UCD:ssä tuhannet osoittivat mieltään vaatien systeemistä muutosta opiskelijan intiimikuvan levittyä

Belfieldin kampuksella ei eilen iltapäivällä meinannut mahtua liikkumaan kylttien vuoksi. Useat tuhannet opiskelijat, henkilökunnan jäsenet ja tukijat kokoontuivat O'Reilly Hallin eteen mielenosoitukseen, joka tuntui ennemminkin tilinteolta kuin tyypilliseltä opiskelijaprotestilta. Ylioppilaskunnan yhdessä Dublinin raiskauskriisikeskuksen kanssa järjestämä "Not in Our UCD" -mielenosoitus oli raaka ja voimakas vastaus tapaukselle, joka on järkyttänyt yliopistoa ja sen ulkopuolisia yhteisöjä.

Tapaus, joka sai kampuksella liikkeelle

Jos tämä on mennyt ohi, viha ja suru juontavat juurensa erään täällä opiskelevan lääketieteen opiskelijan hirvittävästä kokemuksesta. Vuonna 2023 nuori nainen raiskattiin epäiltynä. Hänestä otettiin kuva, jossa hänet näkyi alastomana, mustelmilla ja tajuttomana. Viime huhtikuussa kuva lähetettiin nimettömästi huikeat 171 UCD:n henkilökunnan sähköpostiosoitteeseen. Sitten viime marraskuussa kuvaa levitettiin uudelleen, tällä kertaa lääketieteellisen tiedekunnan WhatsApp-ryhmässä, jossa on satoja jäseniä. Opiskelija, joka on puhunut kokemuksestaan julkisesti, kertoo tunteneensa itsensä "hylätyksi" oppilaitoksen taholta ja kuvailee olleensa yliopistolle vain "PR-ongelma".

Mielenosoituksen tunnelma oli raskas sekoitus surua ja päättäväisyyttä. "Olemme hänen tukenaan"- ja "häpeä"-huudot kaikuivat moderneista lasirakennuksista, mikä oli jyrkkä vastakohta kampukselle normaalille tunnelmalle. Kyse ei kuitenkaan ollut vain yhdestä tapauksesta. Kyse oli opiskelijoiden mielestä perustavanlaatuisesti rikkinäisestä järjestelmästä.

'Ihmiset etusijalle vastuunpelon sijaan'

Puhuja toisensa jälkeen nousi improvisoidulle lavalle, ja viesti oli johdonmukainen: tämä on käännekohta. UCD:n ylioppilaskunnan koulutusvastaava Matt Mion totesi suoraan, että tapauksen keskiössä oleva opiskelija on "joutunut selvittelemään itselleen aiheutettua haittaa instituutioissa, jotka väittävät välittävänsä". Hän ei säädellyt sanojaan, vaan totesi, että nyt nähty "ei ole yksittäinen häiriö, vaan ennustettavissa oleva seuraus järjestelmästä, joka asettaa menettelytavat ja käytännöt ihmisten edelle". Tämä lause tuntui resonoivan yleisössä, tiivistäen syvälle juurtuneen turhautumisen, joka ulottuu paljon tätä yksittäistä, kauheaa tapausta pidemmälle.

Ylioppilaskunnan vaatimukset ovat selkeitä ja rakenteellisia. Ne eivät pyydä pieniä viilauksia; ne vaativat täydellistä uudistusta yliopiston tapaan käsitellä seksuaalista väkivaltaa ja sukupuolistunutta haittaa. Tähän sisältyy:

• Täysin riippumaton selvitys yliopiston toiminnasta tässä nimenomaisessa tapauksessa ja sen laajemmista "Ihmisarvon ja kunnioituksen" menettelytavoista.
• Julkinen anteeksipyyntö yliopiston johdolta asianomaiselle opiskelijalle ja hänen luokkatovereilleen, jotka myös altistuivat kuvalle.
• Siirtyminen aidosti "selviytyjäkeskeiseen" lähestymistapaan kaikissa toimintaperiaatteissa, varmistaen, että tuki on ennakoivaa, ei reagoivaa, ja että auttamisjärjestelmät eivät koskaan aiheuta uutta traumaa uhreille.

Rachel Morrogh, Dublinin raiskauskriisikeskuksen toimitusjohtaja, osoitti solidaarisuuttaan mielenosoittajille vaatien "sellaista kampusta ja maata, jossa selviytyjät kohdataan inhimillisesti eikä esteitä rakentaen".

Yliopiston kanta

Mihin UCD sitten tässä kaikessa asettuu? Rehtori Orla Feely on aiemmin todennut, että yliopisto noudattaa "nollatoleranssia" kaikenlaiselle kiusaamiselle, häirinnälle ja seksuaaliselle väkivallalle. UCD:n mukaan se tarjosi opiskelijalle tukea opiskelijaneuvontapalvelun päällikön toimesta ja ilmoitti asiasta Gardalle (Irlannin poliisille) heti saatuaan tiedon rikollisesta toiminnasta. Yliopiston argumentti on, että Garda on toimivaltainen elin, jolla on tekniset ja oikeudelliset valtuudet tutkia kuvan levittämistä, minkä vuoksi se ei ole käynnistänyt rinnakkaista sisäistä tutkintaa.

Mutta keskiviikkona kokoontuneiden opiskelijoiden ja monien tilannetta tarkasti seuraavien mielestä tämä kanta tuntuu vastuun pakoilulta. Se herättää syvästi epämukavan kysymyksen: jos järjestelmä epäonnistuu tekijän tunnistamisessa – ja tähän mennessä Gardan tutkimukset eivät ole tunnistaneet alkuperäistä lähettäjää – mikä on yliopiston itsenäinen vastuu omalle yhteisölleen? Miten se varmistaa, ettei tämä voi koskaan toistua, riippumatta rikostutkinnan tuloksesta? Tasa-arvo-, monimuotoisuus- ja osallisuusasioista vastaava vararehtori professori Aoife Ahernin johdolla tehtävässä ihmisarvon ja kunnioituksen tapausten tarkastelussa keskitytään nyt nimenomaan kuvalla tapahtuvaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja tekoälyyn liittyvään väärinkäyttöön. Paine sen suhteen, että tämä tarkastelu johtaa todellisiin, konkreettisiin toimiin, on nyt valtava.

Pitkä tie edessä

Tämä tarina, niin kauhea kuin se onkin, on vetänyt verhon syrjään ongelmalta, jonka monet epäilevät olevan yleinen yliopistoympäristöissä – ei vain Dublinissa, vaan koko maassa. Tapauksen keskiössä oleva opiskelija on joutunut jättäytymään sivuun lääketieteen opinnoistaan; hänen unelmansa lääkäriksi tulemisesta on jäissä. Väkijoukon hajaantuessa hitaasti O'Reilly Hallilta tunnelma ei ollut voitonriemuinen, vaan tuntui, että pitkä ja kova taistelu on vasta alussa. Energiaa on. Solidaarisuus on todellista. Nyt kysymys kuuluukin, ovatko Belfieldin johtajat valmiita kuuntelemaan ja mikä tärkeämpää, muuttamaan perustavanlaatuisesti toimintatapojaan. Kuten eräässä kyltissä tiivistettiin: "Selviytyjät ansaitsevat parempaa".