BBC Sport Kriketti: Englanti nujersi Pakistanin T20-MM-trillerissä – Pikareaktio

Joskus työpäivät ovat tavallisia, ja sitten on niitä päiviä, joollaisena Englanti esiintyi tänään Karibialla. Super Eight -vaiheen lohko-ottelussa, joka sisälsi enemmän käänteitä kuin Geoffrey Boycottin vuoropari, Jos Buttlerin joukkue raahautui kuin ihmeen kaupalla voittoon taistelevaa Pakistaniä vastaan. Jos räpäytit silmiäsi, missasit kaaoksen. Ja jos kuuntelit kommentaattorikopissa käytyä keskustelua, kuulit kaiken – hurraukset, voivotukset ja lopun ihanan helpotuksen.

Buttler johti hyökkäystä, sitten alkoi hermoilu

Englanti voitti kolikonheiton ja valitsi odotetusti lyöntivuoron kentällä, joka näytti tasaisemmalta kuin viikon vanha lätty. Phil Salt ja Jos Buttler rynkivät lyömään kuin riivattuina. Powerplay-tuotti 68 juoksua, Buttlerin sivellessä palloa peiton läpi ja Saltin lähettäessä pallon halveksuen katsomoon. Se oli vintage-peliä, sellaista joka saa kaivamaan jääkaapista kylmän oluen.

Sitten alkoi horjunta. Shaheen Shah Afridi, joka ei koskaan pysy kauaa hiljaa, toimitti herkkupalan, joka repi Saltin paalun irti. Yhtäkkiä keskijärjestys näytti hermostuneelta. Harry Brook sai reunan, ja Liam Livingstone pölläytettyään pallon syvälle kenttään, vanha tuttu romahduksen tunne hiipi mieleen. Tilanteessa 132/5 Englanti tuijotti kokonaistulosta, joka tuntui olevan parikymmentä juoksua liian vähän.

Silloin astui esiin Moeen Ali, joka pelasi sellaisen pikaesiintymisen, joka muistuttaa kaikkia miksi hän on ollut pelissä niin kauan. Pari komeaa lyöntiä ja muutama kiirehditty kaksari nostivat heidät kilpailukykyiseen, joskaan ei pelottavaan, tulokseen 168/7. Pukukopissa, sitä saattoi epäillä, he tiesivät tarvitsevansa aikaisia paaluja.

Pakistanin jahti, Rashidin taika ja viimeisen vuoroparin trilleri

Pakistanin vastaisku alkoi räjähdysmäisesti – 15 juoksua ensimmäisestä vuoroparista – ja vanha ahdistus palasi. Mutta Adil Rashid, kuten niin usein, käänsi peliä. Hänen googlinsa, jolla hän puolitti Babar Azamin, oli sellainen syöttö, joka ansaitsisi kehykset. Siitä lähtien vaadittu juoksutahti nousi, mutta Mohammad Rizwan roikkui kuin paise, koputellen palloa.

Kun viimeisestä kahdesta vuoroparista tarvittiin 20 juoksua, peli oli Pakistanin hävittävissä. Mutta Jofra Archer, palannut parhaalle murisevalle tasolleen, syötti jyrkin, joka olisi saanut Waqar Younisinkin häpeämään, ja putti Rizwanin. Yhtäkkiä viimeisestä vuoroparista tarvittiin 12 juoksua, ja sen syötti kokematon mutta viileä Sam Curran. Paalu, nolla, raja – sykkeet nousivat huipulle. Lopulta kenttäpelivirhe ja epätoivoinen sukellus rajalla säästivät neljä juoksua, ja Englanti sinnitteli voittoon hiuksenhienolla marginaalilla. Lopullinen ero? Hermoja raastava 4 juoksua.

Tuomio: Mitä äänet sanoivat

Välittömästi ottelun jälkeen reaktiot olivat yhtä värikkäitä kuin yleisö. Kokenut kommentaattori, joka ei koskaan säästele sanojaan, huomautti radioaalloilla, että "Englannin keskijärjestyksen sekaannus on alkamassa toistuvaksi teemaksi, mutta taistelevaa henkeä pallon kanssa ei voi kyseenalaistaa." Hän oli oikeassa – turnauksia ei voi voittaa selviämällä rumista voitoista.

Samaan aikaan arvostettu krikettikirjoittaja vangitsi tilanteen kaksijakoisuuden: "Neljänkymmenen vuoroparin ajan Englanti oli sekä loistava että hauras. He tarjoilivat samassa suhteessa samppanjakrikettiä ja lattea. Mutta MM-kisoissa ainoa tilasto, jolla on väliä, on voitto." Ja hän on oikeassa. Tämä ei ollut kaunista, mutta se oli tehokasta.

Tässä ovat tärkeimmät hetket, jotka käänsivät pelin Englannille:

• Buttlerin 54 lyöntiä 37 pallosta: Loivat perustan, kun kenttä oli parhaimmillaan.
• Rashidin Babarin puolittaminen: Pelin käännekohta. Pakistan ei koskaan toipunut täysin siitä psykologisesta iskusta.
• Archerin toiseksi viimeinen vuoropari: Antoi vain 7 juoksua ja otti Rizwanin tärkeän paalun.
• Viimeisen vuoroparin kenttäpuolustus: Mark Woodin sukellus rajalla pelasti neljä varmaa juoksua viimeisessä vuoroparissa.

Mitä seuraavaksi Englannille?

Tämä voitto pitää Englannin välierätoivot tiukasti omissa käsissä. Yksi voitto lisää Super Eight -vaiheessa pitäisi viedä heidät läpi, mutta kuten tänään näimme, tässä muodossa mikään ei ole helppoa. Studiossa asiantuntijat jo pohtivat valintakysymyksiä – tarvitseeko syöttöhyökkäys hienosäätöä? Onko lyöntijärjestys liian kärkipainoinen? Nämä ovat kysymyksiä toiselle päivälle.

Tällä hetkellä Englannin fanit voivat kohottaa maljan joukkueelle, joka kieltäytyi häviämästä. Se ei aina ollut älykästä, se ei aina ollut kaunista, mutta mutta se oli, hiidestä vie, mukaansatempaavaa. Ja jos se ei ole tämän mahtavan pelin seuraamisen ydin, en tiedä mikä on.