Rubion puhe "Unleash Chiang" räjäyttää internetin: Kylmän sodan aikaisesta koodikielestä kolmannen maailmansodan pelkoon
Lähi-idän ruutitynnyri on kytenyt jo viisi päivää. Alun perin luultiin, että kyseessä on Yhdysvaltain ja Iranin välinen sotilaallinen voimannäyttö, mutta puoli vuosisataa unohduksissa ollut poliittinen koodilause on vienyt koko konfliktin absurdiuden ja vaarallisuuden äärimmilleen. Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubion lausahdus "me tulemme unleashaamaan Tšiangin" ei ole saanut ainoastaan nettikansaa hakemaan Googlea hengästykseen asti, vaan se on kietonut mahdollisesti kolmannen maailmansodan laukaisevan ideologisen taistelun väkisin takaisin kylmän sodan ajan Taiwanin salmen vastakkainasetteluun.
"Unleash Chiang": 70 vuoden aikahyppy sekasortoon
Puhumattakaan Iranista, kaikkien ensimmäinen reaktio on varmasti: "Tšiang Kai-šek"? Mitä tekemistä hänellä on Lähi-idän asioiden kanssa? Vanhana jääränä, joka on nähnyt Hongkongin paluun Kiinaan ja kylmän sodan päättymisen, minulta meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun tämän kuullessani. Tämän iskulauseen edellinen "kulta-aika" ajoittuu vuoteen 1953, kun Yhdysvaltain presidentti Eisenhower astui virkaan. Vastikään Korean sodassa jalansijaa saanutta uutta Kiinaa pelotellakseen hän määräsi 7. laivaston peruuttamaan "Taiwaninsalmen neutralisointi" -käskyn, mikä käytännössä vapautti Taiwanille vetäytyneen nationalistihallituksen kytkyiltä ja salli sen tehdä häirintäiskuja Manner-Kiinan rannikolle. Se tarkoitti: "Päästäkää Tšiang valloilleen puremaan noita kommunisteja".
72 vuotta myöhemmin tämä historiallinen museoesine kaivetaan esiin, ja Rubio yrittää käyttää sitä "valttikorttina" Irania vastaan. Tämä aikasyöppy on yhtä absurdi kuin jos joku ryntäisi nykyaikaiseen sotaan pronssimiekka kädessä. Mutta Rubio ei ole tyhmä; hänen puheessaan on oma "poliittinen koodinsa".
Rubion "Tšiangin miekka": Republikaanien sisäpiirin huono vitsi?
Washingtonin lähteideni mukaan tämä lause on Yhdysvaltain konservatiivipiireissa itse asiassa kiertänyt vielä kummallisemmassa versiossa. Tarina kertoo, että George H. W. Bush käytti usein "Unleash Chiang" -iskulausetta ivatakseen puolueensa jyrkkiä antikommunisteja, pitäen heidän ajatuksiaan epärealistisina. Hänen poikansa Jeb Bush ei kuitenkaan tajunnut isänsä huumoria, vaan kuvitteli "Chiangin" olevan eräänlainen konservatiivisia arvoja edustava "mystinen samurai". Vuonna 2006 Jeb Bush jopa lahjoitti "Tšiangin miekan" (Sword of Chang) poliittiselle oppilaalleen, nykyiselle Rubiolle, vertauskuvana "konservatiivisoturin" voimien vapauttamiselle hänen sisällään.
Kun Rubio puhuu "Chiangin unleashaamisesta", hänen mielessään saattaa siis liikkua ennemmin Aikakausien taistelu -pelin samuraikuvake kuin Tšiang Kai-šekin patsas Taipein Yangmingshanissa. Tällainen täydellinen kulttuurinen ja historiallinen harha-askel toimii nykyään amerikkalaisen sodankäynnin retoriikkana. Sanonpahan vaan.
Israel-tekijä: Kuka oikeastaan "unleashataan"?
Sota ei tietenkään ole peliä, eivätkä räjähtävät ohjukset ole "mystisen samurain" miekasta sinkoilevia energiakenttiä. Palataanpa takaisin todelliseen geopolitiikkaan. Miksi ihmeessä Rubio heittäytyi sivistyneeksi ja kertoi tämän huonon vitsin? Todennäköisesti peitelläkseen yhtä hankalampaa kysymystä: Kummalle tätä sotaa oikein käydään, Yhdysvalloille vai Israelille?
Rubion viime viikon lausunto oli melko järkyttävä. Hänen mukaansa Yhdysvaltojen oli käytävä "ennakoiva isku" Iraniin, koska "tiesimme Israelin olevan aikeissa toimia, ja tämä toiminta olisi väistämättä johtanut Iranin vastaiskuun amerikkalaisjoukkoja vastaan". Toisin sanoen Washingtonin logiikka menee näin: Koska poika (Israel) on menossa kiusaamaan naapuria, isän (USA) on parempi antaa turpaan ensin, ettei kosto myöhemmin satu itseen vielä kovempaa. Tämä järjettömyys, jossa "isä käy hakkaamassa naapurin kiusaajaa, koska oma poika on ilkeä", sai jopa Yhdysvaltain liberaalit ja oikeiston "MAGA"-kannattajat tuijottamaan silmät pyöreinä. Senaattori Sanders tiivisti asian: "Netanjahu haluaa sotaa Iranin kanssa, ja Trump antaa sen hänelle hopealautasella."
"Tšiang Kai-šekin esiin kaivamisen" taustalla on ajatus "koiran irti päästämisestä". Mutta tänä päivänä, onko Yhdysvallat se, joka päästää koiran irti, vai onko siitä itsestään tullut Israelin koira? Tämä kysymys on pohtimisen arvoisempi kuin se, kuka löi ketä historiallisessa anekdootissa.
ACT UP ja sodanvastaiset äänet: Toistaako historia itseään?
Mielenkiintoista kyllä, samaan aikaan kun "unleash chiang" nousi puheenaiheeksi, myös hakusanan "ACT UP Oral History Project" -hakujen määrä ampaisi nousuun verkossa. Tämä projekti dokumentoi, miten 1980-luvun ACT UP (AIDS Coalition to Unleash Power) vaati suorilla toimilla hallitusta ottamaan aids-kriisin vakavasti. Miksi ihmiset hakevat tätä? Koska sosiaalisessa mediassa nähdään, kuinka uuden sukupolven sodanvastustajat ja tasa-arvon puolustajat ammentavat oppia juuri ACT UP:n "hallitukselle päänvaivaa tuottavasta" protestimallista. He tukkivat teitä ja tunkeutuvat aseteollisuuden yhtiökokouksiin ympäri maata protestoidakseen veronmaksajien rahojen kaatamista Lähi-idän mustaan aukkoon.
Antikommunistisesta ristiretkestä aids-aktivisteihin ja tämän päivän sodanvastaiseen liikehdintään, sana "unleash" tuntuu aina kulkevan käsi kädessä amerikkalaisen yhteiskunnan jakautumisen ja kuohunnan kanssa.
Kolmannen maailmansodan kauhu: Huhupuhetta vai myrskyn merkkejä?
Lopuksi vielä kaikkia eniten askarruttavaan kysymykseen: Mitä ihmeen pitkä "Unleash Chiang Kai-shek Now to Prevent World War III" -hakusana oikein tarkoittaa? Pintapuolisesti se vaikuttaa vaatimukselta "päästää Tšiang valloilleen kolmannen maailmansodan estämiseksi", mutta jokainen näkee, että se on epätoivoista mustaa huumoria. Ydinaseiden aikakaudella, kun suurvaltojen välityssodat kärjistyvät, mikä tahansa kipinä voi laukaista maailmanlaajuisen konfliktin. Varsinkin kun nyt jopa Kanadan, Ranskan ja Espanjan kaltaiset perinteiset Yhdysvaltain liittolaiset julkisesti arvostelevat USA:n ja Israelin sotatoimia "kansainvälisen oikeuden vastaisiksi". Tällaiset murtumat ovat historiassa usein olleet alkusoittoa suursodille.
Tällä hetkellä emme näe ainoastaan Lähi-idän sotaa, vaan kylmän sodan jälkeen rakentuneen Yhdysvaltain johtaman kansainvälisen järjestyksen lopun alkua. Venäjä, Kiina ja jopa monet Persianlahden maat alkavat olla eri linjoilla Yhdysvaltojen kanssa. Kun kylmän sodan aave, "Tšiang Kai-šek", kutsutaan takaisin, se tarkoittaa, että Yhdysvalloilta ovat loppuneet uudet konstit. Heidän on penkottava komeroitaan ja kaivettava esiin vuosikymmeniä vanhentuneita loitsuja rohkaisuksi.
Tästä metelistä meille tavallisille suurin bisnesopetus on:
- Asebisnes aina voittaa: Riippumatta siitä, kuinka järjettömiä sodan syyt ovat, Lockheed Martinin ja Raytheonin osakkeenomistajat jatkavat hymyissä suin rahojen laskemista.
- Energia ja toimitusketjut katkeilevat taas: Kun Lähi-idässä ammutaan, öljyn hinta ja rahtikustannukset nousevat varmasti, eikä globaali inflaatio ole hellittämässä pitkään aikaan.
- Riskin välttely markkinoilla: Pääoma virtaa dollariin, kultaan ja jopa bitcoiniin. Aasian osakemarkkinat joutuvat lyhyellä aikavälillä tämän "mustan joutsenen" riepoteltaviksi ties kuinka kauas.
Yksi vanhentunut poliittinen iskulause räjäytti Iranin ydinlaitokset ja samalla myös globaalien sijoittajien viimeisetkin kuvitelmat rauhan osingoista. Ennen kuin tämä "mystinen samurai" todella astuu esiin, meidän on parasta miettiä tarkkaan, kestääkö oma siipikantamme kolmannen maailmansodan tuulia.