Kremlin velho: Jude Law'n Putin herättää keskustelua – tässä ensimmäiset reaktiot

Harva roolitus on tuntunut etukäteen yhtä varautuneelta. Kun kävi ilmi, että Jude Law pukisi Vladimir Putinin vaatteet ylleen Olivier Assayasin Kremlin velho -elokuvassa, odotukset olivat korkealla. Nyt ensimmäiset arviot ruotsalaiskriitikoilta ovat saapuneet, ja esiin piirtyvä kuva on yhtä monimutkainen kuin päähenkilö itse. Kyseessä on elokuva, joka kieltäytyy antamasta yksinkertaisia vastauksia, vaan maalaa sen sijaan muotokuvan miehestä, joka on piiloutunut vallan paksujen muurien taakse.

Seuraamme fiktiivistä versiota Putinista aina hänen ajoistaan suhteellisen tuntemattomana byrokraattina 90-luvun korruptoituneessa Pietarissa hänen lopulliseen nousuunsa maan vahvaksi mieheksi. Assayas, mestari kuvaamaan pirstaloituneita identiteettejä, kutoo yhteen historiallisia tapahtumia lähes klaustrofobisella läsnäololla. Se on kaukana perinteisestä elämäkertaelokuvasta, pikemminkin surrealistinen ja paikoin pelottava matka mieleen, jota muovaavat vainoharhaisuus ja vallanhimo.

Velho ilman temppuja

Jude Law ei matki. Hän ei vangitse Putinin kävelytyyliä tai ilmeitä kopiokonemaisesti. Sen sijaan hän tekee jotain paljon vaikeampaa – hän tulkitsee sielua. Jäisen rauhallisena ja katseella, joka voi muuttua tyhjästä uhkaavaksi sydämenlyönnissä, hän rakentaa hahmon, joka on sekä pelottava että, vastoin kaikkia odotuksia, paikoin säälittävä. Yksi maan arvostetuimmista kriitikoista kuvailee, että Law onnistuu olemaan sekä koominen että julma, usein samassa kohtauksessa. Se on tasapainottelua, joka olisi voinut epäonnistua, mutta joka tässä muodostuu elokuvan ehdottomaksi ankkuriksi.

Mieleen ei jää suuret poliittiset pelit, vaan hiljaiset hetket. Kohtaukset, joissa näemme hänet yksin autiossa kylpyhuoneessa tai kun hän tarkkailee neuvonantajiaan samalla uteliaisuudella kuin käärme hiirtä. Ohjaus antaa ymmärtää, että velhon tärkein temppu saattaa olla vakuuttaa ulkomaailma, ja ehkä itsensä, siitä että hänellä on täydellinen hallinta.

Mitä kriitikot sanovat?

Ruotsalaiskriitikot ovat yhtä mieltä siitä, että tämä on elokuva, joka on otettava vakavasti, vaikka mielipiteet lopputuloksesta hieman eroavatkin. Tässä arvioiden läpikäyvät teemat:

• Jude Law'n suoritus: Yksimielisesti ylistetään aivan erityiseksi. Hän kantaa elokuvaa harteillaan ja tekee hahmosta sekä kiehtovan että luotaantyöntävän.
• Ohjaus ja tunnelma: Assayas sekoittaa satiiria, psykologista draamaa ja poliittista trilleriä varmalla otteella. Lopputulos on kuitenkin joidenkin mielestä paikoin epätasainen.
• Kertojan näkökulma: Elokuva perustuu löyhästi samannimiseen kiistanalaiseen kirjaan, ja se on herättänyt keskustelua jo ennen ensi-iltaa. Useat kriitikot huomauttavat, että se onnistuu olemaan vivahteikkaampi kuin esikuvansa.
• Kokonaisvaikutelma: Tässä mielipiteet eroavat. Yhden julkisen palvelun kriitikon mukaan sitä kutsutaan "yksitoikkoiseksi draamaksi", joka ei koskaan todella nouse, kun taas toiset pitävät sitä yhtenä vuoden puhuttelevimmista elokuvateoksista. Toinen painava arvioija nostaa esiin, miten se vangitsee Venäjän vallan absurdit ja armottomat mekanismit.

Riippumatta siitä, mihin arviossaan päätyy, on Kremlin velho elokuva, joka provosoi ja puhututtaa. Se on keskustelunaihe, joka elää kauan lopputekstien jälkeen. Meille, jotka olemme kiinnostuneita vallan psykologiasta, tämä on pakollinen katsottava elokuvateatterissa. Harvoin näkee nykyajan johtajaa kuvattavan yhtä monimutkaisesti, kuitenkaan häntä glorifioimatta tai yksinkertaistamatta. Se on elokuva niille, jotka uskaltavat katsoa velhoa itseään silmiin.