Chris Hipkins suurennuslasin alla: Koronatutkinta, poliisiministerin salkku ja varjohallitus

On kulunut vuosikymmen siitä, kun kuulimme Chris Hipkinsin nimen ensimmäistä kertaa kriisin yhteydessä – silloin hän oli se mies, jolla oli nuija ja PowerPoint-kalvot ja joka rauhallisesti opasti meitä Covid-19-hälytysjärjestelmän eri tasoilla. Nyt, kun viime viikolla julkistettu kuninkaallisen komission raportti pandemian hoidosta räjähti politiikan kentälle kuin pommi, Hipkins on taas valokeilassa. Toisin kuin ennen, hän ei kuitenkaan ole puhujapöntössä, vaan varjohallituksessa seuraamassa sivusta, kun hallitus yrittää selittää toimiaan.

Tiistaina julkaistu kuninkaallisen komission raportti ei säästellyt sanojaan. Se nosti esiin puutteita varautumisessa, viestinnän kompastuskiviä ja kriisin vaikutukset yhteisöihin. Hipkinsille – joka toimi pandemia-ajan pahimmassa pyörteessä Covid-19-pandemiasta vastaavana ministerinä – raportti on sekä perinnön dokumentti että poliittinen riskitekijä. Hän on pysytellyt pitkälti hiljaa sen jälkeen, kun hänestä tuli poliisiministeri ja sittemmin oppositiojohtaja, mutta voi olla varma, että hän on lukenut raportin rivit läpi tarkkaan. Ystävien mukaan häntä polttelisi päästä puolustamaan omaa toimintaansa, mutta hän tiedostää, että ihmisten muistot lockdowneista ovat yhä tuoreessa muistissa.

Pandemiakeisarista varjokriitikoksi

Työväenpuolueen tappion jälkeen Hipkins ei kadonnut mihinkään. Hän otti vastuulleen poliisiasioiden ministerisalkun Chris Hipkinsin varjohallituksessa, varjostaen hallituksen työtä lain ja järjestyksen saralla – fiksu veto, sillä rikollisuus ja jengiväkivalta ovat kuumia perunoita. Pandemia-aihe ei kuitenkaan ole koskaan varsinaisesti jättänyt häntä rauhaan. Aina kun hallitus puhuu tulevista epidemioista, Hipkins muistuttaa ensimmäisenä heitä heidän omista aiemmista päätöksistään. Hänellä on erityisen kova into vaatia uutta ministeriä, Gerry Brownleeta, tilille. Brownlee vastaa nyt pandemiavalmiudesta, ja kontrasti näiden kahden välillä ei voisi olla suurempi.

Vain päiviä kuninkaallisen komission raportin julkaisun jälkeen Uuden-Seelannin ensin -puolue otti tähtäimeensä Brownleen syyttäen tätä "omahyväisyydestä" seuraavan mahdollisen terveyskriisin edessä. Hipkins, aina pragmaattinen, ei ole vielä suoraan liittynyt mukaan haukkumaan. Mutta sisäpiiriläisten mukaan hän koordinoi hiljaisesti toimia muiden varjoministerien kanssa varmistaakseen, ettei hallitus hautaa raportin suosituksia. Chris Hipkinsin varjohallitus pitää tätä testitapauksena oppositiotyön tehokkuudelle.

Mitä kuninkaallinen komissio oikeastaan totesi?

Niille, jotka eivät ole jaksaneet kahlaa läpi 800-sivuista raporttia, tässä pääpointit, joihin Hipkins ja hänen tiiminsä ovat keskittyneet:

• Pirstaloitunut johtajuus kriisin alkuvaiheen hoidossa, kun monet eri virastot toimivat eri suuntiin.
• Epäjohdonmukainen viestintä, joka hämmentää kansalaisia, erityisesti rajoitussäännöksistä ja rokotevelvoitteista.
• Alirahoitettu kansanterveyden infrastruktuuri, joka jätti tartunnanjäljittäjät puihin, kun tapausmäärät räjähtivät käsiin.
• Epäsuhtainen vaikutus maorien ja Tyynenmeren saarten yhteisöihin, minkä Hipkins on julkisesti myöntänyt vaativan järjestelmätason korjauksia.

Hipkins on jo antanut ymmärtää käyttävänsä näitä havaintoja vaatiakseen kestävämpää rakennelmaa. Viime viikon yksityisessä tapaamisessa hänen kerrotaan sanoneen kollegoilleen, että "seuraava pandemia ei ole kysymys jos vaan milloin" ja että hallituksen nykyiset suunnitelmat muistuttavat huolestuttavasti vanhojen kopioita.

Brownlee-tekijä ja varautumisen politiikka

Ei ole mikään salaisuus, että Gerry Brownleella ja Hipkinsillä on ollut hankala suhde. Kun Brownlee otti pandemiavalmiussalkun haltuunsa viime vuonna, Hipkins varoitti, että kansallispuolueen johtama hallitus "kävelee unissaan kohti vuoden 2020 toistoa". Nyt, kun hyvin sijoitetut lähteet vahvistavat Uuden-Seelannin valmiuden olevan virallisesti Brownleen vastuulla, paine on kova. Chris Hipkins (varjopoliisiministeri) on neuvotellut hiljaisuudessa terveysasiantuntijoiden kanssa laatiakseen vaihtoehtoisia ehdotuksia – eräänlaista varjo-pandemiaohjelmaa.

Mutta Hipkins on myös tarkkana, ettei ylilyö. Äänestäjät ovat väsyneitä koronapuheeseen. Elinkustannukset, asuminen ja rikollisuus hallitsevat arjen keskusteluja. Siksi hän on pitänyt tulensa keskitettynä Brownleen havaittuun toimimattomuuteen, eikä niinkään vanhojen taisteluiden uudelleen lämmittelyyn. Se on herkkä tasapainoilu: kunnioittaa tutkinnasta saatuja oppeja ilman, että vaikuttaa jämähtäneen vuoteen 2021.

Mitä seuraavaksi Chris Hipkinsille?

Poliittisesti Hipkins on pysyttelytilassa. Hän on laajalti arvostettu puolueen sisällä – vakaa, kokenut ja skandaalivapaa – mikä tekee hänestä potentiaalisen tulevan johtajan, jos nykyinen kompastuu. Mutta nyt hänen tehtävänsä on varjostaa, arvioida kriittisesti ja valmistautua. Chris Hipkinsin varjohallitus rakentaa hiljaisuudessa politiikkaosaamistaan valmiina paluuseen hallitukseen seuraavissa vaaleissa.

Kuninkaallisen komission raportti antoi hänelle foorumin, mutta se, miten hän sitä käyttää, määrittelee hänen uransa seuraavan vaiheen. Jos hän pystyy muuttamaan nämä havainnot konkreettisiksi, toimiviksi turvatoimiksi, hänet nähdään miehenä, joka oppi kriisistä – ei pelkästään miehenä, joka hoiti sitä. Ja politiikan oikukkaassa maailmassa tuollainen kehitys voi olla ratkaisevaa.

Toistaiseksi Hipkins tekee sitä, minkä osaa parhaiten: pysyttelee juuri ja juuri kameroiden ulottumattomissa, tarkkailee, odottaa – ja kun hetki on oikea, astuu esiin oman nuijansa kanssa.