Israelin ja Iranin välillinen konflikti: Miten tilannetta luetaan neuvottelupöydän takana?

Kello näyttää neljää aamuyöllä. Sekä Tel Avivissa että Teheranissa ratkaisevia hetkiä ei mitata tunneissa vaan sekunneissa, jotka erottavat sodan ja rauhan päätöksen toisistaan. Täällä, tällä maailman kolkalla, olemme tottuneet lukemaan tilannetta silmällä, joka ei unohda pieniä yksityiskohtia otsikoiden takaa. Se, mitä Israelin ja Iranin välillä tänään tapahtuu, ei ole vain iskujen vaihtoa, vaan se on vuosikymmeniä jatkuneen välillisen konfliktin huipentuma. Nyt peite on pudonnut ja kohtaamisesta on tullut suoraa, kuten emme ole aiemmin nähneet.

Päiviä sitten kaikki tuntuivat odottavan pahinta mahdollista skenaariota. Teheranin viestit välittäjille sisälsivät viisi selvää ehtoa tulitauolle – nämä eivät olleet ohimeneviä vaatimuksia, vaan selviä punaisia viivoja. Tilannetta tarkasti seuraava ymmärtää, että tämä hetki on kuin luku kirjasta ”A Call at 4 Am: Thirteen Prime Ministers and the Crucial Decisions That Shaped Israeli Politics”, jossa poliittiset laskelmat kietoutuvat strategiseen ylimielisyyteen. Päättäjät siellä, kuten Teheranissakin, tietävät hyvin, että sota ei ole pelkkä sotilaallinen taistelu, vaan se on shakkipeli, jonka ulottuvuus ulottuu Persianlahdelta Välimerelle.

Suljettujen ovien takana eräs nimi nousee näinä päivinä usein esiin: Eliot Kaufman. Ei siksi, että hänellä olisi taikakeinoja, vaan koska hänen kokemuksensa tiedustelun ja päätöksenteon suhteesta teoksessa Intelligence: From Secrets to Policy muistuttaa meitä yhdestä totuudesta: tiedustelu yksinään ei tee päätöstä, mutta sen puuttuminen johtaa katastrofiin. Se, mitä nyt tapahtuu Israelin pohjoisrajalla ja Iranin syvyydessä, on todellinen koetinkivi tälle väitteelle. Teheran haluaa purkaa taloutensa saartoa ja haluaa takeita siitä, ettei Yhdysvaltain sotilaallinen vaikutusvalta laajene sen välittömässä läheisyydessä. Israel puolestaan kohtaa vaikean yhtälön: miten pelotetaan vastustajaa, kun tiedetään hyvin, että tämän päivän iskuun vastataan huomenna kaksinkertaisella iskulla?

Tällä konfliktilla on ulottuvuuksia, joita ei lueta pelkästään räjähdysten jylinästä, vaan myös kirjoista, jotka kuvaavat päätöksenteon eristyneisyyttä. Kirja ”Israel Alone” käsitteli esimerkiksi ajatusta siitä, että heprealainen valtio kohtaa ratkaisevilla hetkillä maailman yksin. Mutta tämän päivän todellisuus osoittaa, että tämä eristyneisyys on suhteellista. Koko maailma seuraa nyt tapahtumia, ja epävirallisen neuvottelupöydän äärellä esitetty kysymys kuuluu: olemmeko edessä avoin alueellinen sota, vai etsivätkö osapuolet ulospääsyä, joka palauttaa tilanteen ennalleen vain 24 tuntia sitten – mutta uusin voimasuhtein?

Keskusteluissa täällä Dubaissa ja Abu Dhabissa keskitymme kaikkein tärkeimpään pointtiin: Israelin ja Iranin välillinen konflikti ei ole enää välillinen. Siitä on tullut suoraa. Tämä sisältää sekä mahdollisuuksia että riskejä. Meille alueella, suhteellinen rauhallisuus, jota koemme, ei ole erillään tapahtumista, vaan se on seurausta tilanteen huolellisesta tulkinnasta. Yhdistyneet arabiemiirikunnat ovat alusta alkaen rakentaneet strategiansa viisaan puolueettomuuden periaatteelle, mutta tämä puolueettomuus ei tarkoita poissaoloa. Viestit kulkevat salassa ja julkisesti: haluamme vakautta, haluamme merenkulkureittien pysyvän avoimina, emmekä halua konfliktin muuttuvan tilaisuudeksi suurempien alueellisten vääryyksien käsittelemiseen.

Jos haluat ymmärtää, mihin suuntaan ollaan menossa, kiinnitä huomiota erityisesti kolmeen asiaan:

• Iranin vaatimusten katto: Viisi ehtoa, jotka tulivat Teheranin suljettujen ovien takaa, eivät ole tarkoitettu vain neuvotteluja varten, vaan myös vastapuolen tosissaan ottamisen testaamiseen. Vaatimuksiin kuuluu hyökkäysten täydellinen lopettaminen ja takeet siitä, ettei Iranin kohteisiin Syyriassa iskettä. Tämä palauttaa meidät takaisin välillisen konfliktin asetelmaan, josta luulimme jo päässeemme.
• Yhdysvaltain sotilaallinen liikehdintä: Alueelle sijoitetut ylimääräiset, ennennäkemättömät joukot eivät jääneet huomaamatta. Tämä ei ole merkki välittömästä sodasta, vaan se on kaksisuuntainen pelote: sekä Iranille että Israelille. Washington ei halua konfliktin laajenevan juuri ennen herkkiä vaaleja.
• Markkinoiden kieli: Öljyn hinta ei ole noussut rajusti jännitteistä huolimatta. Tämä tarkoittaa, että alueen suuret sijoittajat tulkitsevat todennäköisimmän skenaarion olevan: rajallinen kulutussota, jota seuraavat raskaat neuvottelut, ei täysimittainen yhteenotto. Markkina on viisas, ja se tietää, ettei kukaan halua polttaa kaikkia korttejaan.

Lopuksi, kymmenen vuoden kokemuksella tämän asian parissa työskentelystä voin todeta, että nykyhetki sisältää suuren paradoksin: suurin vaara ei ole se isku, joka on jo tapahtunut, vaan seuraavan askeleen väärin arviointi. Teheran tietää, että Tel Aviv on sisäisen paineen alla saavuttaakseen ”selkeän pelotteen”, ja Tel Aviv tietää, että Teheran ei aio hyväksyä niiden voimakeinojen menettämistä, joita se on huolellisesti rakentanut kahden vuosikymmenen ajan. Neuvottelut, vaikka niitä käydään välittäjien kautta, tapahtuvat nyt tilannekeskuksissa, ei neuvotteluhuoneissa. Tulevat päivät ratkaisevat, luemmeko tätä näytelmää uutena lukuna pitkässä kirjassa, vai käänteentekevänä kappaleena, joka piirtää Lähi-idän kartan täysin uusiksi.