Primorsk tulilinjalla: Lennokki-isku öljysatamaan lisää jännitteitä Itämerellä
Jos olet joskus ajanut E18-tietä itään kohti rajaa tai vaikka ottanut lautan Helsingistä, tiedät että Primorsk – tai Björkö kuten me vanhemmat sitä yhä kutsumme – on enemmän kuin vain piste kartalla. Tämä paikka kantaa raskasta historiaa. Ja viime yönä siitä tuli jälleen keskipiste uudenlaiselle konfliktille, joka sykkii vain muutaman sadan kilometrin päässä omilta rannikoiltamme.
Hälytys annettiin eilisiltana. Ukrainan lennokkien kerrotaan iskeneen yhteen koko Itämeren alueen strategisesti tärkeimmistä kohteista: Primorskin öljyterminaaliin. Niille, jotka eivät tunne maantiedettä – puhumme Primorskin piiristä Leningradin alueella, Venäjän Suomenlahden öljyviennin sydämestä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun alue on uutisissa, mutta tämänkertainen intensiteetti saa tilanteen tuntumaan erilaiselta.
Olen itse seisonut siellä laiturilla, kun tein muutama vuosi sitten reportaasimatkaa itäistä Suomenlahtea pitkin. Silloin oli hiljaista, melkein aavemaisen rauhallista. Tuulet lahdelta pyyhkivät valtavien varastosäiliöiden ohi. Mutta tänään puhumme paikasta, joka on muuttunut sotatoimialueeksi. Alueelta vuotavien tietojen mukaan – ja ne on otettava sellaisina kuin ne tällaisessa tilanteessa esitetään – kyseessä oli tarkasti kohdennettu isku.
Mitä oikein tiedämme? Puretaan tapahtunutta ilman liiallista spekulointia:
- Kohde: Isku kohdistui Transneftin öljysatamaan Primorskiin. Solmukohtaan, jossa venäläinen öljy lastataan laivoihin jatkokuljetusta varten Eurooppaan ja muille markkinoille. Osuma tässä kohtaa on suora isku Venäjän sodankäynnin rahoitukseen.
- Toissijaiset vaikutukset: Lähes välittömästi iskun jälkeen Pulkovon lentoasema Pietarissa suljettiin. Tämä on Venäjällä rutiiniprosessi lennokkihälytyksissä, mutta se kertoo tilanteen herkkyydestä. Primorskin ja Pietarin välimatka on tässä yhteydessä kivenheitto.
- Kantama: Puhutaan yli tuhannen kilometrin etäisyydestä Ukrainan alueelta. Se kertoo paljon siitä, miten tämä konflikti on laajentunut ja miten haavoittuvaa myös syvällä sijaitseva infrastruktuuri on.
Tässä ei spekuloida, mutta on selvää, että iskut Venäjän öljynjalostamoita ja terminaaleja vastaan ovat siirtyneet uuteen vaiheeseen. Viime viikolla isku kohdistui Bashneft-Ufaneftekhimin jalostamoon. Nyt Primorsk on keskiössä. Ukrainan strategiana näyttää olevan systemaattisesti katkaista logistiikkaketju, joka ruokkii Venäjän sotakonetta polttoaineella.
Meille täällä Ruotsissa ja koko Itämeren alueella tämä on syvästi huolestuttavaa. Primorsk ei ole eristyksissä oleva paikka. Se on osa yhteistä infrastruktuuriamme täällä pohjoisessa. Kun jännitteet siellä nousevat, tunnemme sen täällä. Kyse ei ole hälyttelystä; kyse on rehellisyydestä. Tilanne Primorskon alueella – anteeksi, käytän edelleen venäläistä nimeä vanhasta tottumuksesta – on selvä muistutus siitä, että konflikti on jatkuva ja että se on maantieteellisesti hyvin lähellä meitä.
Lähimmät päivät tulevat olemaan ratkaisevia. Näemmekö lisää iskuja energiakohteisiin? Miten Transneft vastaa? Ja mikä tärkeintä: miten meriliikenne Suomenlahdella vaikuttaa? Näitä kysymyksiä pohdin täällä toimituksessa, katsellessani harmaata mutta tyyntä Itämerta. Kotirintaman rauhallisuus on haurasta, ja se, mitä näimme eilen illalla Björkössä (ottaakseni käyttöön vanhan suomalaisen nimen), osoittaa sen kaikella halutulla selkeydellä.