Uusi ESRI-tutkimus paljastaa: Ylioppilaskirjoitusten tulokset riippuvat enemmän koulusta kuin asuinalueesta

Olemme keskellä maaliskuuta, ja tuhansissa irlantilaisissa kodeissa jännitys alkaa jo nyt olla käsin kosketeltavaa. Ylioppilastutkinto kummittelee tulevaisuudessa. Tällä viikolla sain käsiini tuoreen tutkimuksen, jonka tulokset pakottavat meidät katsomaan peiliin vanhan sanonnan "ei se, mitä tiedät, vaan se, mistä olet kotoisin" äärellä. Käykin ilmi, että kyse on enemmän siitä, missä olet koulussa.

Olen pyöritellyt mielessäni viikon kuumimpia tutkimustuloksia, ja ydinsanoma on tämä: postinumerollasi on paljon vähemmän merkitystä kuin niillä seinillä, joiden sisällä vietät kuusi tuntia päivästäsi. Olemme tienneet jo vuosia, että heikommista lähtökohdista tulevilla nuorilla on vastassaan ylämäki. Mutta tämä tutkimus pilkkoo datan eri tavalla, ja se osoittaa, että itse koulu – sen kulttuuri, resurssit ja johtajuus – voi toimia joko rakettina tai ankkurina, riippumatta siitä, millä alueella se sijaitsee.

DEIS-ohjelman ongelma: hyvät aikeet, epätasaiset tulokset

Tutkimus nostaa tarkastelun keskipisteeksi DEIS-ohjelman (koulujen tukiohjelma). Se on ollut vuosia yritystemme kulmakivi tasata oppilaiden lähtökohtia. Koulutuspiireissä kuitenkin kuiskitaan, ettei se riitä. Kaadamme vettä sankoon, jossa on reikä pohjassa. Tutkimus vertaili DEIS-koulujen oppilaita ja havaitsi, että jo tämän järjestelmän sisällä erot parhaiten ja heikoiten menestyvien koulujen välillä ovat huikeat. Koulu rankallakin alueella, joka pärjää loistavasti, todistaa, että se on mahdollista. Toinen koulu, vain kivenheiton päässä, saattaa tuskin saada puoliakaan oppilaistaan läpi tavallisen tason matematiikasta. Muuttuja ei ole oppilaiden kotiolot – vaan se, mitä tapahtuu opettajanhuoneessa ja rehtorin kansliassa.

Tässä, mitä data todella kertoo meille erojen taustalla:

• Koulun kulttuuri voittaa postinumeron: Yksittäisen oppilaan ylioppilaskirjoitusten tuloksiin vaikuttaa enemmän se, mihin kouluun hän menee, kuin alueen yleinen heikko-osaisuus. Kaksi samanlaista taustaa omaavaa nuorta voi päätyä täysin erilaisiin tuloksiin riippuen siitä, minkä koulun portista he kävelevät sisään.
• DEIS-rahoitus ei ole koko vastaus: Vaikka DEIS tuo lisärahaa ja tukea, se ei selvästikään täysin kompensoi haasteita, joita jotkut koulut kohtaavat. DEIS-koulujenkin välillä on valtavia eroja tuloksissa, mikä viittaa budjettia syvempiin tekijöihin.
• Taikatemppu on odotukset: Kouluissa, jotka uhmaavat todennäköisyyksiä, on yksi yhteinen piirre – korkeat odotukset, vahva opetus ja horjumaton keskittyminen jokaiseen yksittäiseen oppilaaseen. Se on ero koulun välillä, joka syyttää järjestelmää, ja koulun, joka antaa voimavaroja oppilaalleen.

Mitä tämä tarkoittaa sinun ylioppilaskirjoitustesi kannalta

Tavallisesta opiskelijasta, joka tuijottaa ylioppilaskirjoituksia kohti, tämä tuntuu sekä itsestään selvältä että syvän epäreilulta. Et voi valita perheesi tuloja, etkä usein pääse valitsemaan kouluasi, johon kuulut. Kuitenkin tämä yksi korkean panoksen koe voi lukita tulevan polkusi. Tutkijat vihjaavat, että jos olet fiksu nuori heikommassa koulussa, taistelet järjestelmää vastaan. Tarvitset ylioppilastutkinnon, joka heijastaa potentiaaliasi, ei vain niitä resursseja, jotka koulusi on onnistunut keräämään. Tämä keskustelu kaikuu kauas Irlannin rajojen ulkopuolelle. Samaa taistelua käydään maailmanlaajuisesti, olipa kyseessä sitten opiskelija, joka raataa Maharashtran osavaltion toisen asteen kokeen parissa, tai teini-ikäinen Chhattisgarhissa, joka suorittaa Chhattisgarhin osavaltion toisen asteen koulun päättötodistusta. Nimike vaihtuu – toisen asteen päättötodistus, yleisen toisen asteen päättötodistus – mutta perusdraama on sama: nuoren ihmisen tulevaisuus puntarissa asuinalueen arpalipun kanssa.

Tämä ei ole tarkoitettu osoittelemaan sormella opettajia, muistathan. Kyse on isomman kuvan katsomisesta. Jos olet koulussa, jossa suurimmalla osalla nuorista on kotonaan kaaosta, se vie energiaa kaikilta. Tutkimuksen viesti on, että nykyinen tukitaso – DEIS-ohjelma sellaisena kuin se nyt on – on kuin laastari murtuneeseen jalkaan. Se kaipaa täydellistä uudelleenarviointia. Sen täytyy tarkoittaa muutakin kuin ylimääräisiä kirjoja ja läksykerhoa; sen täytyy tarkoittaa systeemistä muutosta siinä, miten resursoimme ja johdamme haastavien alueiden kouluja.

Joten, kun valmistaudumme jälleen yhteen ylioppilaskirjoitusten kauteen, tämän tutkimuksen pitäisi olla pakollista luettavaa jokaiselle opetusministeriössä. Se on karu muistutus siitä, ettei kilpailu ole aina reilua. Ja jos olemme tosissamme pyrkiessämme olemaan mahdollisuuksien tasavalta, meidän on varmistettava, että jokaisella koululla – olipa se sitten Dublinin keskustassa tai maaseutukaupungissa Corkissa – on työkalut ja johtajuus muuttaa ylioppilastutkinto esteestä sillaksi.