John Davidson: Bafta-palkitun "I Swear" -elokuvan tähti – miksi irlantilaiset eivät puhu muusta

Jos nimi John Davidson ei ole vielä noussut esiin puheissa paikallisessa pubissasi tai kantautunut korviisi jonottaessasi lähimmän taide-elokuvateatterin lippukassalle, et ole todellakaan seurannut ajan hermolla. Bafta-menestyselokuva I Swearn keskiössä oleva mies on huomaamattomasti noussut kaikkien huulille – aina Dublinista Corkiin ja kaikkialle siltä väliltä.

Tuoreen Bafta-voiton siivittämänä elokuva on vetänyt väkeä saleihin, kuten Long Ashtonin elokuvateatteriin, jonne liput ovat nykyään yhtä haluttuja kuin hiljainen ilta The Stag's Head -pubissa. Ja kohu ei koske pelkästään pystiä. Se koskee Davidsonin raakaa, suoraan sydämeen käyvää roolisuoritusta – hän on kasvo, jonka monet meistä vasta nyt yhdistävät oikeaan nimeen.

Mies, joka ei on Rockefeller

Tehdään heti selväksi yksi asia: John Davidsonin hahmo elokuvassa I Swear on niin kaukana John D. Rockefellerista kuin olla ja voi. Ei öljyvarallisuutta, ei hienostokartanoa – vain mies, joka kamppailee sellaisen hiljaisen epätoivon kanssa, joka tuntuu epämukavan tutulta. Davidson ei esitä häntä sankarina eikä konnana; hän esittää häntä naapurina, serkkuna, siinä kaverina, jolle nyökkäät tiskillä. Ja juuri siksi hahmo jää vaivaamaan mieltä pitkään lopputekstien jälkeen.

Jotkut kutsuvat tätä hänen uransa parhaaksi rooliksi. Väittäisin, että se oli se rooli, jonka hänen oli aina tarkoitus tehdä – osa, joka istuu kuin vanha hyväksi havaittu takki.

Miksi veikkaamme, ettei hän voita Oscaria (ja miksi sillä ei ole väliä)

Oscar-puhe on tietysti täydessä vauhdissa. Ja asia on näin: vaikka akatemia usein lankeaa suuriin ja näyttäviin muodonmuutoksiin, hillitymmät roolit – kuten Davidsonin – saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Laitan rahani Robert Aramayon (joka tekee häikäisevän roolin sivuosassa) nappaavan ehdokkuuden, ihan vain koska hänen roolissaan on sitä palkintoraatien kaipaamaa fläiriä. Mutta se ei ole kritiikki Davidsonille. Päinvastoin, se kertoo siitä, kuin saumattomasti hän sulautuu tavallisen tallaajan nahkoihin.

Olin viime viikolla The Long Valley -pubissa, ja eräs vanha herra vieressäni tiivisti tunteen täydellisesti: "Hän muistuttaa minusta mun kaveria Brian Davidsonia naapurikadulta – ei sukua, mutta sama tapa katsoa sua kuin hän kantaisi maailman murheet harteillaan." Siinä se taika on. John Davidson saa sinut tuntemaan, että tunnet hänet, että olet jakanut tuopillisen Brian Davidsonin tai jonkun ihan hänenlaisensa kanssa. Ja sellainen näytteleminen? Se ei huuda huomiota. Se vain asettuu luihisi.

Kolme syytä, miksi sinun on nähtävä I Swear heti

• Se on tavallaan tositarina: Elokuva pohjautuu todellisiin tapahtumiin, ja poistut teatterista sen ajatuksen kaihertaessa mieltäsi, että ruudulla näkemäsi mies saattaa hyvinkin asua naapurissasi. Davidsonin tulkinta tekee siitä vähemmän fiktiota ja enemmän dokumenttia ihmismielen syövereistä.
• Se sai Bafta-pystin: Britit ovat puhuneet. Jos he jakavat palkintoja, meidänkin kannattaa ottaa selvää, mistä meteli syntyy. Ja usko pois, se ei ole turhaa meteliä – se on sitä oikeaa tavaraa.
• Käy katsomassa se lähiteatterissasi, kun vielä voit: Oletpa sitten Galwayssa tai Corkissa, tarkista paikalliset näytösajat. Puheiden mukaan Davidson itse on nähty Dublinissa viime aikoina. Eikö olisi jotain, jos pääsisit näkemään hänet Q&A-istunnossa näytöksen jälkeen vaikkapa Lighthouse-teatterissa?

Joten, kun seuraavan kerran olet pubissa ja puhe kääntyy Oscarien suuruihin ohituksiin, kumartaudu lähemmäs. Kerro heille siitä miehestä, joka sai sinut unohtamaan katsovasi elokuvaa. Kerro heille John Davidsonista – näyttelijästä, joka toisin kuin Rockefeller, ei koskaan omista imperiumia, mutta saattaa hyvinkin varastaa pienen palan sydämestäsi. Ja jos he näyttävät ymmällään, virnistä vain ja sano: "Tiedäthän, se joka näyttää ihan jokaisen kaverilta nimeltä Brian Davidson." Kyllä he sitten hiffaavat.