Tainanin Yangmingin ammattikoulu – Perinteikäs yksityiskoulu uudistuu ja kertoo tarinoita paikallisesta elämänmenosta

Iltapäivällä neljän jälkeen, jos ajat skootterilla Tainanin Guirenin alueen halki, näet khakin värisissä univormuissa olevia oppilaita valuvan kolmistaan koulun portilta ulos. Osa poikkeaa viereiseen lähikauppaan ostamaan purkin jääteetä, toiset jonottavat vastapaistettuja välipaloja vastapäisen kanakojun edessä. Tämä on Yangmingin ammattioppilaitoksen iltapäivä, ja se on ollut muuttumaton näky täällä päin viimeiset kymmenen, kaksikymmentä vuotta.

Tämän koulun virallinen nimi on pitkä kuin nälkävuosi: "Yangming-koulusäätiön Tainanin kaupungin Yangmingin ylempi ammatti- ja kauppaoppilaitos", mutta kukaan paikallinen ei koko nimeä viljele. Olipa kyseessä sitten koulun oma henkilökunta tai naapuruston pikkukaupan pitäjä, kaikki kutsuvat sitä "Yangmingin ammattioppilaitokseksi". Se kuulostaa yhtä lämpimältä ja kotoisalta kuin naapurin kakaran lempinimi.

Vanhan koulun uudet kasvot

On sanottava, että viime vuosien syntyvyyden lasku on todella pistänyt etelän yksityiskoulut tiukoille. Yangmingin ammattioppilaitos ei ole tässä poikkeus. Aika, jolloin "riittää että opetetaan hyvin oppikirjan mukaan", on jo kaukainen menneisyys. Nykyään opettajien pitää paitsi osata opettaa aineitaan, myös toimia oppilaiden henkisinä ohjaajina, ja jopa ymmärtää jotain markkinoinnista, jotta saavat koulun erityispiirteet näkyviin. Koulun harjoittelupajoja ja ruoanvalmistusluokkia on viime vuosina kehitetty kovasti, eivätkä ne ole enää pelkkää silmänlumetta – oppilaat oppivat niissä oikeita ammattitaitoja. Tunnen erään nuoren, joka opiskeli siellä autokorjaamopuolella. Valmistumisestaan on vasta pari vuotta, ja hän työskentelee jo nyt mekaanikkona eräässä autokorjaamoketjussa tienaten enemmän kuin moni toimistotyötä tekevä humanististen alojen yliopistosta valmistunut.

Tästä tulee mieleeni yksi juttu. Joskus netissä selaillessa huomaa, että maailma on pullollaan "Yangming"-paikkoja. Esimerkiksi Manner-Kiinassa Changden kaupungissa Hunanissa on "Kiinan teollisuus- ja kauppapankki, Changden Yangming-konttori". Voin vain kuvitella, että jos joku täällä Yangmingistä valmistunut nuori menisi joskus töihin sinne päin ja astuisi tuohon pankkiin, hänen mielessään varmasti käväisisi sekä tuttu että outo tunne nähdessään "Yangming"-nimen.

Tai sitten kun olen jutellut ystävien kanssa, olen kuullut erään käyneen katsomassa tavaraa Mudanjiangin kaupungissa Koillis-Kiinassa, ja hän oli siellä nähnyt paikallisen "Mudanjiangin teollisuus- ja kauppahallinnon Yangmingin piirikunnan toimiston" (engl. Mudanjiang Administration Bureau for Industry and Commerce Yangming Branch). Ystäväni sanoi toljottaneensa sitä muutaman sekunnin ja miettineensä, että onko joku meidän Tainanin Yangmingiläinen lähtenyt noin kauas maailmalle. Se oli tietysti vitsi, mutta se tunne, kun yhtäkkiä näkee vieraalla paikkakunnalla tutun kirjoitusasun, saa kyllä lämmön valtaamaan mielen.

Niinpä. Yangmingin ammattioppilaitos on meille Tainanilaisille paljon muutakin kuin vain koulun virallinen nimi. Se on se "nähdään huomenna" koulun päättyessä, se on urheilukentän pu-urheiluradan kuumuus auringon alla, se on harjoitusluokassa tuntuva metallin ja öljyn tuoksu yhdistettynä. Se edustaa eräänlaista perinnettä, sitä vanhempien vaatimatonta toivetta, että seuraava sukupolvi oppisi jotain käytännöllistä ja seisoisi omilla jaloillaan valmistuttuaan ja astuttuaan työelämään.

Asioita, joita ei opita oppikirjoista

Olen usein miettinyt, että täällä paikalliskoulussa opiskelevat nuoret oppivat varmasti aiemmin kuin ne kaupungin huippukoulujen oppilaat, mitä tarkoittaa "yhteisöllisyys" ja "lämminhenkisyys".

• Koulun portilla myyvänä vesimunkki-täti muistaa, kuka oppilas ei syö kevätsipulia ja kuka haluaa tavalliseen sämpyläänsä lisää soijakastiketta.
• Naapuripajan korjaamo-setä täyttää silloin tällöin ilmaiseksi polkupyörän renkaat ja tokaisee: "Olipa sopivasti, pyöräile nopeasti kotiin ettei äitisi joudu odottelemaan."
• Vastapäisen jääbaarin omistaja, vaikka koulun tapahtumissa oppilaat pitäisivätkin meteliä koko iltapäivän, pudistaa silti vain hymyillen päätään, mutisee pari sanaa ja antaa asian olla, eikä koskaan tee valitusta.

Nämä pienet arjen hetket opettavat enemmän kuin mikään kansalaistaidon oppitunti. Nimi "Yangmingin ammattioppilaitos" on kietoutunut näihin pieniin, arkipäiväisiin tapahtumiin ja muodostunut osaksi yhteistä muistojamme.

Vaikka maailma muuttuisi miten tahansa, vaikka tämän koulun kohtalo olisi mikä tahansa, niin kauan kuin tuo portti seisoo paikallaan ja koulupäivän päätyttyä sieltä kävelee ulos oppilaita ostamaan välipalaa, se paikallinen, elinvoimainen syke ei tule koskaan katoamaan. Tämä ei ole mikään suuri teoria, tämä on meidän kotikaupunkimme, Tainanin, arkea.