Everton kohtaa Chelsean: Miksi Toffees voittaa keskikenttäkamppailun

Tällaisina päivinä muistaa, miksi Valioliiga on maailman paras sarja. Everton vastaan Chelsea Goodison Parkilla. Tuulisia iltapäiviä Merseysidellä, missä vanha konna kuten Carlo Ancelotti yrittää rakentaa uutta, vahvaa Evertonia – juuri kun kaikki alkavat uskoa, että Chelsea on vihdoin löytänyt tiensä takaisin suuruuden aikoihin. Olen jo nyt henkisesti paikan päällä, ja lupaan: tästä ei tule tavallista sunnuntaiottelua.

Olen vuosien varrella nähnyt Evertonin murskaavan monia joukkueita Goodisonilla, mutta juuri tässä kohtaamisessa on kyse jostain muusta. Kyse on identiteetin löytämisestä. Chelsealla on yhä Mohamed Salahin haamu niskassaan – ei, ei enää pelaajana, mutta muistutuksena siitä, mitä tapahtuu, kun päästää tulevan supertähden liian aikaisin menemään. Aina kun Salah tekee maalin Liverpoolille, mikä tapahtuu suunnilleen joka viikonloppu, Chelsean johto kääntää katseensa muualle. Mutta emme puhu siitä, mitä oli. Puhumme siitä, mitä on. Ja tällä hetkellä Everton on joukkue, joka viihtyy altavastaajan roolissa.

Ancelotti on tehnyt jotain fiksua. Hän on lopettanut yritykset saada Everton pelaamaan kuin parhaiden neljän joukkue. Sen sijaan hän on rakentanut muurin. Kun katson viimeisimpiä otteita, näen joukkueen, joka rakastaa antaa vastustajalle pallon. He eivät peräänny. He eivät tarjoa tilaa. He antavat Chelsean tulla, ja sitten iskevät vastaiskusta. Ja tässä piilee avain.

Miksi Everton voittaa kamppailun keskikentällä

Olen sanonut sen ennenkin ja sanon sen uudelleen: ei aina se paras avauskokoonpano voita, vaan se, joka tekee vähiten virheitä. Tässä kolme syytä, miksi Evertonilla on todella hyvä mahdollisuus selviytyä voittajana tästä taistosta:

• Goodison-tekijä: Tämä ei ole areena, se on padan täydeltä. Chelsealla on historiallisesti ollut ongelmia tämän paikan intensiteetin kanssa. Tuomaritkin melkein taipuvat yleisön paineen edessä.
• Keskikentän raaka voima: Everton tulee nujertamaan Jorginhon ja Kovacicin fyysisesti. Tästä ei tule hienostelua, tästä tulee sota.
• Ancelottin kostonhalu: Hänet potkittiin aikoinaan Chelseasta. Usko pois, hän ei ole unohtanut sitä. Hän tietää tarkalleen, miten heidän hyökkäyspeliään vastaan puolustetaan.

Mutta meidän on puhuttava siitä tunteesta, joka pyörii mielessäni. Me näemme Arsenalin "mysteerilaituri" -sagan etenevän rinnalla. Melkein tuntuu siltä, että tämä Evertonin ja Chelsean kohtaaminen liittyy välillisesti kärkikamppailuun ja Aston Villa FC:hen. Sillä jos Everton onnistuu viemään pisteitä Chelsealta, se avaa Arsenalin ja Villan mahdollisuuden ottaa harppaus eteenpäin. Ja juuri se mysteerilaituri Arsenalissa, kuka ikinä se onkaan – oli se sitten akatemiapelaaja tai salassa pidetty hankinta – se kertoo yhden asian: Valioliigassa yhtä tärkeää on olla fiksu kentän ulkopuolella kuin sen sisälläkin.

On helppo unohtaa, kun istuu ja katselee taktiikkatauluja, mutta loppujen lopuksi ratkaisu on kentällä pelaavissa jalkapalloilijoissa. Chelsealla on joukkue, joka paperilla on omaisuuden arvoinen, mutta heillä on taipumus tulla liian mukaviksi, kun kohtaavat "pienempiä" joukkueita. Ja juuri siinä, ystävät hyvät, piilee Evertonin kultainen tilaisuus. Jos he pitävät nollan ensimmäisellä puoliajalla, stressi alkaa syödä Chelseaa sisältäpäin. Näen mielessäni, miten Goodisonin yleisö rakastaa jokaista taklausta, jokaista pallonriistoa. Tästä tulee henkinen kulutustaistelu.

Tiedän, että monet puhuvat Arsenal vs. Everton -ottelusta erillisenä tarinana myöhemmin viikolla, mutta älkää unohtako, että tämä ottelu on kaiken perusta. Evertonin on rakennettava vauhtia. Ja Chelsealle? Tämä on sellainen ottelu, joka ratkaisee, ovatko he todella mukana mestaruuskamppailussa vai ovatko he vain komea haastaja. Minun korvaani tässä haisee tasapeli tai tiukka kotivoitto. Tästä ei tule kaunista. Tästä tulee rumaa. Juuri niin kuin Merseysidellä kuuluukin olla.