New York: Lentokone törmäsi paloautoon LaGuardian lentoasemalla – neljä loukkaantui
Kun New Yorkissa menee pieleen, se tapahtuu usein sellaisella dramatiikalla, jota saa hakea muualta turhaan. Niin myös tänä viikonloppuna LaGuardian lentoasemalla. Kun näkee kuvat Air Canadan koneesta, jonka perä roikkuu asematason yllä ja pelastushenkilöstön vaahdottamassa paloa, tietää: joku on juuri ollut onnenkantamoinen. Neljä loukkaantunutta, kaikki hengissä – se kuulostaa ihmeeltä, kun miettii, miten rajusti kone ja auto osuivat toisiinsa.
Kaaosta asematasolla: mitä tarkalleen ottaen tapahtui?
Torontosta saapunut kone oli matkalla kiitotielle, kun se alustavien tietojen mukaan törmäsi lentoaseman paloautoon. Olin itsekin LaGuardiassa vuosia sitten, kun sumupankko seisautti liikenteen – tämä lentoasema on tunnettu haastavasta tilankäytöstään. Kiitotiet ja rullaustiet ovat kuin palapeli rakennetun alueen ja East Riverin välissä. Paloauto oli ilmeisesti tekemässä rutiinitarkastusta, kun rysähti. Auto ruhjoutui täysin koneen alle. Se, että evakuointi liukuliukuina sujui suhteellisen rauhallisesti, kertoo miehistön ammattitaidosta.
Pitkä lista kauhunhetkiä
Lento-onnettomuuksissa – etenkin maassa tapahtuvissa – on usein oma erityinen vaarallisuutensa. Ala tunteville nimet, kuten United Airlinesin lento 173, nousevat mieleen muistomerkkeinä. On kuin alan olisi aina pitänyt oppia samoja asioita, joskus kantapään kautta.
- United Airlinesin lento 173: Portlandissa vuonna 1978 koneelta loppui polttoaine, kun miehistö keskittyi laskutelineongelmaan. Klassinen esimerkki siitä, miten yhteen ongelmaan takertuminen voi johtaa muiden, elintärkeiden seikkojen unohtamiseen.
- Air Francen lento 358: Torontossa 2005. Kone suistui kiitotieltä myrskyssä ja syttyi tuleen. Kaikki 309 ihmistä selvisivät – osoitus erinomaisesta turvallisuuskulttuurista, mutta myös unohtumaton kauhunhetki.
- Air Ontarion lento 1363: Ja sitten on talvi. Drydenissa Kanadassa 1989. Kone ei saanut riittävästi tehoa lumen ja jään vuoksi. Tämä tragedia muutti jäänpoistomääräyksiä pysyvästi.
Ja tietenkin nimi Wiley Post. Tämä yksisilmäinen edelläkävijä oli ensimmäinen lentäjä, joka lensi yksin maailman ympäri. Vuonna 1935 hän menehtyi lento-onnettomuudessa Alaskassa ystävänsä Will Rogersin kanssa. Juuri tällaiset tarinat osoittavat, että taivas on aina vaatinut ihmiseltä kaiken – teknistä osaamista, nöyryyttä ja nopeita päätöksiä.
Déjà-vu romaanin muodossa?
Kun miettii tällaisia kohtauksia, se tuntuu joskus pahalta toistolta. On olemassa kirja nimeltä "We all fall down: romaani" – nimi kuvaa osuvasti tilannetta. Se kertoo hetken hauraudesta ja rutiinin murtumisesta. Juuri sen New Yorkin matkustajat kokivat. Yhtäkkiä istut turvavyö kiinnitettynä, luet lehteä, mietit työkokouksia. Seuraavassa hetkessä tapahtumat vyöryvät yli, kone nykäisee, metalli rouskuu metallia vasten, ja yhtäkkiä olet keskellä sellaista kohtausta, jonka ennestään tuntee vain uutisista.
Nyt tutkijoiden tehtävänä on selvittää, mitä tapahtui. Tutkinnan piiristä kerrotaan, että kaikkea selvitetään tarkkaan: oliko maatutkajärjestelmät säädetty oikein? Oliko lennonjohdon ja paloauton välillä väärinkäsitys? Oliko kyse puhutusta ”vaarallisesta läheisyydestä” yhdellä Yhdysvaltain ahtaimmista suurkaupunkilentoasemista? Ohjaamon tallenteet on varmistettu. Tämä lasku New Yorkiin jää matkustajille pitkäksi aikaa mieleen – sellaiseksi, jossa kaikki meni pieleen, mutta josta kaikki lopulta pystyivät lähettämään rakkaidensa ruuduille viestin: ”Olen kunnossa.”