Marokko on Afrikan mestari! Hullu CAN-päätös kaksi kuukautta finaalin jälkeen
No niin, ystävät, pitäkää kiinni hatuistanne. Se, mitä Afrikan jalkapallomaailma on meille viimeisen 24 tunnin aikana tarjoillut, lyö laudalta jokaisen Hollywood-käsikirjoituksen. Tarkoitan, että tässä ei puhuta nyt mistään hutiin vedetystä rangaistuspotkusta tai kyseenalaisesta paitsiopäätöksestä. Ei, vaan puhumme jälkikäteen vihreällä pöydällä ratkaistusta Afrikan mestaruusturnauksen finaalista. Kaksi kuukautta loppuvihellyksen jälkeen. Niin se vain on: Marokko on mestari. Ei voittaja kentällä, vaan voittaja pöytäkirjan mukaan.
Yö, jota kukaan ei unohda
Muistatteko vielä tammikuun 18. päivän? Tämän hullun finaalin Rabatissa. Tunnelma oli sähköinen, koko Marokko oli sekaisin. Kaverini Casablancasta lähettelivät tuntitolkulla ääniviestejä – fanilaulua, rukouksia, puhdasta hurmiota. Sitten se loppuvaihe: Lisäajalla Atlaksen leijonille tuomitaan rankkari. Brahim Diaz, se nuorukainen, joka valitsi Marokon, astuu esiin – ja laukoo ohi. Pian tämän jälkeen Senegal tekee 0–1 jatkoajalla. Rabatissa kauhu, Dakarissa riemu. Mutta se ei ollut vielä loppu.
Hetki, joka muutti kaiken
Harvat tuossa hulinassa ehtivät nähdä, mitä oikeasti tapahtui ennen kuin Diaz lähti vetämään. Rankkarin vihellyksen jälkeen muutama Senegalin pelaaja meni täysin pois tolaltaan. He kokivat tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, sillä videotarkistus oli juuri mitätöinyt heidän maalinsa. Niinpä he tekivät jotain, mitä kentällä ei yksinkertaisesti tehdä: He poistuivat kentältä. Menivät pukukoppiin. Toki kapteeni Sadio Mané sai heidät palaamaan, ja peliä jatkettiin. Mutta sääntöpykälä on selvä. CAF on nyt päättänyt: Joukkue, joka poistuu kentältä ilman erotuomarin lupaa, häviää vihreällä pöydällä 3–0. Marokon tekemällä valituksella oli siis sittenkin menestystä. Tämä ei ole skandaali, tämä on pelkkää sääntöjen tuntemusta – vaikka se kuinka kirpaisee.
Järjestelyille aplodit
Turnaus oli isäntämaa Marokolle kaikesta huolimatta yksi suuri menestys. Totta kai mestaruus jäi saavuttamatta kentällä, mutta tämä maa näytti, mihin se pystyy. Olen jutellut muutamien paikan päällä olleiden toimittajakollegoiden kanssa. Huippujärjestelyt, täydet katsomot, täydelliset nurmet – tämä ei ollut mikään itsestäänselvyys, kun muistelee, millaisia kuvia olemme aiemmilta CAN-turnauksilta nähneet. Tämä oli kenraaliharjoitus vuoden 2030 MM-kisoja varten, jotka ne järjestävät yhdessä Espanjan ja Portugalin kanssa. Jos he jatkavat samaan malliin kuin tässä CAN-turnauksessa, saamme odottaa jotain suurta. Investoinnit stadioneihin ja infrastruktuuriin olivat valtavat – sen näkee jokaisella pelikentällä.
Pelipaita jää
Kotona fanien tunnelma on tietysti kaksijakoinen. Toki nyt he ovat Afrikan mestareita – mutta tuntuuko se oikeasti siltä? Olin viime viikolla urheilukaupassa Zürichissä, kun ensimmäiset fanituotteet saapuivat. Puma Marokko koti pelipaita miehet myytiin loppuun tunneissa. Myös pienempi koko nuorisolle, PUMA Marokko 2025 lasten koti pelipaita, meni kaupaksi kuin kuumille kiville. Ihmiset haluavat olla osa tätä tarinaa, ihan sama millä tavalla se syntyi. Paidat ovat muutenkin aivan mahtavia – tuo tummanpunainen väri hienoine perinteisine kuvioineen. Eräs kollega totesi nauraen: "Ostan tämän itselleni, tämä on pala jalkapallohistoriaa, joka on hullumpi kuin mikään, mitä olemme koskaan kokeneet."
Maa euforian ja todellisuuden välillä
Mutta ei olisi oikea Marokko, jos jalkapallo ei samalla toisi esiin maan varjopuolia. Siinä missä toiset juhlivat mestaruutta, on olemassa toiset. Ne nuoret, jotka menevät kaduille ja huutavat: "Sairaaloita, ei stadioneita". He ihmettelevät, miksi miljardeja virtaa jalkapalloareenoihin, kun julkinen terveydenhuolto on ylikuormittunut. "Gen Z 212" -protestiliike ei ole mikään pieni ilmiö. Se osoittaa sen haasteen, jonka maa joutuu kohtaamaan: loistaa kansainvälisesti, mutta samalla ratkaista kotimaan sosiaaliset ongelmat.
Katse eteenpäin
Pelaajille, kuten Achraf Hakimille, mestaruus on nyt virallinen. He voivat tästä lähtien kutsua itseään Afrikan mestariksi 2025. Senegal sen sijaan tulee todennäköisesti viemään asian kansainvälisen urheilun vetoomustuomioistuimen CAS:n käsiteltäväksi. Keskustelut siis jatkuvat. Mutta meille faneille jää yksi oivallus: Jalkapallossa mikään ei ole mahdotonta. Ei edes turnauksen voittaminen kaksi kuukautta myöhemmin.
Ja tiedättekö mitä? Minä odotan jo innolla vuoden 2026 MM-kisoja. Siellä Atlaksen leijonat kohtaavat muun muassa Brasilian. Jos pojat esiintyvät yhtä hyvin kuin tässä CAN-turnauksessa ja fanit puhaltavat heitä yhtä paljon eteenpäin, niin siitä saattaa tulla seuraava kova temppu. Ihan sama tapahtuuko se kentällä vai vihreällä pöydällä.
- Uusi mestari: Marokko syrjäyttää Senegalin Afrikan mestarina.
- Syy: Senegalin pelaajien poistuminen kentältä finaalin lisäajalla.
- Tulos: 3–0-voitto Marokolle vihreällä pöydällä.
- Fanituote: Punainen Puma-paita on ehdoton myyntihitti.
- Tulevaisuus: Seuraavat tavoitteet: MM 2026 ja kotikisat 2030.