörteitä. On melkein kuin hän ei olisi koskaan lähtenytkään, mutta samalla kaikki on toisin. Ne suuret ja painavat asiat, jotka nyt ovat pöydällä, ovat aivan toista luokkaa kuin silloin, kun hän lähti maasta johtamaan puolustusliittoa.
Meille, jotka seurasimme Jens Stoltenbergin ensimmäistä hallitusta 2000-luvulla ja myöhemmin Jens Stoltenbergin toista hallitusta, joka oli opetus finanssikriisin hallinnassa, on helppo tunnistaa hänen otteensa. Hänellä on kyky ilmestyä paikalle juuri silloin, kun tilanne on pahin ja kansa alkaa miettiä, kellä oikeastaan on ohjat käsissä. Nyt on taas kriisin paikka, mutta tällä kertaa kyse on yhtä lailla siitä, mitä tapahtuu rajojen ulkopuolella kuin sisäpolitiikassakin.
EU:n hiilitulli kolkuttelee ovella
Se suuri norsu huoneessa tällä hetkellä on EU:n hiilitulli. Tämä ei ole asia, joka katoaa yhdellä tai kahdella selvityksellä. Kyseessä on konkreettinen ja raskas poliittinen päätös, jonka vaikutukset tuntuvat niin teollisuudessa kuin tavallisissa ihmisissä. Tiedän, että Jens Stoltenbergin tiimi on jo käynyt palavereissa, jotka venyvät pitkälle normaalin työajan yli – tämä on yksinkertaisesti liian tärkeä asia jätettäväksi odottamaan. Se on hyvin tyypillistä Stoltenbergille: tarttua isoihin rakenteellisiin kysymyksiin ennen kuin ne ehtivät muodostua kriisiksi, jota kukaan ei pysty hallitsemaan.
Hän on ollut tässä ennenkin. Jens Stoltenbergin toisessa hallituksessa piti kesyttää pankkikriisiä ja öljyn hinnan laskua. Nyt vuorossa ovat vihreä siirtymä ja kansainvälinen tullimuuri. Harvalla Norjan politiikassa on yhtä laajat verkostot kuin hänellä kahdeksan Nato-vuoden jälkeen. Hän tuntee nyt EU:n huiput ja Yhdysvaltain raskaan sarjan toimijat aivan eri tavalla kuin pääministerikauden päättyessä. Se on etu, joka tuntuu neuvotteluissa jatkossa.
Kun tutkinta kestää liian kauan
Samalla kun Stoltenberg nyt suunnistaa suurten kansainvälisten linjojen keskellä, käydään kotimaassa keskusteluja, jotka muistuttavat meitä siitä, että oikeusvaltion on toimittava myös arjessa. Ajattelen erityisesti meneillään olevaa tutkintaa Finnmarkissa. Siellä puolustajat pelkäävät todistajiin vaikuttamista, kun poliisi on tiedottanut tavalla, jota ei usein näe. Kun asiat venyvät vuosia, kuten olemme nähneet useissa muissakin suurissa jutuissa, alkaa luottamus järjestelmään rakoilla.
Tämä ei ole se asia, joka yhdistetään Jens Stoltenbergin aiempiin hallituskausiin, mutta se havainnollistaa ongelmaa, joka on kasvanut viime vuosina: byrokratia on liian hidasta. Jens Stoltenbergin ensimmäisessä hallituksessa tuskin olisi osattu kuvitella, että tällainen tutkinta voisi jatkua vuosia ilman, että kukaan puuttuisi asiaan. Nyt tämä on todellinen haaste, johon uuden–vanhan pääministerin on suhtauduttava – elinkeinoelämä, kuten kalastusasiassa, tarvitsee ennustettavuutta.
- EU:n hiilitulli – Suurin yksittäinen asia, joka odottaa. Neuvotellaanko Norjalle räätälöity ratkaisu, vai mennäänkö täysimääräiseen integraatioon?
- Tutkintojen kesto – Sekä Finnmarkin tapauksessa että muissa asioissa, joita sisäpiirin lähteet ovat tuoneet esiin, tutkintojen kestosta on tullut oma rasitteensa.
- Kansainvälinen kokemus – Jens Stoltenbergilla on kontaktiverkosto, jollaista yksikään toinen norjalaispoliitikko pysty päihittämään. Se ratkaisee EU:n kanssa käytävissä neuvotteluissa.
Takaisin tulevaisuuteen
Se, mikä tekee tästä paluusta erityisen, on se, ettei Jens Stoltenberg palaa kenen tahansa poliitikkona. Hän palaa henkilönä, joka on nähnyt kansainvälisen koneiston sisältäpäin. Hän tietää, miten päätöksiä tehdään Brysselissä ja miten Norjan etuja ajetaan menestyksekkäästi yhä kovenevassa geopoliittisessa todellisuudessa. Kysymys kuuluu, riittääkö se ratkaisemaan ne suuret, avoimeksi jääneet asiat, joita on kotimaahan kertynyt.
Eihän kyse ole vain hiilitullista. Odotettavana on kokonainen joukko Jens Stoltenbergin toisesta hallituksesta peräisin olevia asioita, joita ei koskaan saatu täysin päätökseen ja jotka nyt kytevä taustalla. Uskon, että tällä kertaa näemme melko erilaisen Stoltenbergin. Vähemmän puoluepoliitikko, enemmän valtiomies. Ja juuri sitä me ehkä tarvitsemme enemmän kuin koskaan.