Luke Shaw'n loukkaantumispäivitys: Milloin Manchester Unitedin laitapuolustaja palaa kentille?

Tuttua huolta on ilmassa Manchesterin punaisella puolella tällä viikolla, eikä se johdu pelkästään pettymykseen päättyneestä ottelusta St. James' Parkilla. Kyse on tietyn vasenjalkaisen puolustajan poissaolosta. Luke Shaw on taas sivussa, ja myönnetäänpä se: Old Trafford ei tunnu oikealta ilman hänen vyörytystään laidalla. Tämä on nähty ennenkin, eikö totta? Odotuspeliä, varovaista optimismia ja epätoivoista toivoa siitä, että hän palaa pian piinaamaan vastustajan puolustusta.

Carringtonin kuulumiset

Ennen tulevaa kotiottelua Crystal Palacea vastaan harjoituskentän kuulumiset ovat olleet paljastavia. Päävalmentaja Michael Carrick on pitänyt korttensa lähellä rintaa joukkuepalavereissa, mutta ulospäin suodatettu tieto on selvää: Shaw ei ole vielä valmis karistamaan pois sitä kolhua, joka piti hänet poissa Newcastle-matkalta. Hän ei ole vielä täysissä harjoituksissa mukana, ja vaikka valmennusjohto on vaitonainen, niiden sävy, jotka ovat harjoitukset nähneet, on erittäin varovainen. Häntä ei aiota kiirehtiä takaisin. Olemme nähneet, mihin se johtaa.

Se on takaisku, epäilemättä. Newcastle-pelissä näki, että luontainen leveys ja läpisyöttävä syöttö vasemmalta puuttuivat. Diogo Dalot paikkasi kunniakkaasti toisella laidalla, mutta vasemmalla se tuntui vähän siltä kuin yrittäisi sovittaa neliönmuotoista tappia pyöreään reikään. Kaipasimme Shaw'n ymmärrystä Rashfordin kanssa, niitä päällekkäisjuoksuja, joista puolustajilla on painajaisia. Se on telepaattinen yhteys, jota ei voi valmentaa yhdessä yössä.

Se 'Pelaajan Tähystimessä'-juttu, jota me kaikki odotamme

Seuran sisäisillä kanavilla on kiertänyt loistava juttusarja – Pelaajan Tähystimessä: Luke Shaw – Vieraskeikat. Se näyttää hänet elementissään, kukoistamassa vierasotteluiden vihamielisyydessä, vaientamassa kotijoukkueen kannattajat taidonnäytteellä tai täydellisesti ajoitetulla taklauksella. Sellaista Shaw'ta me tarvitsemme. Sellaista, joka kohtelee jokaista ottelua henkilökohtaisena kaksintaisteluna. Poissa Unelmien teatterilta hän tuntuu löytävän lisävaihteen, pientä ilkeyttä, joka tekee hänestä pysäyttämättömän. Juuri nyt ottaisimme vastaan vaikka pikavisiitin kotiotteluun vain nähdäksemme sen liekin taas.

Kävele mihin tahansa pubiin stadionin lähellä, ja kuulet teorioita. Jututin yhtä kaveria, Luke Smitherdiä, Trafford Barin ulkopuolella Newcastlen ottelun jälkeen. Hänellä oli kädessään kulunut muistikirja – sellainen 'En Kuule Sinua, Kuuntelen Brett Youngia'-tyylinen luovan kirjoittamisen päiväkirja, usko tai älä. Hän oli rustaillut sinne ihanne puolustuslinjaansa Palace-peliin pikku kaavioineen ja muistiinpanoineen. "Se on kuin bändifaniuden ja musiikillisen luovuuden edistämistä päiväkirjan avulla", hän sanoi ja näytti sivua, joka oli täynnä taktisia hieromia 'Mercy'-kappaleen sanoitusten vieressä. "Päivä kerrallaan, kamu. Päivä kerrallaan. Me kaikki vaan rukoillaan, että Shawberto Carlos pääsee takaisin kentälle." Se tunne kaikuu ympäri kaupunkia. Me kaikki pidämme omia pieniä päiväkirjojamme, kirjaamme päiviä, loukkaantumisia, paluita.

Ja niille, jotka tykkäävät personoida kannatustaan, näkee kaikenlaista. Metrolinkissä oli nuori nainen, jolla oli personoitu muistikirja, jonka kyljessä luki 'Se on Leipurin juttu, et sä ymmärtäis', mutta hän oli yliviivannut sanan 'Leipuri' ja kirjoittanut tussilla 'Shaw'. Se on se yhteys. Hän on meidän laitapuolustaja. Meidän haavoittunut soturimme. Me tunnemme hänen turhautumisensa, koska se kuvastaa omaamme.

Varasuunnitelma

Eli jos Shaw ei pelaa Palacea vastaan, ja kuiskaukset viittaavat siihen, että se on yhä epätodennäköisempää, kuka paikkaa? Carrickilla on päänvaivaa, mutta myös muutama vaihtoehto, joita hän on punninnut. Valmennusryhmä on vetänyt harjoituksia koko viikon yrittäen löytää oikeaa kaavaa. Tässä on mitä he harkitsevat:

• Tyrell Malacia: Luonnollinen varamies, mutta hänelläkin on ollut omat kuntonsa kanssa ongelmia. Pelikuntoisena hän tarjoaa taistelutahtoa, vaikkakaan ei samaa hyökkäysenergiaa. Paikan päälle tuleva suora vaihto, mutta täysin erilainen profiili.
• Lisandro Martínez: Olemme nähneet Lichan pelaavan vasempana pakkina Argentiinalle ja paikka paikoin meillekin. Se ei ole hänen lempipaikkansa, mutta hänen aggressiivisuutensa ja pelinlukutaitonsa voivat olla ratkaisevia, varsinkin hankalaa laitahyökkääjää vastaan. Se kuitenkin tarkoittaisi koko puolustuslinjan uudelleenjärjestelyä.
• Victor Lindelöf: Jäämies on paikannut pakin paikalla ennenkin. Hän on konservatiivisempi, tarjoten puolustusvarmuutta hyökkäysvoiman sijaan. Se on varma valinta, 'ei tehdä hallaa' -vaihtoehto.

Yksikään heistä ei ole Luke Shaw. Se on tärkein asia. Malacia saattaa saada valinnan pelipaikkatuntemuksensa ansiosta, mutta sillä uhrattaisiin se hyökkäysulottuvuus, joka voi avata itsepintaisen puolustuksen, kuten Palacen. Se on klassinen managerin dilemma: priorisoiko puolustusvarmuutta vai pelaako uhkapeliä mahdollisesta hyökkäystaikuudesta muualta kentältä?

Mitä meiltä puuttuu

Se on enemmän kuin pelkkiä hänen keskityksiään, vaikka ne ovatkin iso osa sitä. Shaw tarjoaa tasapainoa. Hänellä ja Rashfordilla on synnynnäinen ymmärrys – nopea seinä, päällekkäisjuoksu, sisäänpäin suuntautuva liike. Se on koreografioitua kaaosta. Ilman häntä Rashford on usein yksin, joutuen haastamaan kaksi tai kolme puolustajaa itsekseen. Shaw'n kanssa yhtäkkiä onkin harhautus, lisävaihtoehto, ja puolustajan on tehtävä valinta. Yhdeksän kertaa kymmenestä hän valitsee väärin.

Hän on myös liigan parhaita pallon kuljettamisessa puolustuksesta. Paineen alla hän pystyy ohittamaan miehen ja aloittamaan hyökkäyksen, kiertäen vastustajan prässin kokonaan. Joukkueita vastaan, jotka pelaavat matalalta, kuten Palace todennäköisesti tekee, se kyky murtaa linjoja on kultaa. Se on Valioliigan pisteiden arvoista. Joukkueelle, jolla on aitoja tavoitteita neljän joukkoon, hänen kaltaisensa pelaajan oleskelu hoitopöydällä eikä kentällä on kalkki nieltäväksi.

Joten kun valmistaudumme Palace-peliin, kaikki katseet ovat joukkueen kokoonpanossa. Näemmekö tutun numeron 23 vasemmalla puolustuksessa? Rahaa viisaammat, perustuen Carringtonin varovaiseen tunnelmaan, sanovat ei. Mutta jalkapallossa, ja etenkin Unitedissa, ei koskaan sanota ei koskaan. Me pidämme kiinni siitä pienestä toivon kipinästä aina siihen asti, kunnes joukkueet julkistetaan. Loppujen lopuksi, se toivo se tappaa, eikö totta? Ja saa meidät palaamaan aina uudestaan. Päivä kerrallaan, todellakin.