Apteekit lakkoilevat: Miksi mielenilmaukset kovenevat ja mitä se tarkoittaa meille
Jos näit näinä päivinä lähiapteekkisi ovet pimeänä ja suljettuna, et ollut yksin. Bremenistä Baijeriin asti monet kollegat olivat vetäneet punaista tussia viivan ja laskeneet kaihtimet päiväksi. Ammattijärjestöjen piiristä kuuluu, ettei tämä ollut mikä tahansa lakko – vaan selkeä kannanotto. Apteekit lakkoilevat, ja tällä kertaa sellaisella äänenvoimakkuudella, jota alalla ei ole kuultu vuosiin. Kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan järjestelmästä, joka omistajien näkökulmasta on äärimmäisen kriisissä.
Miksi apteekit vetävät nyt hätäjarrua
Kuten omalta naapurustoltani kuulin, pitkäaikainen apteekkari ei sulkenut liikettään piloillaan. Turhautumisten lista on pitkä: reseptilääkkeiden korvaus on ollut käytännössä jäädytettynä yli vuosikymmenen, samalla kun vuokrat, energia- ja henkilöstökustannukset räjähtävät käsiin. Ei tarvitse olla liiketaloustieteilijä ymmärtääkseen, että tämä yhtälö ei enää toimi. Rivien välissä tuntuu epätoivon ja puhtaan raivon sekoitus.
Laaja katsaus apteekkilakkoihin viime kuukausilta antaa selkeän kuvan: kyse ei ole hetkellisestä huudahduksesta, vaan hitaasti etenevästä prosessista. Yhä useammat toimipisteet luovuttavat, koska seuraajaa ei löydy tai taloudellinen taakka on yksinkertaisesti liian suuri. Terveyspoliittisista piireistä kuuluu, että korvauskeskustelua toki käydään, mutta monelle se tulee liian myöhään. Jokainen, joka tänään tarvitsee lääkkeitään, tuntee seuraukset suoraan: pidentyneet matkat, ylikuormitetut päivystyspalvelut ja vähemmän henkilökohtaista neuvontaa.
Suuri kysymys: Mitä oikein on tekeillä?
Jos etsit netistä opasta apteekkilakkoihin, huomaat nopeasti, että mielenilmaukset ovat hyvin organisoituja. Se, mikä virallisissa kannanotoissa usein kuulostaa liian kuivalta, voidaan tiivistää näin: kuvittele, että olet kylän ainoa leipuri, mutta valtio sanelee, että sinun on myytävä jokainen leipä omakustannushintaan. Samaan aikaan jauhojen ja sähkön hinnat räjähtävät. Ja sitten kaikki ihmettelevät, miksi et enää aamuisin laita uunia päälle. Juuri tältä monesta apteekkarista tuntuu.
- Vaatimus 1: Automaattinen inflaatiokorjaus – Kiinteiden lisien on noustava talouden mukana.
- Vaatimus 2: Vähemmän byrokratiaa – Aika, joka kuluu dokumentointiin, on pois asiakkaalta.
- Vaatimus 3: Selkeä sitoutuminen kattavaan palveluverkkoon – Yhdenkään apteekin ei pitäisi joutua sulkemaan taloudellisen paineen vuoksi.
Miten toimin nyt oikein?
Edessämme on siis yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa meitä kaikkia. Jos mietit, miten apteekkilakkojen kanssa kannattaa toimia eli miten selvitä tilanteesta, on olemassa muutama yksinkertainen sääntö. Ensinnäkin: ei hätiköintiä. Päivystysap-sovellukset ovat nykyään erittäin luotettavia. Toiseksi: kysy rohkeasti. Apteekit, jotka ovat auki, tekevät parhaillaan yli-inhimillistä työtä. Lyhyt "kiitos" tai ymmärrys siitä, että odotusaika saattaa olla tavallista pidempi, tekee ihmeitä. Ja kolmanneksi: vaikuta poliittisesti. Soitto paikalliselle kansanedustajalle vaikuttaa enemmän kuin uskoisikaan.
On huomattavaa, miten tämä ala, joka yleensä tunnetaan rauhallisena ja maltillisena, nyt kääntää äänenvoimakkuutta täysille. Kyse ei ole rikastumisesta, vaan kunnioituksesta ja siitä, onko meillä kymmenen vuoden kuluttua vielä omistajavetoista apteekkia kulman takana vai saammeko lääkkeemme silloin kaikki postilaatikosta. Tämän viikon apteekkilakko oli herätyshuuto. Nähtäväksi jää, kuuluuko se Berliinissä.