Britannian hallitus kieltää Al-Quds-marssin Lontoossa – taustalla kiristyvät jännitteet Jerusalemista

Jokaiselle, joka on asunut Lontoossa yhtä kauan kuin minä, vuosittainen Al-Quds-marssi on ollut vuosikymmenien ajan protestikalenterin peruskauraa. Mutta tänä vuonna tilanne on muuttunut täysin. Tänä aamuna sisäministeri Shabana Mahmood antoi vihreää valoa Lontoon poliisin pyynnölle kieltää marssi kokonaan. Päätös on jo nyt aiheuttanut järkytysaaltoja niin yhteisöissä kuin poliittisissa piireissä.

Mikä on Al-Quds-marssi ja miksi se on kiistanalainen?

Nimi Al-Quds on arabiaa ja tarkoittaa Jerusalemia. Marssi, joka on perinteisesti järjestetty ramadanin viimeisenä perjantaina, on tarkoitettu ilmaisemaan solidaarisuutta palestiinalaisille ja vastustamaan Israelin hallintoa kaupungissa. Vuosien varrella sen maine on kuitenkin kietoutunut kyseenalaisiin toimijoihin. Poliisin perustelu, jota sisäministeri nyt tukee, on, että tapahtuman ovat kaapanneet ryhmät, joilla on yhteyksiä Iranin tukemiin militiajoukkoihin, ja että se aiheuttaa todellisen kansanrauhan vaaran. Riittää, kun katsoo aiempien vuosien huutoja ja banderolleja, ymmärtääkseen miksi viranomaiset ovat hermostuneita.

Ministerin kova linja: "Ei sijaa brittiläisessä yhteiskunnassa"

Oikeusministeri Sarah Sackman ei kursaillut sanojaan tänä aamuna esiintyessään radion Today-ohjelmassa. Hän totesi suoraan, ettei tällaisilla kytköksillä varustetulle marssille ole "sijaa brittiläisessä yhteiskunnassa". Tämä mielipide saa varmasti suosiota monissa juutalaisyhteisöissä, jotka ovat pitkään kokeneet itsensä uhatuksi mielenosoituksen mittakaavan ja sen kielenkäytön vuoksi. Mutta Britannian muslimeille ja palestiinalaismielisille aktivisteille tilanne näyttäytyy siltä, että perusoikeutta mielenosoitukseen ollaan viemässä pala palalta. Juttelin erään kaverin kanssa, joka pyörittää kahvilaa Edgware Roadilla, juuri siellä, mistä marssi yleensä lähtee liikkeelle; hänen mukaansa asia jakaa hänen asiakaskuntansa täysin kahtia.

Ääniä kentältä ja kauempaa

Luonnollisesti kielto on laukaissut myrskyn reaktioita kauaskin Lontoon ulkopuolella. Eräs Lontoossa ilmestyvä pan-arabilainen päivälehti on jo nostanut uutisen etusivulleen, kehystäen sen jälleen yhtenä esimerkkinä lännen toimista rajoittaa palestiinalaisten asian ajamista. Samaan aikaan akateemikot esimerkiksi Itä-Jerusalemissa sijaitsevasta Al-Quds-yliopistosta ja etäopiskeluverkosto Al-Quds avoimesta yliopistosta ovat jakaneet ajatuksiaan somessa, huomauttaen että monille palestiinalaisille itse nimi Al-Quds on symboli heidän kansallisesta identiteetistään. Sanaa ei voi erottaa tunteesta, etenkään kun puhutaan kaupungista, joka on yhtä latautunut kuin Jerusalem.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Järjestäjät uhkaavat jo oikeustoimilla, väittäen että kielto on poliittisesti motivoitu ja kohdistuu suhteettomasti muslimienemmistöiseen tapahtumaan. He ovat huomauttaneet muista kiistanalaisista marsseista, jotka on saatu järjestettyä ongelmitta. Poliisi sen sijaan vakuuttaa, ettei kyse ole tietyn uskonnon vaientamisesta, vaan vakavan järjestyshäiriön estämisestä. He ovat tuoneet esiin tarkempaa tiedustelutietoa, jonka mukaan vihapuhe ja jopa väkivaltaan yllyttäminen olisivat todennäköisiä, jos marssi toteutuisi.

Tässä lyhyt yhteenveto keskeisistä argumenteista, joita molemmilta osapuolilta kuulen:

• Kiellon kannattajat perustelevat, että se on välttämätön askel yhteisöjen välisten suhteiden suojelemiseksi ja ääriryhmien estämiseksi käyttämästä Lontoota näyttämönään. Heidän mielestään marssista on tullut magneetti, joka houkuttelee esiin antisemitistisiä iskulauseita ja symboleja.
• Kiellon vastustajat näkevät sen vaarallisena ennakkotapauksena, joka kriminalisoi laillisen poliittisen erimielisyyden ilmaisun. He vakuuttavat, että suuri enemmistö marssijoista on rauhallisia kansalaisia käyttämässä demokraattista oikeuttaan protestoida palestiinalaisten oikeuksien puolesta.

Henkilökohtaisesti olen nähnyt tässä kaupungissa niin paljon mielenosoituksia, että tiedään kontekstin olevan kaikki kaikessa. Vuosikymmen sitten tämä marssi oltaisiin voitu nähdä vain yhtenä osana pääkaupungin monimuotoista poliittista kudelmaa. Mutta lokakuun 7. päivän ja sitä seuranneen Gazan sodan jälkeen tunnelma on muuttunut täysin. Hallituksen päätös kieltää Al-Quds-marssi ei ole vain juridinen toimenpide; se on heijastus siitä, kuinka raaka ja todellinen Jerusalemiin liittyvä kipu on nyt, jopa Lontoon kaduilla. Luvassa on varmasti pitkä ja kuuma kesä täynnä oikeustaisteluja ja yhteisöjen välisiä jännitteitä.