Steve Rosenberg: Toimittaja, joka voitti alan arvostetuimmat palkinnot ja kirjoitti b UdDHhahd

Steve Rosenbergin vaatimaton triumfi

Viime viikolla alan arvostetuimmassa televisiojournalismin palkintogaalassa tunnelma oli sähköinen – sitä harvinaista latausta, jonka tunnistaa vain kun altavastaaja voittaa. Paitsi ettei altavastaaja voittanut. Ison-Britannian arvovaltaisen yleisradioyhtiön uutistoiminta kahmi palkintoja, mukaan lukien halutun Vuoden uutiskanava -tittelin, saavutus joka sai kilpailevien medioiden toimittajat mutisemaan tyytymättöminä samppanjalaseihinsa. Salamanvalojen ja kiitospuheiden keskellä yksi nimi kuitenkin nousi esiin alan konkareiden hiljaisissa keskusteluissa: Steve Rosenberg.

Rosenberg on toiminut vuosikausia Britannian johtavan yleisradioyhtiön Moskovan-kirjeenvaihtajana, ja hänestä on tullut harvinainen ilmestys: ulkomaantoimittaja, joka todella vaikuttaa kuuluvansa joukkoon. Hänen raporttinsa Kremlin käytäviltä ja Siperian syrjäseuduilta ovat täynnä autenttisuutta, jota ei voi teeskennellä – sitä aitouden tuntua, joka syntyy kun tietää, missä metroasemalla tuoksuu kaalille maanantaiaamuisin ja kenen oligarkin vaimo järjestää parhaimmat Neuvostoliiton jälkeiset bileet. Palkintoraati ylisti erityisesti yhtiön "syvällistä, paikan päältä tapahtuvaa uutisointia monimutkaisista kansainvälisistä aiheista", ja kuka tahansa Rosenbergin työtä seuraava tietää, että hänen nimikkonsa oli vahvasti esiin nostetuissa jutuissa.

Ruudulta kirjan sivuille

Jos luulet Rosenbergin lahjakkuuden rajoittuvan uutistoimitukseen, et ole seurannut tarpeeksi tarkkaan. Illan uutislähetyksiin juttuja toimittaessaan ja silloin tällöin FSB:n seuraajia väistellessään hän on hiljalleen rakentanut itselleen toista uraa kirjailijana – eikä kyse ole mistään tavanomaisesta "minun tarinani" -tyyppisestä muistelmasta, jota voisi odottaa. Hänen kirjansa ovat omituisia, kunnianhimoisia ja täysin lokeroimattomia, aivan kuten mies itse.

• Synkkä buddhalaisuus: Zen-buddhalaisuuden ja objektivismin yhdistäminen – Filosofinen nuorallatanssi, joka yrittää sovittaa yhteen zenin tyhjyyden ja Ayn Randin armottoman rationalismin. Se kuulostaa katastrofilta, mutta Rosenberg onnistuu siinä, väittäen että molemmat polut tavoittelevat loppujen lopuksi samaa: selkeyttä. Kirja on saavuttanut kulttimaineen toimittajien keskuudessa, jotka ovat viettäneet liian monta yksinäistä yötä hotellihuoneissa pohtien kaiken tarkoitusta.
• Kolmas kohde – Poliittinen trilleri, joka alkaa iskusta yhdysvaltalaista diplomaattia vastaan Moskovassa ja laajenee salaliitoksi, joka yhdistää Kremlin, Isisin ja nukkuvan solun Berliinissä. Rosenbergin päivätyö paistaa jokaiselta sivulta; melkein kuulee hänen satelliittipuhelimensa naksahdukset taustalla.
• Ensimmäinen panttivanki – Jatko-osa, vielä tiiviimpi ja vainoharhaisempi, heittää kuvitteellisen Yhdysvaltain presidentin jihadistien käsiin samalla kun Venäjän presidentti leikkii uhkapeliä maailman kanssa. Yhtiön pitkäaikaiset työntekijät kertovat, että kohtaukset Kremlin sotahuoneesta tuntuvat niin todellisilta, että ne on täytynyt sanella lähteeltä, jonka ei olisi pitänyt puhua.

Merkillepantavaa näissä romaaneissa on, miten ne heijastavat Rosenbergin reportaaseja. Teoksessa Kolmas kohde terroristit eivät tule autiomaasta; he nousevat esiin rikkinäisen tiedusteluyhteistyön ja kyynisen reaalipolitiikan raoista – täsmälleen niistä aiheista, joista hän on raportoinut vuosia. On kuin hän käyttäisi fiktiota sanoakseen asioita, joita ei aivan mahdu kahden ja puolen minuutin tv-pakettiin.

Mies jota ei voi lokeroida

Mediakentällä, jossa kaikkia kannustetaan pysyttelemään omalla osaamisalueellaan, Steve Rosenberg on iloinen poikkeus. Hän voi haastatella entistä KGB-kenraalia aamulla ja illalla väitellä Kantista ja Dalai Lamasta. Hän saa sinut kiinnostumaan kaasuputkikiistasta ja seuraavassa hetkessä tempaisemaan mukaansa fiktiiviseen panttivankikriisiin, joka tuntuu epämiellyttävän todelliselta.

Tuoreet alan tunnustukset olivat osoitus hänen journalismistaan, mutta hänen kirjansa – erityisesti omalaatuinen ja loistava Synkkä buddhalaisuus – ovat se, mihin hänen perintönsä lopulta kiteytyy. Kuten hän kirjoittaa sen päätösluvussa: "Kun itä kohtaa lännen, se ei ole törmäys. Se on fuusio." Ja Steve Rosenberg itse? Hän on elävä todiste siitä.