Vuosi Kalifornian tuhoisasta Palisadesin maastopalosta – yhtäläisyydet Camp Fireen ja todellisuus tulipaloista, joihin meidän Japanissa tulisi varautua
Viikonloppuna Los Angelesin lähistön moottoritieltä näkyvät rinteet ovat yhä kuin viime vuodelta. Mustaksi hiiltyneitä puita seisoo kuolleina, ja rinteillä on yhä paikoin tuhkaa maassa. Niin, pian on kulunut vuosi siitä, kun Palisadesin maastopalo järkytti Etelä-Kaliforniaa tammikuussa 2025.
Sinä päivänä Santa Ana -tuulet, jotka puhaltavat kuivina ja voimakkaina Santa Monica -vuorilta, levittivät liekkejä silmänräpäyksessä. Varakas asuinalue Pacific Palisades joutui hetkessä liekkien valtaan, ja kymmenet tuhannet asukkaat joutuivat evakkoon. Etelä-Kaliforniassa syttyi samanaikaisesti useita maastopaloja, ja uutiset tammikuun 2025 maastopaloista Etelä-Kaliforniassa levisivät koko maahan. Onneksi Palisadesin palossa kuolonuhreja oli vähän, mutta tuhoutunut alue oli noin 10 000 eekkeriä (vastaten 850 Tokion domia).
Painajaismainen Camp Fire -muisto toistuu
Tätä tuhoa katsoessani on mahdotonta olla muistamatta seitsemän vuoden takaista tapahtumaa. Marraskuussa 2018 samaisessa Kaliforniassa riehui Camp Fire. Silloin pieni pohjoinen kaupunki Paradise tuhoutui täysin. Kävin itsekin paikalla, ja maisema oli kuin sodasta. Raunioista löydettiin 85 vainajaa, ja lukuisia ihmisiä on edelleen kateissa. Camp Fire muistetaan yhä Kalifornian historian pahimpana maastopalona.
Palisades ja Camp. Näitä kahta maastopaloa yhdistää se, että ne tapahtuivat niin kutsutulla WUI-vyöhykkeellä (Wildland-Urban Interface), missä kaupunki ja luonto kohtaavat. Alueilla, joissa asutus rajoittuu metsiin, ei tulen voida mitään, kun se kerran pääsee valloilleen. Ilmastonmuutoksen kuivattamassa Kaliforniassa maastopalot eivät ole enää "poikkeuksellisia sääilmiöitä", vaan niistä on tulossa "vuosittainen tapahtuma".
Mitä me Japanissa voimme oppia
Joku saattaa ajatella, "se on siellä, meitä se ei koske". Mutta Japanikaan ei ole täysin turvassa. Vuoden 2016 suurpalossa Itoigawan kaupungissa Niigatan prefektuurissa tuulen voimasta kokonaisia kaupunginosia tuhoutui. Omassa kotikaupungissani Kobessakin olisi pitänyt ottaa opiksi tulipaloista, jotka riehuivat suuren Hanshin-Awajin maanjäristyksen jälkeen. Tärkeintä kuitenkin on, että saamme "varautumisen" osaksi jokapäiväistä elämäämme.
Kaliforniassa kehotetaan ennen maastopalokautta seuraaviin toimenpiteisiin. Nämä kaikki ovat sovellettavissa myös Japanissa.
- Puolustettavan tilan (defensible space) varmistaminen: Ei säilytetä kuivia ruohoja tai polttopuita viiden metrin säteellä talosta.
- Hätävarusteiden valmistelu: Pakataan reppuun mukaan otettavat asiakirjat, vesi, ruoka, maskit ja muut tarvikkeet evakuointia varten.
- Evakuointisuunnitelmasta sopiminen perheen kesken: Oletetaan, että tulipalo voi syttyä yöllä, ja sovitaan useista poistumisreiteistä ja kokoontumispaikoista.
- Riskikarttojen tarkistaminen: Säännöllisesti seurataan kunnan tietoja siitä, onko oma asuinalue alttiina maastopaloriskille.
Erityisesti viimeinen kohta on tärkeä. Japanissakin on viime aikoina alettu julkaista esimerkiksi metsäviraston toimesta "maastopalojen ennaltaehkäisykarttoja", joten näkyvyys on parantunut. Ei ole itsestään selvää, että kaupungissa asuminen olisi turvallista. Eihän Palisadeskaan ollut mikään mikä tahansa alue, vaan se oli varakasta asutusaluetta, joka muuttui hetkessä tuhkaksi.
"Tulipalot" eivät saa jäädä vain muistoiksi, vaan ne on kirjattava historiaan
Camp Firen uhrien tarkkaa lukumäärää ei ole vieläkään vahvistettu. Se kertoo, kuinka valtavat tuhot olivat. Myös Palisadesin palossa kotinsa menettäneiden elämä ei ole vieläkään palautunut ennalleen. Se, minkä me voimme tehdä, on olla antamatta asioiden unohtua. Ja toivon, että joskus, kun Japanissa koetaan vastaava katastrofi, nämä kokemukset voivat pelastaa jonkun hengen.
Jos sireenit tänä yönä soivat, pystytkö lähtemään evakkoon epäröimättä? "Tulipalo" iskee aina odottamatta. Kalifornian palaneet maat tuntuvat kysyvän sitä minulta hiljaa mieleeni.