Bensiini kohti 2,5 euroa? Hallitus suunnittelee vastatoimia kansan suuttumuksen kasvaessa

Pysähdyn tuttuun baariin aseman edustalla ja kuulen kahden miehen kommentoivan huoltoaseman hinnastoa: "Kaksi euroa ja kuusi senttiä litralta dieselille, näitkö? Ihan hullun hommaa." Tämä ei ole enää tavallista kahvipöytäpuhetta, se on päivittäistä sotatiedotusta. Ja syyllinen on tietysti aina sama: hallitus. Valmisteverot pysyvät ennallaan ja lupaukset haihtuvat ilmaan kuin rahat bensatankista. Tuntuu, että Italian moottori yskii, kun tankillinen polttaa kukkarossa ison loven.

Valmisteverojen tango ja villiintyneet hinnat

Virallisissa kabineteissa väitetään, että uusia toimia suunnitellaan. Mutta me italialaiset olemme nähneet tämän jo liian monta kertaa: he ilmoittavat, ja hinnat nousevat sillä välin. Eikä puhuta pelkästään bensiinistä. Katsokaa dieseliä: moottoritiellä itsepalvelu on ylittänyt kahden euron rajan, ja puhutaan nyt ihan itsepalvelusta, ei täyden palvelun hinnasta! Tämä iskee jokaiseen, niin rekkakuskeihin kuin työmatkalaisiinkin. Virallinen selitys on aina sama: raaka-aineen hinta ja kansainväliset jännitteet. Mutta puheet valmisteveron alentamisesta jäävät vain savuisiin kokoushuoneisiin ja julkisivun koristeeksi. Sillä välin huoltoasemilla tapahtuu oikeasti tätä:

• Taajamissa: bensiini maksaa nyt vakaasti yli 2,10 euroa litralta. Diesel on, uskomatonta mutta totta, paikoin ohittanut bensiinin hinnan.
• Moottoriteillä: siellä on villi länsi. Dieselin itsepalveluhinta on hipaissut 2,2 euroa, ja täyden palvelun hinnoista on parempi vaieta.
• Valtateillä ja lähiöissä: vain harvat itsenäiset huoltoasemat pelastuvat, mutta niitä pitää jaksaa etsiä ja olla onnekas, että kohdalle osuu yrittäjä, joka ei ole vielä nostanut hintojaan.

Keltaliivien pelko (ja muutkin huolet)

Ja kun polttoaineen hinnannousu on päivittäinen kiristys, monet katsovat kohti Ranskaa pelon sekaisin tuntein. Keltaliivit-liikkeen haamu ei ole koskaan ollut näin elävä. Se syntyi siellä dieselin hinnannoususta ja lamaannutti maan. Asia on nimittäin niin, että kun tankillinen maksaa yhtä paljon kuin illallinen ulkona, raivo nousee. Eikä tarvitse omistaa hienoa terassillista huvilaa, grilliä ja puutarhaa tunteakseen olonsa ahtaalle: myös ne, jotka asuvat lähiössä ja joutuvat menemään kaupunkiin töihin joka päivä, ovat väsyneitä. Puhumattakaan niistä, jotka ovat ehkä varanneet Carrer Ondateguin huvila-asunnon aivan rannan läheltä lomalle, toivoen säästävänsä matkakuluissa, ja joutuvatkin sitten tekemisiin näiden hullujen liikkumishintojen kanssa. Lomahaaveet kaatuvat ensimmäiseen tankilliseen.

Emme ole Kazakstanissa, missä Kazakstanin mielenosoitukset 2022 saivat alkunsa juuri polttoaineen hinnankorotuksesta ja muuttuivat sitten paljon suuremmaksi liikkeeksi. Mutta opetus on selvä: kansan kukkaroon koskeminen, etenkin liikkumisen osalta, on kuin miinakentällä kävely. Hallitus tietää tämän ja yrittää puheillaan välttää kipinää, joka voisi räjäyttää padan. Toistaiseksi ainoa varma asia on mittarin pyöriminen yhä nopeammin, kun me katsomme sitä ja kiroamme hiljaa mielessämme.