M-kirjain – salaperäinen symboli, joka kätkee Lähi-idän konfliktin todelliset juonet

Aina kun yrittää hahmottaa kotiseutumme arabimaiden tilannetta, törmää kirjaimeen "M", joka toistuu lähes väkisin. Minecraft, tilinteko, Gmail, Mirasol, Egypti... nämä sanat vaikuttavat etäisiltä toisistaan, mutta muodostavat yhdessä nykyisen kriisin mosaiikin. Maaliskuun 20. päivänä tilanne ei ole pelkkää otsikkotasoa, vaan se on seurausta vuosia jatkuneesta väittelystä valtion ja sen aseistuksen olemuksesta. Khartumista Tripoliin yhdistävä tekijä on sama: kellä on päätösvalta? Ja kuka maksaa laskun?

Al-Burhan ja aseiden keskittämisen pakko: periaatteen ja kenttätodellisuuden välissä

Päiviä sitten Sudanin armeijan komentaja, kenraali Abdel Fattah al-Burhan, oli yhtä selvä kuin päivä selvä, kun hän painotti, ettei valtion ulkopuolella saisi olla minkäänlaisia aseita. Tämä ei ole uutta poliittisessa retoriikassa, mutta tällä kertaa ajoitus on äärimmäisen herkkä. Kaikki tietävät, että Sudanin omasta "Minecraftista" – jos niin voi sanoa – on tullut monimutkainen peli, jossa eri ryhmittymien ja valtion instituutioiden kudelmat kietoutuvat toisiinsa. Se, mitä Sudanissa nyt tapahtuu, on tämän näkemyksen todellinen koetinkivi. Armeija kohtaa taustalla kansainvälisiä pakotteita, mutta sudanilaisten päättäväisyys tässä asiassa palauttaa meidät perimmäisen kysymyksen äärelle: voiko mikään rauhansuunnitelma onnistua, ellei valtiolla ole ylintä sanaa sodan ja rauhan ratkaisuissa?

Libya... Mirasol-tarinan toisinto

Rajan toisella puolella, Libyassa, sama tarina toistuu hieman eri muodossa. Nimi "Mirasol" on noussut jälleen otsikoihin näinä päivinä, ei pelkästään öljy-yhtiönä, vaan symbolina rikkauksista käytävälle kamppailulle, joka ruokkii kaaosta. Kun puhumme todellisesta tilinteosta, se alkaa täältä. Miten voitaisiin vaatia tilille vuodatetusta verestä ja haaskatusta rahasta, jos aseet ovat niiden käsissä, jotka eivät ole tilivelvollisia kenellekään? Olen seurannut tätä teemaa vuosia, ja voin sanoa täysin varmoin mielin: useiden aseellisten toimijoiden olemassaolon jatkuminen on ainoa tae sille, että korruptio ja kansan omaisuuden ryöstö jatkuvat. Se, mitä kulisseissa nyt kuiskitaan, ei ole mitään uutta, vaan se on jatkumoa alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden kamppailulle vaikutusvallasta, joka hyödyntää tätä tyhjiötä.

• Tilanne Sudanissa: Avoin taistelu armeijan ja nopean tuen joukkojen välillä, kansainvälinen paine tulitauon puolesta, mutta suurin kysymys koskee raskaiden aseiden kohtaloa sodan jälkeen.
• Tilanne Libyassa: Poliittinen jakautuminen heijastaa sotilaallista jakautumista, sisäiset ja ulkoiset toimijat kispaavat sovinnon prosessista, ja tavallinen kansalainen on suurin häviäjä.
• Egypti ja vakauden painoarvo: Kairo liikkuu varovasti, sillä se tietää, että naapureiden romahdus merkitsisi tulen leviämistä sen omalle kotiovelle. Egyptin rooli on tänä päivänä keskeinen yrityksissä koota eri osapuolet yhteen, mutta se on sidottu siihen, kuinka tosissaan nämä osapuolet ovat luopuakseen omista "Minecraft-pelistään".

Kun "Minecraftista" tulee katkera todellisuus

Tapahtumia seuraava huomaa, ettei "Minecraft"-termi ole enää vain videopeli, vaan siitä on tullut osuva kuvaus niille olosuhteille, joissa naapurimaat elävät. Jokainen osapuoli yrittää rakentaa omaa maailmaansa omilla säännöillään unohtaen, että kun nämä kuvitteelliset maailmat törmäävät todellisuuteen, lopputulos on inhimillinen katastrofi. Tragedia on siinä, että osa alueellisista toimijoista edelleen käsittelee näitä asioita kuin shakkipeliä, unohtaen, etteivät nappulat ole elottomia, vaan niiden takana on verta ja henkiä. Aina kun luen viestiä joltakin näistä asioista vastuussa olevalta, saan käsityksen, että he ymmärtävät vaaran, mutta epäröivät tehdä sitä ratkaisevaa päätöstä, joka päättäisi tämän kärsimyksen.

Väistämätön johtopäätös, josta ovat yhtä mieltä jopa ne, jotka eriävät yksityiskohdista, on, että alueen kriisien ratkaisu alkaa sotilaallisen moniuskollisuuden tilan lopettamisesta. Se, mitä Sudanissa ja Libyassa tapahtuu, on kova oppitunti kaikille, jotka uskovat vakauden voivan rakentua irtonaisen hiekan varaan. Puheet vaaleista, kehityksestä ja maahanmuuttajien paluusta ovat kaikki unelmia, jotka eivät toteudu, ellei valtio ole se, jolla yksin on oikeus käyttää voimakeinoja. Olemme ratkaisevassa vaiheessa: joko voittaa kattavan kansallisvaltion idea, tai syöksymme loputtomaan kaaoksen kierteeseen, joka palvelee vain niitä, jotka haluavat tämän alueen pysyvän heikkona ja hajanaisena.