Venäjä sodassa, olympialaisissa ja kentällä: Drone-iskuista Katariinan perintöön

On yö, pimeys on sakea, ja sieltä ylhäältä jyrisevät droonit. Taas. Jälleen yksi Ukrainan kaupunki on herännyt Venäjän ilmaiskuihin, ja taas pelastustyöntekijät kaivavat paljain käsin betonin ja rikkoutuneen lasin seassa. Kello 03.17 paikallisen pelastuslaitoksen ryhmä onnistui saamaan pienen vauvan elävänä raunioista. Hetki puhdasta helpotusta keskellä kaikkea kauheutta. Sillä vaikka Venäjän ja Ukrainan sota lähestyy jälleen yhtä surullista virstanpylvästä, nämä pienet, vapisevat hetket kertovat todellisen tarinan.

Samaan aikaan useilla alueilla raportoidaan laajoista sähkökatkoksista. Sairaalat toimivat aggregaateilla, vesipumput ovat pysähdyksissä, ja pimeydessä perheet istuvat kuuntelemassa seuraavaa jysähdystä. Venäjä väittää virallisesti, että yhtä heidän kaivoksistaan on hyökätty – mutta riippumatta siitä, kuka ampui ensimmäisenä, seuraukset ovat samat: kuolleita siviilejä, pommitettuja kerrostaloja ja väestö, joka joutuu jälleen kerran rakentamaan kaiken alusta. Olen seurannut konfliktia tarkasti, ja sanon suoraan: tästä talvesta tulee kovin tähän mennessä.

Mitä Venäjän jalkapallomaajoukkueelle ja olympialaisille tapahtuu?

Pommit sataessa Venäjän jalkapallomaajoukkue taistelee aivan toisella kentällä – nimittäin diplomaattisella. Joukkue on potkittu ulos lähes kaikista kansainvälisistä turnauksista, ja mahdollisuus nähdä venäläistähdet EM- tai MM-lopputurnauksessa lähitulevaisuudessa on olematon. Se on valtava kontrasti aikaan, jolloin Sjtjennikov ja kumppanit täyttivät stadionit punavalkosinisin värein.

Entä Venäjä olympialaisissa? Tilanne on yhtä epäselvä. Urheiluliitot pitävät ovea raollaan, mutta vain neutraaleille urheilijoille ilman lippua tai kansallislaulua. Kuvittele juoksevasi 100 metrin finaalissa – etkä saa edes osoittaa omaa maatasi. Useimmille venäläisurheilijoille se tuntuu toisen luokan osallistumiselta, mutta joillekin se on ainoa tie huipulle. Kysymys kuuluu, voidaanko urheilu ylipäätään erottaa politiikasta, kun Venäjän sotakone jyrää Itä-Euroopassa.

• Kuolleita ja haavoittuneita viimeisimmässä drone-iskussa asuinkerrostaloon Harkovan alueella.
• Sähkökatkot koskettavat yli 200 000 kotitaloutta – vesi ja lämpö ovat seuraavana jonossa.
• Venäjän jalkapallomaajoukkue pelaa nykyään vain ystävyysotteluita maita kuten Iran ja Syyria vastaan.
• Venäjä olympialaisissa Pariisissa 2024: vain 15 neutraalia osallistujaa – historiallinen pohjalukema.

Venäjän Katariina II – keisarinna sodan keskellä

Kun puhutaan Venäjän historiallisista valtahaaveista, Venäjän Katariina II nousee aina esiin. Saksalaisesta ruhtinattaresta tuli itsevaltainen keisarinna, joka laajensi valtakuntaa etelään ja länteen sekä oveluudella että rautaisella otteella. Hän uudisti Pietarin, kirjeenvaihtoi Voltairen kanssa ja antoi nimensä yhdelle venäläisen historian loistokkaimmalle aikakaudelle. Mutta hän kävi myös verisiä sotia Osmanien valtakuntaa vastaan ja hajotti Puolan.

Vertaus nyky-Venäjään on kiistaton. Jälleen Kremlissä on johtaja, joka haluaa palauttaa suuruuden ja vaikutusvallan – tosin drooneilla ratsuväen sijaan. Erona on, että Katariinan ei koskaan tarvinnut selittää alamaisilleen, miksi nuoria sotilaita palasi kotiin sinkkiarkuissa. Nykyään kuvat rintamalta virtaavat suoraan olohuoneisiimme, eikä kukaan voi sulkea silmiään Venäjän ja Ukrainan sodan seurauksilta.

Pelastustyöntekijä, joka kaivoi pienen vauvan esiin, on nimeltään Oleksandr. Hän on tehnyt sen kymmenen kertaa aiemmin. Hän sanoi myöhemmin: ”En ole ehjä. Olen vain mies, joka ei voi nukkua ennen kuin olen etsinyt elossa olevia.” Sellaiselta Venäjän uusi sota tuntuu maan tasalla. Ei geopoliittisena shakkina, vaan loputtomana yönä täynnä pieniä, vapisevia valonpilkahduksia – yhden vauvan itku, generaattorin pysähdys, yksi laukaisematta jäänyt rangaistuspotku. Ja historiallinen kaiku Katariinan ajalta, joka osoittaa, että vallalla on aina hintansa.