Kellojen siirto maaliskuussa 2026: menetämme tunnin – entä jos tämä olisi viimeinen kerta?
Tänä yönä me kaikki koemme pienen aikakatkaisun. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, tarkalleen kello 2, kello onkin yhtäkkiä 3. Siirrymme kesäaikaan. Monille se tarkoittaa sitä, että saa murista herätyskellolle tajutessaan, että arvokasta unta on varastettu 60 minuuttia. Aivan kuin heräisi Kurjien tunnelmissa, mustan kahvin ja tummien silmänalusten kera.
Ei tässä mitään uutta ole: tämä kellojen kanssa hölkkääminen on meillä jo selkäytimessä. Tässä maaliskuussa 2026 on kuitenkin aistittavissa pieni "viimeisen kerran" tunnelma. Jo vuosia vellonut keskustelu on noussut uudelleen pintaan odottamattomalla voimalla. Siitä puhutaan kaikkialla – kahvihuoneissa, leipomon jonossa ja ennen kaikkea kaupunginosien kokouksissa.
Paineinen yleisökokous
Torstai-iltana osallistuin Pariisin 11. arrondissementissa järjestettyyn yleisökokoukseen. Virallinen teema? "Pääkaupunkiseudun aikavyöhykkeen tulevaisuus". Tämän koukeroisen otsikon alla sali oli täynnä väkeä nuorista vanhoihin, kaikki valmiina väittelyyn. Kokouksen päätteeksi kunnallistekniikasta vastaava apulaispormestari sai kokea todellisen myrskyn. Hänen viitatessaan mahdolliseen kellojen siirron poistumiseen vuonna 2027, eräs nainen kolmannelta riviltä heitti puoliksi vitsillä, puoliksi vakavissaan: "On se RATP:n lakkojen kanssa muutenkin vaikea tietää paljonko kello on, mutta jos nyt vielä ikinä ei enää siirretäkään kelloja..." Täytyy myöntää, että hän oli oikeassa. Tunnelma oli sähköinen, mutta täynnä sitä rakasta, napisevaa pariisilaista huumoria. Huomaa, ettei tämä ole vain byrokraattien juttu Brysselissä; se koskettaa arkea, illan valoisuutta ja lasten väsymystä.
Miksi juuri tämä 29. päivän maaliskuuta järkyttää meitä niin paljon
Tämän yksinkertaisen muutoksen vaikutusta ei pidä väheksyä. Tapaamani uniasiantuntijat, joiden kanssa törmäsin samaisessa kokouksessa, sanovat että kehomme sopeutuminen saattaa kestää viikon. Menemme kuin suoraan sängystä saunaan – tai tarkemmin sanottuna aurinkoajasta myöhäiseksi venyvään illan istuskeluun. Helpottaakseni sopeutumistanne, tässä muutama konkarin vinkki:
- Jo perjantaina, menkää nukkumaan 15 minuuttia tavallista aiemmin. Tiedän, se on tylsää, mutta se estää sinua näyttämästä zombit pulpetissa maanantaiaamuna.
- Muistakaa siirtää kellojanne eteenpäin lauantai-iltana ennen nukkumaanmenoa. Mikään ei ole pahempaa kuin herätä tunnin myöhässä sunnuntaina ja menettää lämpimät croissantit.
- Altistakaa itsenne luonnonvalolle heti sunnuntaiaamusta lähtien. Pieni kävelylenkki, vaikka sää olisi miten kurja, viestittää aivoille: "Noniin kaveri, nyt mennään uuden rytmin mukaan."
Lopetetaanko tämä vihdoin?
Sama kysymys nousee pintaan joka kellojen siirron yhteydessä: lopetetaanko tämä sirkus vihdoin? Euroopassa puhutaan, Ranskassakin, mutta kuten eräs viisas sanoi: "mikään ei muutu, jotta kaikki pysyisi ennallaan". Jotkut haluavat pitää kesäajan ympäri vuoden, toiset talviajan. Itse kannatan pysyvää illan istuskeluaikaa, mutta luulen, että yöllisten ulkonaliikkumiskieltojen kannattajat eivät tästä innostu. Siihen asti siirrämme kelloja eteenpäin sunnuntaina. Ja maanantaina olemme kaikki hieman väsyneempiä, mutta nautimme tunnin pidemmästä illan valosta. Eihän sekään ihan huono juttu ole, vai mitä?