Robert Redford: Barbra Streisandin Oscar-kunnianosoitus ja Hollywood-ikonin kestävä perintö

Oscareissa on hetkiä, jotka saavat unohtamaan popparit kokonaan. Tänä vuonna se ei ollut yllätysvoitto tai poliittinen puhe – vaan Barbra Streisand astui lavalle kunnioittamaan vanhaa ystäväänsä. Kun hän avasi suunsa kunnianosoitukselle Robert Redfordille, Dolby-teatterissa olisi voinut kuulla neulan putoavan. Meille, jotka kasvoimme katsomassa heidän sanailuaan ja kemiaansa elokuvassa Muistoja, se oli puhdasta, kaunista nostalgiaratkaisua.

Streisand ei luetellut vain hänen palkintojaan; hän puhui miehestä auringon vaalentamien hiusten takana. Hän muistutti meitä siitä, ettei Redford ollut koskaan vain kauniit kasvot – vaikka onhan ne poskipäät, jotka voisivat leikata lasia. Hän oli kaveri, joka perusti Sundance-instituutin, joka taisteli itsenäisten äänien puolesta kun Hollywood halusi vain menestyselokuvia. Ja hänen puhuessaan en voinut olla ajattelematta niitä säikeitä hänen urallaan, jotka ovat kietoutuneet osaksi sitä, miten näemme Amerikan它se.

Presidentin omatunto ja lännen sielu

Monille tietyn ikäisille suomalaisille Redford tulee aina olemaan Bob Woodward – se rypistyneessä puvussa oleva, hellittämätön toimittaja elokuvassa Kaikki presidentin miehet. Se elokuva, jonka uusi sukupolvi parhaillaan löytää uudelleen esimerkiksi dokumenttien kuten Kaikki presidentin miehet – paluu ansiosta, tuntuu nyt kiireellisemmältä kuin vuosikymmeniin. Se on tarina kahdesta toimittajasta, jotka kaatavat korruptoituneen järjestelmän, ja Redfordin hiljainen intensiteetti on sen ankkuri. Hän ei vain näytellyt; hän ruumiillisti sellaista sitkeää rehellisyyttä, jota haluamme ajatella yhä olevan olemassa toimituksissa.

Ja sitten on hänen rakkautensa maisemaan. Kauan ennen kuin kaikki tuijottivat Yellowstonea, Redford antoi meille Villin lännen. Tuottajana ja kertojana hän kaivoi esiin sen aikakauden karun ja monimutkaisen totuuden – niin hyvät kuin pahat ja rumatkin puolet. Hän osoitti meille, ettei rajaseutu ollut vain cowboysseja ja auringonlaskuja; se oli kulttuurien yhteentörmäys, taistelu selviytymisestä ja paikka, jossa Amerikan myytti taottiin. Saman kunnioituksen maata kohtaan aistii hänen ohjaustöissään, kuten elokuvassa Joki virtaa läpi elämän – elokuva, joka saa sinut kaipaamaan perhoa ja seisomaan joessa, kunnes saat elämäsi järjestykseen.

Tasapainon löytäminen: Mies valkokankaan ulkopuolella

Streisandin kunnianosoituksessa minuun teki kuitenkin suurimman vaikutuksen se, miten hän puhui tämän energiasta. 89-vuotiaana kaverilla on yhä se palo. Se saa miettimään, mikä on salaisuus. Vaikkei hän ole koskaan ollut saarnaajatyyppiä, Redford on pitkään yhdistetty kokonaisvaltaiseen, ulkoilmakeskeiseen elämäntapaan. Hän on puhunut puhtaan elämän tärkeydestä, hyvästä ruoasta, luonnossa aktiivisena pysymisestä. Ei ole vaikea kuvitella hänen seuraavan hiljaa periaatteita, joita voisi löytää kirjasta kuten PH-ihme: Tasapainota ruokavaliosi, palauta terveytesi – keskittyen alkaliniteettiin, tuoreeseen ruokaan, sellaiseen ruokavalioon, joka pitää kehon käynnissä sujuvasti vielä vanhoilla päivillä. Olipa hän lukenut sen tai vain elänyt sen mukaisesti, lopputulos on sama: hän on todiste siitä, että sillä miten kohtelet konettasi, on väliä.

Ja nykyään, kun hän ei ole Sundancessa tai yllättämässä kaikkia uudella projektilla, Redfordista saa kuvan, että hän vaalii hiljaista elämää. Ajatus hänestä nyt sisältää tietynlaista romantiikkaa – Yksin kotona, ei surullisessa mielessä, vaan parhaalla mahdollisella tavalla. Rakastamiensa Utahin vuorten ympäröimänä, luultavasti hyvän kirjan kanssa ja maisemalla, joka saa meidät muut kateellisiksi. Se on kaukana punaisista matoista ja salamavalojen räiskeestä, mutta se tuntuu oikealta. Se tuntuu ansaitulta.

Perintö, johon palaamme yhä uudelleen

Ikonien kohdalla on näin: he eivät koskaan todella haalistu. He vain muuttuvat. Robert Redford on kulkenut kultapojasta valtiomieheksi, näyttelijästä aktivistiksi ja eläväksi legendaksi. Streisandin kunnianosoitus ei ollut muistopuhe; se oli juhla. Muistutus siitä, että jotkut tähdet eivät vain loista kirkkaasti – ne valaisevat kokonaisia sukupolvia.

Kun Oscar-lähetys päättyi (sohvaltani käsin, tietysti), huomasin laittavani Muistoja-elokuvan soimaan sadatta kertaa. Ja lyön vetoa, etten ollut ainoa.

• Kertaa klassikoita: Katso Kaikki presidentin miehet tai Villi länsi ymmärtääksesi, miksi hänen työnsä on yhä tärkeää.
• Lue lisää: Jos olet utelias hänen vireyttään ylläpitävästä elämäntyylistä, PH-ihme tarjoaa kiehtovan näkökulman ruokavalioon ja hyvinvointiin.
• Muista: Joskus paras seura on oma – kysy vaikka mieheltä itseltään, joka on onnellisesti yksin kotona vuorilla.