Cem Özdemir ja politiikka vaalien jälkeen: Vihreiden aikakausi päättyy Baden-Württembergissä
Se oli kuva, jota ei unohda hetkessä: Cem Özdemir, mies jonka piti ohjata vihreät säilymään kurssissa Baden-Württembergissä, seisoi vaali-iltana stuttgartilaisessa juhlasalissa ja yritti käsittää väistämätöntä. Ensimmäinen ennuste välähti ruuduille – ja se näytti jotain, jota monet eivät uskoneet mahdolliseksi aivan viime hetkiin asti: Vihreiden aikakausi kiistattomana hallituspuolueena osavaltiossa on ohi. Friedrich Merz ja hänen CDU:nsa olivat niskan päällä, eikä se johtunut pelkästään tavanomaisista osavaltiopoliittisista tekijöistä.
Nöyryyttävä tappio vihreiden liittotason tähdelle
Özdemir, pitkän linjan liittotason poliitikko ja entinen maatalousministeri, oli syöksynyt viime kuukausien aikana vaalikampanjaan, jonka intensiteettiä oli vaikea ylittää. Hän halusi osoittaa pystyvänsä hallitsemaan paitsi Berliinissä, myös Stuttgartissa. Mutta innostus ei tarttunut toivotulla tavalla. Toki vihreät säilyvät lounaismahtina, mutta vauhti on hiipunut. Toivotun vahvistumisen sijaan tuli tappioita – etenkin kaupunkien linnoituksissa, joissa oli totuttu yli 30 prosentin vihreätuloksiin. Ihmiset, jotka yleensä luottivat häneen, jäivät nyt kotiin tai siirtyivät muualle. Minne? Osa CDU:lle, joka iski klassisen konservatiivisella ohjelmallaan, ja pienempi osa jopa AfD:lle, joka on nyt viimeistään saapunut myös länteen.
Merz-tekijä ja perinteen katkera loppu
Että Friedrich Merz henkilökohtaisesti heittäytyisi vaakakuppiin näin raskaasti Baden-Württembergissä, tuskin kukaan oli osannut odottaa. CDU:n puheenjohtaja teki osavaltiovaalikampanjasta eräänlaisen luottamuslausekysymyksen koko unionille. Ja hän onnistui taitavasti kietomaan tyytymättömyyden liittohallituksen politiikkaan yhteen osavaltiopoliittisten aiheiden kanssa. Özdemirille, joka itse oli osa tätä liittohallitusta, tästä tuli ongelma. Jokainen keskustelu lämmityslaista tai maahanmuuttopoliittisista erimielisyyksistä takertui häneen – vaikka hän ei niistä osavaltiossa suoraan vastannutkaan. Tämä on klassinen ansio liittotason politiikasta tulevalle näkyvälle ehdokkaalle: Äänestäjät eivät valitse henkilöä, vaan mielikuvan, joka heillä on hänen puolueestaan Berliinissä.
Miksi juuri koiranlelusta tuli symboli
Ja sitten oli vielä tämä juttu koiranlelusta. Keskellä vaalikampanjaa, yhdellä lukemattomista viikkomarkkinakeikoista Freiburgissa, iäkäs nainen työnsi hänen käteensä pienen, kirkkaan keltaisen Karlie-merkkisen pehmolelun. "Teidän koirallenne", nainen sanoi, ja joku otti kuvan. Kuva levisi somekanavilla, sitä jaettiin, kommentoitiin, naureskeltiin. Yhtäkkiä Cem Özdemir ei ollut enää vain vihreiden kärkiehdokas, vaan se poliisi, jolla on koiranlelu. Se oli yksi niistä hetkistä, jotka harmittomuudessaan ovat lähes symbolisia: yritys olla lähestyttävä, inhimillinen, ihan niin kuin me muut. Ehkä se oli jopa yritys karistaa kylmä poliitikon aura. Mutta jälkikäteen se vaikuttaa vertauskuvalta koko vaalikampanjalle: kiva, muttei läpilyövä. "Karlie-hetki" ei riittänyt peittämään alleen syvällä istuvaa politiikkakyllästyneisyyttä tai halua selvästä konservatiivisesta linjasta.
Jäljelle jää katkera sivumaku. Henkilökohtaisesti Özdemirille, mutta myös vihreiden strategialle panostaa Berliinin näkyviin nimiin. Laskelma siitä, että tunnettu nimi ja liittotason kokemus tuovat automaattisesti ääniä etelässä, ei toiminut. Päinvastoin:
- Vakiokannattajien menetys: Moni kaupunkilainen, liberaali vihreiden kannattaja ei enää kokenut voimakkaasti turvallisuuteen ja maatalouteen keskittyvän linjan puhuttelevan itseään.
- Merz-efekti: CDU sai pohjansa liikkeelle selkeällä oppositiolinjalla Berliiniä vastaan – ja Özdemiristä tuli projektiopinta kaikelle, mikä liittotasolla on pielessä.
- Inhimillinen tekijä: Vaikka kuinka yritettiin, aito innostuksen kipinä, joka aikoinaan kantoi Winfried Kretschmannia, ei tällä kertaa tahtonut syttyä. "Koiranleluhetki" oli kiva, muttei vaalien ratkaisija.
Nyt, vaaliaamuna, on edessä kysymys: Miten Cem Özdemirin ja vihreiden politiikan käy lounaassa? Vetäytyykö hän liittopäiville ja jättää osavaltiopolitiikan uusille kasvoille? Vai yrittääkö hän iskeä uudelleen oppositiossa maapäivillä? Yksi on varmaa: Vaalit Baden-Württembergissä olivat enemmän kuin pelkkä alueellinen äänestys. Ne olivat tunnelman testi vihreille koko maassa – ja se on arvosanalla "välttävä" aika hyväntahtoisesti arvioitu. Aikakausi itsestäänselviä vihreitä enemmistöjä on ohi, eikä edes Karlien kirkkaan keltainen koiranlelu voi tätä lohduttaa.