Wayne Rooneyn viimeisin tuomio: Roy Keane -keskustelu, Gerrard ja "täydelliset keskikenttäpelaajat"

Onpa kansainvälisessä ottelutauossa jotain sellaista, joka saa vanhan kaartin puhumaan, eikö vain? Juuri kun luulit, että väittely siitä, kuka oli Valioliigan historian kovin ja täydellisin keskikenttäpelaaja, oli viimein taputeltu – tai ainakin siirretty paikallisen pubin yöpöydän keskusteluksi – niin Wayne Rooney ilmestyy paikalle ja kaataa bensaa liekkeihin.

The Wayne Rooney Show -ohjelmassa nyt käy kuhina. Ja kun Wazza puhuu, häntä kuunnellaan. Ei vain siksi, että hän on Manchester Unitedin ja Englannin maajoukkueen kaikkien aikojen paras maalintekijä, vaan koska kaveri tietää, mitä menestyminen vaatii. Hän jakoi pukuhuoneen joidenkin niiden nimien kanssa, joita hän nyt analysoi. Yhdessä tuoreessa jaksossa hän ei vain kastellut varpaitaan vanhassa Roy Keane vastaan Steven Gerrard -keskustelussa – hän tarttui siihen suorastaan niskalenkillä.

"Ihmiset kysyvät minulta parhaista, joiden kanssa pelasin tai joita vastaan pelasin", Rooney sanoi nojaten taaksepäin tuttu tietäväinen ilme kasvoillaan. "Minulle keskustelu alkaa ja päättyy Royhin siinä puolustavassa roolissa. Mutta Stevie? Hän saattoi ratkaista ottelun yksin keskikentältä käsin. He olivat eri tyyppejä, mutta he dominoivat tavoilla, joita ei enää nähdä."

Klassinen pubiväittely, mutta konteksti tekee siitä kiehtovan. Vuosien ajan Liverpoolin fanit ovat osoittaneet Gerrardin kykyyn raahata joukkueensa läpi Mestarien liigan finaalin, kun taas Unitedin fanit – ja koko Irlanti, ollaan rehellisiä – puolustavat Keanen vaikutusta lopullisena kenttäkenraalina. Rooney näyttää päätyvän siihen, ettei oikeaa vastausta ole, mutta on olemassa yksinoikeuskerho. Kerho, jossa hänen mielestään on vain viisi jäsentä.

Tässä kohtaa Wayne Rooneyn Street Striker -ajattelu tulee mukaan – se vaisto havaita raakaa, kiistämätöntä laatua. Hän väitti, että Valioliigan historiassa on ollut vain viisi "täydellistä keskikenttäpelaajaa". Hän nimesi Keanen ja Gerrardin, luonnollisesti. Mutta sitten hän heitti ilmoille yllätysnimen, joka sai Arsenalin fanit nyökyttelemään hyväksyvästi.

Rooneyn mukaan listalla on Patrick Vieira. Ei mikään yllätys, eihän? Keanen ja Vieiran välienselvittelyt Highburyn kentällä ovat legendaarista kamaa. Mutta hän meni pidemmälle nimeten tietyn tykkimiehen, jonka hän väitti olevan "täydellinen" paketti. Vaikka hän ei nimennytkään koko yhdeksikköä, viesti on selvä: keskikenttäpelaajat, jotka pystyivät puolustamaan, hyökkäämään, johtamaan ja pelottelemaan samassa suhteessa, ovat kuoleva laji.

Sain ajattelemaan takaisin tuota aikakautta. Intensiteetti ei liittynyt pelkästään taitoon; se oli läsnäoloa. Kun katsoo nykyjalkapalloa, näkee erikoistujia. Mutta silloin oli näitä kavereita, jotka ensin laittavat kiekon jalkojesi välistä ja laittavat sinut mainostauluun kiinni kaksi minuuttia myöhemmin. Rooneyn lista "täydellisistä" pelaajista ei koske pelkkiä pokaaleja. Se kertoo tietynlaisesta perimästä.

Näin puran sen, mikä tekee tästä listasta – ja miksi Rooneyn pointti osuu kohdalleen jokaiselle, joka kasvoi Valioliigan parissa 2000-luvulla:

• Keanen mittatikkuna: Hän oli sydän. Ei ollut väliä, oliko kyse sateisesta keskiviikosta Bradfordissa vai Mestarien liigan välierästä Torinossa. Hänen tasonsa ei koskaan laskenut. Taktisesti hän oli nero ilman palloa.
• Gerrardin tekijä: Se kyky ottaa ottelu haltuun. Viime hetken kaukolaukaus, taklaus varmaa maalia vastaan, 60 metrin syöttö. Hän oli yksinäinen armeija.
• Vieiran läsnäolo: Pitkät jalat, vielä pidempi pinna. Hän yhdisti taiturin sulavuuden katutappelijan sisuun. Kun hän astui kentälle, hän sai vastustajan tuntemaan itsensä pienemmäksi.
• Scholesin paradoksi: Rooney mainitsee hänet aina. Hiljainen, joka ei taklannut, mutta jotenkin hallitsi jokaista ottelua, jossa pelasi. Metronomi.

Se mitä rakastan Wayne Rooney Livessä, on ettei hän istu siellä vain olemalla kohtelias. Hän antaa suodattamattoman version. Hän tuntee nykypelaajan, hän tuntee historian, ja hän tietää, että jos laittaisit parhaassa iässä olevan Keanen tai Vieiran tämän päivän keskikentälle, keskustelu "taktisesta rikkomisesta" olisi hyvin erilainen.

Rooneyn nimi ei tietenkään hallitse pelkkiä ilma-aaltoja. Uusi sukupolvi on tulossa. Olen pitänyt silmällä Kai Wayne Rooneytä, joka on alkanut luoda omaa nimeään junioritasolla. Nimi painaa, ja tekniikkaa on nähtävissä. Sama matala painopiste ja luonnollinen maalintekijän silmä, joka meillä oli hänen vanhastaan Goodison Parkilla vuosia sitten. Se on muistutus siitä, että perintö ei ole vain niitä keskusteluja, joita käymme televisiossa – se tapahtuu nyt ruohonjuuritasolla.

Loppujen lopuksi, olitpa sitä mieltä, että Gerrard oli Keanea parempi, tai että Vieira on heidän molempien yläpuolella, Rooneyn viimeisin esiintyminen muistuttaa meitä siitä, miksi rakastamme tätä peliä. Se on väittelyt. Se on nostalgia. Se on silkka röyhkeys väittää, että vain viisi onnistui siinä.

Ja ollaan rehellisiä, jos istutte pubissa Dublinissa tai Corkissa tänä viikonloppuna, tulette yrittämään nimetä sitä viidettä pelaajaa, jota Rooney ajatteli ennen kuin hän saa tuopin tyhjäksi. Se on The Wayne Rooney Shown kauneus – se tuo keskustelun takaisin kansalle.