Sidney Crosby poistui ottelusta kesken kaiken: tilanne 87:n ja Certified Beauties -yhteydestä

Tiedätkö sen tunteen, kun tunnelma hallissa tuntuu pysähtyvän? Sen, kun katsomossa kukaan ei enää pureskele popcorniaan, vaan kaikki tuijottavat vain jäälle. Juuri sitä koettiin eilen PPG Paints Arenassa, kun Sidney Crosby luisteli suoraan käytävään toisen erän lopussa, kun kelloa oli jäljellä hieman yli neljä minuuttia. Ei näyttävää taklausta. Ei sähläystä laitoja vasten. Vain 87 – poissa.

Olen seurannut tätä miestä siitä asti, kun hän oli nuori pelaaja Cole Harboursa, ja sanon nyt suoraan: kun Sid poistuu kesken ottelun, kyse ei ole koskaan mistään merkityksettömästä. Mies pelasi murtuneella leualla kuin se olisi ollut pieni naarmu. Joten kun hän ei palaa kolmanteen erään, ei tarvitse olla lääkäri tietääkseen, että nyt on jotain tekeillä. Penguins oli jo maalin tappiolla, mutta rehellisesti sanottuna hallissa ei tuon jälkeen kukaan ajatellut enää tilannetta. Kaikkien katseet olivat suunnattu tuohon käytävään.

Mitä jäällä tapahtui?

Jos selailet kanavia, saatat olla missannut koko tilanteen. Crosby oli omassa vuorossaan, teki puhtaan kiekonriiston laitojen lähellä, ja sitten – ei mitään. Penkiltä ei tullut reaktiota, ei kahnauksia, vain hiljainen poistuminen, joka saa vatsan kääntymään. Joukkueen ottelun jälkeinen kommentti oli tavanomainen "ylävartalovamma" ja että tilannetta arvioidaan. Mutta ollaan rehellisiä: Crosbyn kohdalla "tilannetta arvioidaan" tarkoittaa "pidätämme hengitystä aamuun asti".

Pukukopissa oltiin vaitonaisia, mutta sen näki pelaajien kasvoilta. Kyseessä ei ole mikä tahansa pelaaja. Tämä on se kaveri, joka on ollut koko organisaation sydän kaksi vuosikymmentä. Ajoituskin sattuu. Pudotuspelipaikasta taistellaan kovaa, ja jokainen piste on arvokas. Kun kapteeni on sivussa – vaikka vain muutaman ottelun – se heittää kapuloita rattaisiin koko koneistossa.

Yhteys kirjaan 'Certified Beauties'

Tässä kohtaa tilanne muuttuu hieman ironiseksi. Crosby on viime aikoina kiertänyt ahkerasti esittelemässä uutta kirjaansa, Certified Beauties: More of Hockey’s Greatest Untold Stories. Se on jatko-osa ensimmäiselle kirjalle, ja jos olet avannut sen, tiedät, että se on täynnä sellaisia kulissientakaisia tarinoita, joita vain mies, joka on ollut 20 vuotta kenttien raadannassa, voi kertoa. Hän on ollut mainiolla tuulella lehdistötilaisuuksissa, vitsaillut vanhoista joukkuetovereista, puhunut pukukoppikulttuurista, outoista taikauskoista ja kaikesta siitä, mikä tekee jääkiekosta maailman parhaan lajin.

Ja sitten tämä tapahtuu. On jotenkin osuvaa – tai kivuliaan ironista riippuen siitä, ketä kannatat – että mies, joka juuri kirjoitti kirjan jääkiekon kertomattomista tarinoista, antaa nyt meille uuden sellaisen. Mitä oikein tapahtui? Oliko kyseessä vanhan vamman uusiutuminen? Joku uusi ongelma? Arvoitus ruokkii huhumyllyä, mutta tässä mitä olen kuullut hallissa olleilta:

• Crosby vaikutti hyvältä ensimmäisessä erässä. Hän voitti aloituksia, liikkui hyvin ja oli oma itsensä.
• Mitään "murskata" ei tullut. Yhtäkään tilannetta ei voi osoittaa ja sanoa "tässä se tapahtui".
• Hän ei kokeillut olotilaa penkillä. Yleensä pelaajat yrittävät ravistella sitä pois ja käydä muutamassa vuorossa. Hän meni suoraan pukukoppiin.

Juuri tuo viimeinen kohta herättää minussa epäilyksiä. Kun Sid menee suoraan pukukoppiin, se johtuu siitä, että hän jo tietää. Hän on ollut tällaisissa tilanteissa tarpeeksi monta kertaa tunnistaakseen, milloin jokin on vialla.

Mitä seuraavaksi 87:lle ja Penguinsille?

Saamme päivityksen tänään, ehkä jopa virallisen aikataulun. Mutta jos kysyt minulta – ihan tavalliselta tyypiltä, joka on seurannut tätä miestä koko hänen uransa ajan – lyön vetoa, että he toimivat varovaisesti. Tämä ei ole marraskuuta. On maaliskuun loppu. Tärkeintä ei ole vain selviytyä pudotuspeleihin, vaan saada sinne terve Sidney Crosby.

Sillä välin, jos et ole vielä tehnyt niin, hanki hänen kirjansa. Certified Beauties muistuttaa meitä siitä, miksi rakastamme tätä lajia, myös tällaisina iltoina. Se kertoo hahmoista, nauruista ja hetkistä, jotka eivät pääse koosteisiin. Ja juuri nyt, kun 87 on sivussa, on hyvä hetki muistaa, miten onnekas olemme olleet saadessamme seurata häntä kaikki nämä vuodet.

Toistaiseksi odotamme. Kapteeni palaa kyllä. He aina palaavat. Mutta pitkään aikaan ensimmäistä kertaa hänen poistumisensa kaukalosta tuntui aivan erilaiselta. Toivottavasti ensi viikolla puhutaan voitosta, ei diagnoosista.