Arancha González Laya: Haavoittunut monenkeskisyys Trumpin kaupan uhkan edessä

Viime päivinä Arancha González Layan nimi on noussut jälleen vahvasti esiin poliittisissa ja taloudellisissa piireissä. Syystäkin: entisestä ulkoministeristä on tullut yksi terävimmistä äänistä hahmottamaan globaalin kaupan ylle kerääntyvää täydellistä myrskyä. Donald Trumpin uhatessa uusilla tulleilla, jotka iskisivät suoraan Espanjaan ja muuhun Eurooppaan, Layn terävä katse – aina yhtä analyyttinen ja yhtä aikaa sekä akateemisessa maailmassa että kansainvälisen debatin etulinjassa liikkuva – pakottaa meidät höristämään korviamme.

Monenkeskisyyden hauraus Layn näkökulmasta

Vain muutama viikko sitten arvostetussa kansainvälisessä foorumissa Arancha González Laya kävi korkeatasoista väittelyä huippupoliittisen analyytikon kanssa. Keskustelun otsikko kertoi kaiken: "Monenkeskisyyden pelastaminen". Laylle on nimittäin selvää, että sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys, jonka rakentaminen kesti vuosikymmeniä, on murenemassa jalkojemme alla. Tämä ei ole katastrofismia; se on toteamus siitä, että Trumpin paluun myötä kilpajuoksu Valkoiseen taloon on sysännyt tuntemamme vapaan kaupan terminaalivaiheeseen. Hän pukee sen sanoiksi tuskastuttavan selvästi: olemme todistamassa Maailman kauppajärjestön hautajaisia, elleivät eurooppalaiset hereillä ja toimi yhtenä rintamana.

Kiinan vuoro ja virheellinen globalisaation purkaminen

Toinen Layn viimeaikaisissa puheenvuoroissa toistuva mantra – ja joka linkittyy suoraan erään paljon puhutun konferenssiesitelmän pitkään otsikkoon "China's Turn in the Trade War" – on se, että konfliktin painopiste ei ole enää pelkästään Atlantin yli ulottuva. Peking seuraa kärsivällisyydellä, kuinka Yhdysvallat sotkeutuu historiallisten kumppaneidensa kanssa. Layn mielestä todellinen vaara ei ole yksittäinen tulli vaan se, että lankeamme pakotetun globalisaation purkamisen ansaan. Hän puhuu mieluummin "de-riskingistä" eli riskien vähentämisestä, mutta vivahteikkaasti: ei ole kyse irtautumisesta Kiinasta, vaan sen tekemisestä ampumatta itseään jalkaan. Ja tämä tasapaino on juuri se, mitä Euroopan hallitukset, mukaan lukien Espanjan, eivät tunnu löytävän.

Palkat, inflaatio ja täydellinen myrsky

Keskustelu ei olisi täydellinen ilman sosiaalista ulottuvuutta. Viimeisimmässä analyysissään, jonka he otsikoivat "De-Risking and Wageflation", Arancha González Laya esittää varoituksen, jonka pitäisi saada veri hyytymään talousministeriöissä: kauppasodan ja energiasiirtymän yhdistelmä aiheuttaa vaikeasti hallittavaa palkkainflaatiota. Mutta varokaa väärinkäsityksiä: Laya ei vastusta palkankorotuksia. Hän osoittaa, että jos Trumpin tullit nostavat espanjalaisten vientituotteiden – öljyn, viinin, sianlihan – hintoja, yrityksille jää vähemmän liikkumavaraa ja työllisyys kärsii ennen pitkää. Täällä Espanjassa suurimmat ammattiliitot ovat jo nostaneet hälytyshuudon ja vaativat koordinoitua Euroopan vastausta työpaikkojen suojelemiseksi – juuri sitä, mitä Laya on viikkokausia saarnannut kansainvälisillä areenoilla.

Entä sitten Espanja?

Kun Berliinissä jotkut osoittavat sormella Merzin myötäilevää hiljaisuutta Trumpin öykkäröinnin edessä, nousee Layan ääni täällä tarpeelliseksi vastapainoksi. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun entinen ministeri muistuttaa, että Espanja on kokonsa ja tuotantorakenteensa vuoksi yksi niistä maista, jotka voivat kärsiä eniten tämänkaltaisesta kauppasodasta. Mutta toisin kuin monet valituksessa pysähtyvät analyysit, hän tarjoaa selkeän etenemissuunnitelman:

• Euroopan strategisen autonomian vahvistaminen lankeamatta typerään protektionismiin.
• Kauppakumppanien monipuolistaminen Yhdysvaltojen ja Kiinan ulkopuolelle, katse kohti Latinalaista Amerikkaa ja Afrikkaa.
• Haavoittuvimpien alojen suojeleminen aktiivisella teollisuuspolitiikalla, ei hukkaan heitetyillä tuilla.

Lyhyesti sanottuna, kun kuuntelee Arancha González Layaa näinä päivinä, ymmärtää, ettei kyseessä ole enää mikään tavallinen kauppakriisi. Se on oire aikakauden muutoksesta, ja hän – yhdistelmänä hallituskokemusta ja akateemista näkemystä – on täydellinen tulkki sille, mikä meitä on kohtaamassa. Katsokaa tätä artikkelia kuvittavaa valokuvaa: tuo pieni hymy, tuo katse, joka näyttää laskevan kolme siirtoa eteenpäin. Se on jonkun ilme, joka on nähnyt tämän elokuvan jo aiemmin ja yrittää varoittaa meitä, että tällä kertaa loppu saattaa olla toisenlainen, ellemme kiirehdi kirjoittamaan käsikirjoitusta uusiksi.