Ranskan Sainte-Croix-järvi ei ole järvi? Tällainen on "voimalla rakennettu" tekojärvi – tämä sininen ihmemaa on henkeäsalpaava
Kun puhutaan Provenceista, monille tulee mieleen lavenderipeltojen romanttinen violetti. Mutta meille, jotka olemme kiertäneet Eurooppaa ja nähneet lukemattomia maisemia, yksi tietty "sininen" on jäänyt mieleen sitä violettia vahvemmin – se on Sainte-Croix-järvi. Kun näin siitä ensimmäisen kerran kuvan, luulin sitä joksikin Tyynenmeren laguuniksi. Sitten tarkistin asian, ja se ei ollutkaan luonnonjärvi, vaan aito ja oikea tekojärvi. Tämä ristiriita tekee siitä todella mielenkiintoisen.
Verdonin rotkon "voimalla" rakennettu mestariteos
Sainte-Croix-järven koko nimi on "Sainte-Croix'n tekoallas", joka syntyi padon rakentamisen myötä vuonna 1974. Tämän tekojärven synty oli pohjimmiltaan "voimalla rakentamista" – Verdon-joen vedet padottiin, ja koko jokilaakso jäi veden alle, mukaan lukien vanha Sainte-Croix'n kylä. Upean turkoosin pinnan alla lepääkin keskiaikainen kylä. Eikö tämä tee romanttisesta kohteesta hetken tarinan, jossa on ripaus haikeutta? Tämä ihmisen tahdonvoima teki siitä kuitenkin yhden Ranskan merkittävimmistä "tekoaltaista", joka vastaa kasteluvedestä ja ympäröivien kaupunkien vesihuollosta.
Järven rannalla on vaikea kuvitella, että tämä on ihmisen tekemä. Veden kalkkikivipohjan ansiosta se kimaltelee auringonvalossa Tiffany-vaaleansinisenä. Sen kirkkaus saa vedessä väkisinkin haluamaan uida – jokainen, joka on siellä käynyt, tietää tunteen. Korkealta kallioilta katsottuna tämä tekojärvi on kuin rotkoon upotettu jalokivi, joka pehmentää jylhää kalkkikivimaisemaa.
Soutamista, hyppelyä ja auringonottoa: monet tavat nauttia tekojärvestä
Sainte-Croix-järvellä älä tyydy vain ottamaan kuvia näköalatasanteelta. Täällä aktiviteetit ovat villimpiä kuin luuletkaan! Paikallisten suosikkitapa on vuokrata pieni vene ilman venekorttia, ylittää järvi ja suunnata Verdonin rotkoon. Kun vene hiljalleen lipuu rotkoalueelle, molemmin puolin nousevat kallioseinämät tulevat yhä lähemmäs, ja tuulenvire on viileä. Silloin ymmärtää, miksi tätä kutsutaan Euroopan "Grand Canyoniksi".
- Polkuvene / sähkövene: Klassisin tapa. Ilman fyysistä rasitusta pääsee helposti rotkon syvimpään osaan ja kokee kalkkikiviseinämien ympäröimän jylhyyden kapeissa vesiväylissä.
- SUP-lauta / kanootti: Jos kunto sallii, suosittelen melomaan itse. Lavan liukuessa veden pinnalla ja rotkon kaikuessa ympärillä, tunne on sanoinkuvaamattoman mahtava.
- Kallioilta hyppiminen: Järven rannalla on useita luonnollisia hyppypaikkoja. Muutaman metrin korkeudelta kalliolta veteen sukeltaminen on kesän virkistävin extreme-laji. Muista kuitenkin turvallisuus ja tarkista veden syvyys ennen hyppyä.
Muistan kerran, kun meloin kanootilla syvälle rotkoon. Ympärillä ei ollut ketään muuta, vain muutama villisorsa ui ohi. Katsoin ylös jyrkänteisiin ja alas kirkkaaseen veteen. Sinä hetkenä tunsin, että tämä tekojärvi ei ole vain paikka veden varastoimiseen, vaan ennemminkin ajan unohtama ihmemaa.
Enemmän kuin tekojärvi: Sainte-Croix-järven paikallinen tunnelma
Monet matkailijat vierailevat Provenceissa vain pintapuolisesti, mutta suosittelen yöpymään jossain Sainte-Croix-järven pikkukylistä. Illalla turistit vähenevät, järven pinta tyyntyy, ja ravintolan terassilla voi nauttia lautasellisen simpukoita valkoviinin kera ja katsella, kuinka auringonlasku värjää koko järven kultaiseksi. Tämä hidas elämäntapa on se, miten ranskalaiset todella nauttivat elämästä.
Paikallinen ystäväni kertoi, että joka kesä veden ollessa alimmillaan, voi vanhan Sainte-Croix'n kylän raunioiden seinämät nähdä nousevan vedenpinnasta. Se on kuin muistutus siitä, millainen paikka täällä ennen oli. Tämä ihmisen ja luonnon, historian ja nykyajan risteys tekee tästä tekojärvestä muutakin kuin vesirakennelman – siitä tulee paikka, jolla on tarina kerrottavanaan.
Jos pidät luonnon keskellä sijaitsevista "ihmisen tekemistä ihmeistä", Sainte-Croix-järvi on ehdottomasti listallasi. Se opettaa meille yhden asian: tekojärvi voi olla tylsä, tai se voi olla niin "voimalla rakennettu" ja kaunis, että se saa unohtamaan ajan. Kun seuraavan kerran suuntaat Etelä-Ranskaan, älä mene vain laventelien perässä. Poikkea katsomaan tätä sinisyyttä, ja ymmärrät, mistä puhun.