Toivoa kärsimyksen keskellä – Urheilun ja lipun symboloima ylpeys Afganistanissa

Joka kerta, kun Kabulista kantautuu uutisia, tuntee maan ilmapiirin muuttuvan pikku hiljaa, mutta vääjäämättä. Vaikka kaaoksen muistot ovat vielä tuoreita, nuoret kokoontuvat kaupungilla ja uppoutuvat urheiluun. Erityisesti kriketti ja jalkapallo nousevat esiin. Ne eivät ole tässä maassa pelkkää ajanvietettä. Kentällä nähtävät urheilijat ovat kuin viimeinen linnake – he osoittavat tässä ja nyt, että ”olemme yksi kansa” ihmisille, jotka ovat selviytyneet jakautumisen ja kärsimyksen historian läpi.

Kentällä kaikki ovat tasavertaisia

"Sinä päivänä kaikki stadionilla olivat niin sanattoman liikuttuneita." Näin muistelee Kabulissa pitkään krikettitoiminnassa mukana ollut tuttavani. Hänen mainitsemansa ”se päivä” oli se hetki, kun Afganistanin maajoukkue saavutti historiallisen jymy-yllätyksen kansainvälisessä ottelussa. Erityisesti Afganistanin krikettimaajoukkueen huima menestys on ollut koko maan ylpeys. Pojat, jotka kasvoivat pakolaisleireillä, pelaavat nyt maailman huippusarjoissa. Se tosiasia itsessään lähettää nuorille sanattoman viestin: ”Minullakin on mahdollisuus.” Tänä vuonna pelatuissa Aasian cupin karsinnoissa heidän sitkeä pelinsä sykähdytti monia.

Myös Afganistanin jalkapallomaajoukkueen tarina on liikuttava. Vaikka seuraajia ei ole yhtä paljon kuin kriketissä, intohimoiset kannattajat löytävät tiensä stadioneille vuosi vuodelta yhä useammin. Ennen ottelua pelaajat asettavat kätensä rintamerkille ja laulavat kansallislaulua. Siinä hetkessä ei ole pashtuneja, tadžikkeja eikä hazaroja – on vain ”afganistanilaisia”. Kaksikymmentäkaksi pelaajaa ja kymmenettuhannet katsojat yhdistyvät. Maassa, jonka sisällissodat ovat repineet moneen kertaan, tämä näky kantaa lähes rukouksen kaltaista voimaa.

Lippu ja kieli – järkkymättömät peruspilarit

Pelaajien rintamerkissä komeilee Afganistanin lippu. Musta, punainen ja vihreä väri sekä keskellä oleva tunnus. Aina kun tämä lippu nostetaan salkoon, en voi olla miettimättä sen painoarvoa. Se ei ole vallan symboli, vaan se ”ylpeyden aihe”, jota ihmiset ovat suojelleet maan lukuisista muutoksista huolimatta. Kabulin kaduilla näkee nuoria, joilla on tätä lippua kuvaava huivi. He eivät pidä sitä pelkkänä muotiasusteena, vaan se on heidän tapansa valita oma juurensa.

Toinen identiteettiä tukeva pilari on kieli. Virallinen kieli persian kieli (Afganistan), jota paikallisesti kutsutaan dariksi, on muutakin kuin viestinnän väline. Täällä Rumin runoutta viljellään jokapäiväisessä elämässä, ja persian kielen pehmeä rytmi ja syvälliset metaforat muovaavat ihmisten herkkyyttä. Väliaikaishallinnon aikainen kielipolitiikka on yhä liikkuvassa tilassa, mutta tämän kielen yli tuhatvuotista kulttuuria mikään hallinto ei voi koskaan pyyhkiä pois.

• Kriketti: Ulkomailla pelaavia pelaajia palaa kotimaan liigaan panostamaan nuorten kehitykseen.
• Jalkapallo: Hiljalleen etenevää työtä naisten jalkapallon uudelleenrakentamiseksi tehdään niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
• Lippu: Vaikka lipun käyttö virallisissa tilaisuuksissa on tiukasti säänneltyä, kansalaisten keskuudessa se on yleistymässä keinona ilmaista itseään.
• Kieli: Persialaisen kulttuuripiirin kirjallisuus ja musiikki ylittävät rajoja ja ovat muodostumassa nuorten keskuudessa uudeksi yhteiseksi omaisuudeksi.

Nykypäivässä elävien huominen

Kansainvälisen tuen vähentyessä jatkuvasti Afganistanin kohtaama humanitaarinen kriisi on yhä vakava. Silti ihmiset elävät päivästä toiseen ikään kuin takertuen urheilun ja kulttuurin kaltaisiin, politiikasta erillään oleviin ”ylpeyden aiheisiin”. Kriketistä innostuneet ihmisjoukot, maalista villiintyvä stadion, runoja kadulla lausuvat nuoret. Nämä eivät todellakaan ole ”todellisuuden pakoilua”. Heille ne ovat elämässä selviytymisen voimavara – kaikkein todellisinta voimaa.

Kabulin taivas on rajattoman laaja. Sen alla ihmiset tänäkin päivänä pitävät lähellään lipun värejä, kohottavat äänensä äidinkielellään ja lähtevät pallon perään. Myllerrysten sarja tulee varmasti jatkumaan. Silti he tallettavat tänne jotain, mitä siirtää seuraavalle sukupolvelle – ja se on totta.