USA: ”Ei kuninkaita” – Trumpin vastaiset mielenosoitukset tuhannet kaduilla

Niitä ei nopeasti unohda. Ihmiset ovat jälleen vallanneet kadut itärannikolta Kaliforniaan asti, ja tällä kertaa iskulauseet ovat kovempia, kyltit räväkämpiä. Trumpin vastaiset ”No Kings” -mielenosoitukset ovat viime päivinä saaneet sellaista voimaa, joka on yllättänyt jopa amerikkalaisen politiikan konkariosan. Kyse ei ole enää pelkästä perinteisestä vastarinnasta suurkaupungeissa; kuohunta on levinnyt laajalle.

Tuntuu siltä, että tässä on nyt kyse jostain muusta kuin ensimmäisellä presidenttikaudella. Vuosien 2015 ja 2017 välillä mielenosoitukset olivat usein spontaaneja reaktioita yllättäviin asetuksiin. Nyt meno on toista. Toiminnassa on rakennetta, historiallista syvyyttä, joka tuo mieleen suuret kansalaisoikeusliikkeet. Näissä piireissä nousee yhä uudelleen esiin historioitsija Ta-Nehisi Coatesin nimi. Hänen kirjansa ”Me olimme vallassa kahdeksan vuotta: Amerikkalainen tragedia” on näissä piireissä lähes kuin raamattu. Se tiivistää sen, mitä monet pelkäävät: että taistelu demokratian puolesta ei koskaan todella pääty, ja että menneiden vuosien saavutukset – erityisesti Obaman vuodet – voivat murentua nopeammin kuin haluaisimme.

Iranin sodasta perustuslakiin: Mielenosoituksen monet kasvot

Se mikä vuoden 2024 jälkeisissä mielenosoituksissa eniten kiehtoo, on syiden kirjo, jotka ajavat ihmiset kaduille. Kyse ei ole enää yhdestä kiistakysymyksestä, vaan sekoituksesta syvää huolta ja raivokasta vihaa. Washingtonissa ihmiset ovat yksimielisiä: Trumpin vastaiset mielenosoitukset ovat tällä kertaa kerääntymispaikka kaikille, jotka kokevat amerikkalaisen demokratian ajautuneen vaaralliseen epätasapainoon.

• Huoli vallanjaosta: ”No Kings” -iskulauseen alla ei ole kyse enää vain yksittäisistä laeista, vaan perustavanlaatuisesta kysymyksestä siitä, onko Yhdysvallat ajautumassa autoritaariselle tielle. Oikeuslaitosta vastaan hyökätään, ja kongressi vaikuttaa usein olevan pelkkä sivustakatsoja.
• Ulkopolitiikka ruutitynnyrinä: Hermostuneisuus Iranin sodan suhteen ei ole pelkästään kansainvälisen diplomatian kysymys. Monille se on osoitus siitä, että toimeenpanovalta tekee historiallisia päätöksiä ilman kansan tukea. Se pelottaa ihmisiä.
• Taloudellinen epävarmuus: Unohtakaa pöytäkirjat ja pörssikurssit. Osavaltioissa, joissa teollisuus takkuilee, ja nuorten keskuudessa, jotka eivät enää pysty hankkimaan omaa asuntoa, kasvaa tunne, että politiikkaa tehdään vain omille rahoittajille.

Ajatelkaapa sitä: Ihmiset osoittavat mieltään Lähi-idän ulkopolitiikkaa vastaan, kun vieressä toinen pitää ylhäällä kylttiä, jossa siteerataan perustuslakia. Ja kaikki tämä yhteisen nimittäjän alla, että demokratia ei ole kenenkään yksityisomaisuutta. Olin itse mukana joillakin näistä marsseista, ja tunnelma on tarttuvaa – mutta myös huolestuttavaa.

Liike ilman suunnitelmaa?

Suuri kysymys kuuluu tietysti: mihin tämä johtaa? Jotkut varoittavat, että tämä kahtiajako vain syventää maan kuiluja. Toiset näkevät tässä kansalaisyhteiskunnan viimeisen hätähuudon ennen kuin on liian myöhäistä. Muistan hyvin vuoden 2016 mielenosoitukset, kun moni ajatteli, että kyse oli vain tilapäisestä pahasta mielestä. Nyt tiedän: vuodesta 2024 jatkuneet Trumpin vastaiset mielenosoitukset ovat aivan toista luokkaa. Ne ovat organisoidumpia, laajempia ja – mikä ratkaisevaa – niillä on kerronnallinen selkäranka.

Kyse on sekoituksesta historiallista pohdintaa, jota Coates kirjassaan tekee, ja ajankohtaisesta raivosta poliittisia päätöksiä kohtaan. Junissa Washingtoniin tai kahviloissa Portlandissa ei keskustella pelkästään viimeisimmästä otsikosta, vaan siitä, miten demokratiaa voidaan pitää ”korjauskelpoisena”. Tämä tekee liikkeestä niin voimakkaan ja samalla niin arvaamattoman Washingtonin poliittiselle eliitille.