Sabri Essidin oikeudenkäynti: kolmantena päivänä vaimon jäätävä todistus jesidien kansanmurhasta

Ollaan kaukana, hyvin kaukana ISISin propagandavideoista. Täällä, syytettyjen aitioissa, Sabri Essid – tai Belgacem Sabri, kuten hänet siviilirekisteriin on merkitty – on vain mies, joka tuijottaa kenkiään. Hänen ympärillään selviytyjien sanat kumahtelevat, törmäilevät ja repivät rikki oikeussalin vaimean hiljaisuuden. Historiallisen oikeudenkäynnin kolmas päivä on meneillään. Kyseessä on ensimmäinen kerta Ranskassa, kun maan kansalaista syytetään osallisuudesta jesidiyhteisön kansanmurhaan. Ja tänä keskiviikkona odottamaton ääni kohosi: hänen oman vaimonsa ääni.

»Tajusin olevani hirviön vaimo«

Vuosia hän oli se, jonka näki muttei huomannut. Hiljainen, kuuliainen nuori nainen, joka joutui Artigatin verkoston rattaisiin – tämä Toulousen seudulla vaikuttanut hämärä ryhmä lähetti kymmeniä ranskalaisia liittymään Isis-järjestön riveihin. Hänen asianajajansa kuvasivat häntä »tottelevaiseksi, kauniiksi tytöksi, joka tuntee Koraanin«. Hän seurasi miestään Syyriaan. Siellä, Raqqassa, arki muuttui nopeasti kauhuksi. »Tajusin kolmantena päivänä olevani hirviön vaimo«, hän lausui värittömällä äänellä. Se ei ollut valaistumisen salama, vaan hidas ja armoton ISISin tuhokoneen paljastuminen.

Hän kertoi. Jesidinaiset ahtautuneina kellareihin, pikku tytöt myytävänä karjan lailla toreilla, joukkoraiskaukset, jotka rytmittivät emiirien iltoja. Sabri Essid ei ollut mikään rivisotilas. Hän hallinnoi »ihmisvarastoja«, osallistui kauppaan, valikoi naisia tovereilleen. Hänen vaimonsa, joka oli suljettuna heidän yhteiseen asuntoonsa, yritti sulkea silmänsä. Siihen päivään asti, kun hän kohtasi jesiditytön katseen porraskäytävässä. »Hän oli kymmenen, ehkä nuorempi. Hän oli alasti, mustelmia joka puolella. Silloin ymmärsin, että mieheni oli tämän järjestelmän ytimessä.«

»Äärimmäisen vakavia« todistajanlausuntoja

Oikeus kuuli tämän jälkeen kolmea muuta naista. Heidän sanansa olivat äärimmäisen vakavia ja saivat yleisön kylmiksi. He eivät olleet pyövelien vaimoja, vaan suoria uhreja. Yksi heistä, jesidien joukosta selviytynyt, kuvasi kalifatin organisaatiota:

• Perheet erotettiin, miehet teloitettiin perheidensä edessä;
• Naiset ja lapset »lahjoitettiin« taistelijoille sotasaaliina;
• Päivittäiset siirrot Syyrian ja Irakin provinssien välillä, joita logistikot, kuten Sabri Essid, hallinnoivat;
• Pakoitettu luopuminen uskosta ja systemaattiset raiskaukset, jotka olivat osa hävittämisen logiikkaa.

Mitä nämä kertomukset tuovat valoon, on ranskalainen osallisuus tässä koneistossa. Sabri Essid ei ole nimittäin yksittäistapaus. Hän on Artigatin verkoston tuotos, joka on nimetty pikkukaupungin Lauragais'n alueella. Siellä 2000-luvun alussa verkosto radikalisoi kokonaisen sukupolven tiedustelupalvelujen nenän edessä. Siellä Essid kohtasi monet muut ranskalaiset jihadistit. Laaja verkosto, joka toimitti Isis-järjestölle sen innokkaimmat johtajat.

Tämän oikeudenkäynnin panokset ylittävät siis yksittäistapauksen. Kyse on siitä, että oikeudellisesti tunnustetaan ranskalainen osallisuus – sen kansalaisten kautta – jesidikansan kansanmurhaan. Yhteisö, joka vuonna 2014 kärsi systemaattisen hävitysyrityksen: yli 5 000 miestä tapettiin, tuhannet naiset ja lapset alistettiin seksuaaliseen orjuuteen. Nyt, kun ihmiset rakentavat hitaasti elämäänsä Irakilaisessa Kurdistanissa, oikeus yrittää asettaa sanoja sanoinkuvaamattomalle. »Tämä ei ole koston hakemista«, erään siviilikantajan asianajaja totesi, »se on muistamisen ja inhimillisyyden velvollisuus.«

Tuomiota ei odoteta ennen kuin useiden viikkojen päästä. Mutta yksi asia on jo varma: nämä kolme istuntopäivää ovat repineet ikuisesti naamion mieheltä, joka on omalle vaimolleen enää vain hirviö.