Iranin konflikti: Uhka sulkea Hormuzinsalmi ja kirjat, jotka auttavat ymmärtämään kriisiä
Jos olet seurannut tämän viikon uutisia Lähi-idästä, tiedät varmasti sen tutun kireyden tunteen. Silloin kun puheenvuorot muuttuvat diplomaattisesta pelistä paljon lopullisempaan sävyyn. Eilen Teheran esitti uhkavaatimuksen, joka on saanut öljymarkkinat värisemään: jos Iranin voimalaitoksia tai ydininfrastruktuuria vastaan isketään, he “sulkevat Hormuzinsalmen täysin”. Australiassa, jossa olemme tiiviisti kytköksissä energian toimitusketjuihin, tämä ei ole pelkkä geopoliittinen otsikko – se on mahdollinen taloudellinen isku suoneen.
Olen seurannut aluetta jo kauan ja tiedän, että kun Iranin johto alkaa puhua Hormuzista, ollaan menty pelkkää uhon sijaan pidemmälle. Tämä on heidän ydinaseensa – kirjaimellisesti. Noin viidesosa maailman öljystä kulkee tämän kapeikon läpi. Sen sulkeminen tietäisi maailmanlaajuista taantumaa yhdessä yössä. Se on epätoivoinen, mutta myös uskottava peliliike. Perthissä energiakauppaa tekevä ystäväni kertoi, että tankkerien vakuutusmaksut ovat nousseet viimeisen vuorokauden aikana pilviin. Jännityksen tuntee numeroissa.
Fiktiota, joka tuntuu todellisuudelta
Paradoksaalista kyllä, keskellä tätä todellisuuden kaaosta olen huomannut ajattelevani kirjaa, jonka luin aiemmin tänä vuonna. Capture Or Kill: A Mitch Rapp Novel by Don Bentley on tarkoitettu jännitysromaaniksi – viihdykkeeksi rannalle. Mutta nyt, tämänhetkisiä uutisotsikoita lukiessa, se tuntuu vähemmän fiktiolta ja enemmän käsikirjoitukselta. Bentley tuntee alansa, ja hän on sijoittanut juonen Quds-joukon uuden kyvykkyyden esittelyyn, jonka tarkoituksena on horjuttaa Yhdysvaltain asemaa alueella. Kuulostaako tutulta? Päähenkilö, Azad Ashani, on Iranin tiedustelupalvelun johtaja – salainen yhteyshenkilö CIA:lle – joka näkee hullutuksen lähestyvän ja tietää, ettei voi pysäyttää sitä yksin. Hän tarvitsee jonkun, kuten Mitch Rappin, puuttumaan peliin.
Minuun ei vaikuttanut pelkkä toiminta – se oli kirjan iranilaisten agenttien ahdistus. He eivät ole karikatyyrejä. He ovat ammattilaisia, jotka tietävät maansa olevan partaalla katastrofaalista virhearviointia. Tämä heijastaa sitä, mitä arvostettu energia-analyytikko, kuten Gregory Brew, on sanonut jo vuosia. Hän on uransa aikana korostanut, että Teheranin sisäinen laskelmointi on usein monimutkaisempaa kuin stereotyyppinen “hullu mullah” -kuvasto antaa ymmärtää. Huoneessa on pragmaatikkoja, mutta juuri nyt vaikuttaa siltä, että kovan linjan edustajat ovat ohjaksissa, ja he ovat valmiita ajamaan koko kolarin vain todistaakseen jotain.
Ääniä maan tasalta
Kun maailma on kiinnittynyt ohjussiiloihin ja laivastojen liikkeisiin, tässä on usein unohtuva inhimillinen tarina. Tarina ihmisistä, joiden on elettävä näiden päätösten seurausten kanssa. Siksi koen, että Roxana Shirazin työ – ja erityisesti uusi muistelmateos My Name Means Fire: A Memoir by Atash Yaghmaian – on juuri nyt olennaista luettavaa.
Yaghmaianin tarina on musertava. Se ei käsittele geopolitiikkaa; se kertoo selviytymisestä. Iranissa kasvaminen vallankumouksen ja pitkän, kahdeksanvuotisen sodan aikana Irakissa merkitsi maailmaa, joka oli sekoitus valtion pakottamaa sortoa, taikauskoa ja epävakautta kotona. Paetakseen kauhua hän sulkeutui omaan maailmaansa, jota hän kutsui “kivitaloksi”. Tämä on polttava kuvaus siitä, miten tavalliset iranilaiset – erityisesti naiset – ovat kestäneet vuosikymmeniä tulikokeita. Kun nyt puhutaan toisen rintaman avaamisesta, ymmärtää, miten syvä, sukupolvien yli ulottuva trauma leijuu tämän kriisin yllä. Iranilaisille sota ei ole hypoteettinen tai videopeli. Se on maa, jolla he kävelivät lapsina.
Tie, jota ei otettu
Tämä kaikki herättää kysymyksen: miten päädyimme takaisin tähän pisteeseen? Jos haluat vastauksen, on katsottava huonetta, jossa sopimukset tehtiin – ja sopimukset, jotka rikottiin. The Art of Diplomacy: How American Negotiators Reached Historic Agreements that Changed the World by Stuart E. Eizenstat on järkälemäinen kirja, mutta se on nyt kultaa painonsa arvoinen. Eizenstat, kokenut diplomaatti, omistaa siinä merkittävän osan Iranin ydinsopimukselle – JCPOA:lle. Hän käy läpi pitkäjänteistä neuvottelua, myönnytyksiä, salaisia kanavia ja lopulta sopimusta, joka todella käänsi Iranin ydinohjelman päinvastaiseen suuntaan.
Kyseisen osion lukeminen tänään on sydäntä särkevää. Se on mestarikurssi sodan estämiseksi sitkeällä, lujalla periksiantamattomuudella. Mutta se on myös muistutus siitä, että diplomaattiset saavutukset ovat hauraita. Ne vaativat jatkuvaa ylläpitoa. Kun toinen osapuoli päättää repiä koko sopimuksen, ei menetetä vain paperinpalaa – menetetään kokonaisen sukupolven neuvottelijoiden luottamus molemmin puolin. Nyt olemme jälleen uhkavaatimusten ja maailman tärkeimmän vesiväylän sulkemisuhkien äärellä.
Mitä tämä sitten tarkoittaa meille?
Mitä seurata lähipäivinä
Meille Australiasta käsin seuraaville olemme kaukana räjähdysalueesta, mutta syvällä taloudellisessa maalitaulussa. Tässä mitä pidän silmällä:
- Öljyn hinta: Älä katso pelkkiä otsikoita. Seuraa volatiliteettia. Jos Brent Crude -raakaöljyn hinta nousee yli 100 dollarin ja pysyy siellä, tiedät markkinoiden uskovan Hormuzin sulkemisen olevan lähellä.
- “Salainen kanava”: Pidä korvat auki mahdollisille keskustelun vihjeille. Capture or Kill -romaanissa toivo nojaa epäviralliseen yhteyteen Ashanin ja CIA:n välillä. Todellisuudessa, kun viralliset ovet sulkeutuvat, salaiset kanavat avautuvat. Jos ne ovat hiljaa, olemme pulassa.
- Alueelliset liittolaiset: Persianlahden arabivaltiot pelkäävät alueellista sotaa. Ne painostavat Washingtonia tilanteen laukaisemiseksi, mutta niillä on myös omat puolustussopimuksensa huomioitavana. Niiden retoriikan muutos kertoo paljon.
Olemme olleet tässä ennenkin, aivan partaalla. Mutta jokin tuntuu nyt erilaiselta. Ehkä se johtuu siitä, että diplomaattinen pelikirja – se, jonka Eizenstat noin huolellisesti dokumentoi – on poltettu. Kun turvaverkot viedään pois, putoaminen on aina kovempi. Toivottavasti Teheranin ja Washingtonin viileämmät päät muistavat tämän, ennen kuin joku päättää testata, kuinka “täydellinen” Hormuzinsalmen sulkeminen voi todella olla.