Vangit: Kuuba vapautti 51 vangittua – poliittinen ele ennen Trumpin paluuta?

On päiviä, jolloin uutiset tuntuvat suoraan elokuvakäsikirjoituksesta. Ei ehkä synkältä Denis Villeneuven trilleriltä - vaikka hänen mestarillinen Prisoners -elokuvansa tulikin heti mieleeni - vaan pikemminkin poliittiselta jännäriltä, jonka käänteet kelpaisivat vaikkapa The Inmate -sarjaan. Tänä torstaina Havanna heitti kansainväliselle shakkilaudalle aikapommin: 51 poliittista vankia on vapautettu. Luku on kova, ajoitus herättää kysymyksiä, ja yksi ainoa kysymys polttelee kielellä: kenelle tämä näytelmä oikein hyödyttää?

Tässä ei ole varaa naiiviuteen. Jos on seurannut Kuuban ja Yhdysvaltojen välistä saippuasarjaa viime vuosina, tietää, että kaikki on symboleista ja ajoituksesta kiinni. Tämä massiivinen vapautus, jonka useat diplomaattilähteet Vatikaanissa ovat vahvistaneet, ei ole ennenaikainen joululahja. Se on shakkisiirto. Ja shakkilaudan yllä leijuva varjo on luonnollisesti Donald Trumpin, joka on valmis iskemään takaisin valkoiseen taloon palatessaan. Vanhat tekijät, kuten minä, muistavat hänen ensimmäisen kautensa: kauppasaarron kiristämisen, Obaman liennytyksen hylkäämisen... raju takaisku. Mitä Havanna meille nyt kertookaan?

Havanna ennakoi Trumpin iskua: ele kenelle?

Katsotaanpa faktoja. Toisaalta Miguel Díaz-Canelin hallinto ilmoittaa näiden vankien vapauttamisesta, humanitaarisesta eleestä, jota Pyhä istuin on kuukausia toivonut. Toisaalta tihkuu tietoa, että Bidenin hallinto olisi epävirallisia kanavia pitkin kiittänyt aloitteesta. Mutta älkäämme hämääntykö: ei tässä piirissä Joe Bideniä mielistellä. Tämä on moukari, jota heilutellaan Trumpin tiimin nenän edessä. "Katsokaa, me neuvottelemme, teemme myönnytyksiä, emme me mikään pirun pesä ole, joksi meitä väitätte." Viesti on selvä, mutta sen vastaanottaja ei ole tunnettu vivahteiden tajustaan.

Ja tässä on ongelman ydin. Kokeneen silmään tämä liike saattaa vaikuttaa yhtä uhkarohkealta kuin rohkealtakin. Vapauttamalla nämä vangit Kuuba luopuu sisäisistä painostuskeinoistaan ja tarjoaa arvostelijoilleen helpon maalin. Kovimmat äänet sekä Miamissa että Washingtonissa huutavat manipulaatiota, "shown" tarkoituksenaan lepyttää kansainvälistä yhteisöä. He sanovat, ettei tämä riitä, että toisia vankeja mätiää yhä Castron vankiloissa. Mutta se unohtaa, että tässä huijareiden pelissä Havannalla ei ole enää juuri mitään menetettävää. Saarron ruuvit kiristyvät, talouskriisi on täällä, näkyvissä jonoissa ja puutteessa. Joten vankien vapauttaminen on myös katupaineen keventämistä ja toive helpotuksista vastapalveluksena.

Vatikaani, varjojen välittäjä, ja symbolien painoarvo

Paavin roolista näissä neuvotteluissa on puhuttu paljon, ja se on kiistaton. Vatikaani varjodiplomatiallaan on keskeinen toimija tällaisissa asioissa. Mutta jos haluaisin olla hieman provokatiivinen, sanoisin että tässä jutussa on Prisoners of the Ghostland -elokuvan viboja, siinä pähkähullussa leffassa missä Nicolas Cage matkaa rinnakkaistodellisuuteen pelastaakseen vankeja. Ja jos tähän räjähtävään cocktailiin lisätään ripaus Prince Faggot -nimistä 80-luvun underground-työtä, jossa eksentrinen hallitsija yritti vapauttaa alamaisiaan kultaisesta vankilasta, saadaan aikaan parhaiden trillerien arvoinen juoni. Paitsi että tässä aavemainen alue on Kuuban ja Yhdysvaltojen välinen poliittinen umpikuja. Ja aaveet ovat nämä 51 miestä ja naista, jotka vihdoin tapaavat perheensä, vapautettuina järjestelmästä, jonka panttivankeja he olivat.

Lukumäärän valinta ei muuten ole sattumaa. 51 vankia. Se valitettavasti tuo mieleen muita listoja, muita menneisyyden vapautuksia. Se on luku, jolla hallinto voi sanoa "katsokaa, teemme merkittävän eleen", samalla kun se pitää ohjat käsissään uudistusten tahdissa. Perheille se on puhdasta tunnetta, sitä, mitä näemme Havannasta saapuvissa koskettavissa kuvissa, syleilyjä vankilan edessä. Meille tarkkailijoille se on yksi lisäosoitus siitä, että hallinto etsii kunniallista ulospääsyä ennen poliittista myrskyä, joka on nousemassa.

Mitä tästä saippuasarjasta sitten pitäisi ottaa opiksi?

• Vaalien ajoitus: Tämä ilmoitus tulee juuri kun gallupit näyttävät Trumpia suosikkina republikaanien ehdokkaaksi. Kuuba haluaa vaikuttaa Yhdysvaltain keskusteluun.
• Aito humanitaarinen ele: 51 vangille ja heidän läheisilleen tämä on valtava helpotus, eikä mikään poliittinen laskelmointi sitä poista.
• Riski: Vapauttamalla nämä vangit Havanna menettää painostuskeinon ja altistaa itsensä kritiikille, jos sisäinen tilanne ei parane.
• Historiallinen ennakkotapaus: Muistamme Obaman ja Castron sopimukset, historialliset vierailut. Tänään ollaan eteisessä mahdolliselle uudelle kierrokselle - tai kylmälle sodalle 2.0.

Minä vaikka lyön vetoa pullollisesta kuubalaista rommia, ettei Donald Trump siitä piittaa. Että hän pyyhkäisee tämän vapautuksen kädellään, leimaten sen "epätoivoiseksi yritykseksi" hallinnolta, jota hän halveksuu. Mutta sitä odotellessa nämä vangit ovat ulkona. He kävelevät Havannan, Santiagon tai Santa Claran kaduilla. He hengittävät. Ja se on voitto, vaikka hauras, vaikka poliittinen. Kansainvälisessä shakkipelissä joskus vapautettu sotilas voi muuttaa maailman kasvot. Tai ainakin niiden toivon, jotka sitä asuttavat.