Ola Borten Moe saa oman iloisen laulunsa – kun Austrheim uhmaa raporttia ja jatkaa ydinvoimasuunnitelmia

Jotain hyvin norjalaista on siinä, että kansanedustajasta tehdään iloinen laulu. Ei ilkeä biisi, vaan humoristinen vinjetti, jota lauletaan kylätapaamisissa tai parin oluen jälkeen kaupunginosassa. Nyt Ola Borten Moe on saanut oman laulunsa – juuri kun ydinvoimakeskustelu Länsi-Norjassa roihahtaa täyteen liekkiin.

Sillä samalla kun huhut Iloisesta laulusta Ola Borten Moesta leviävät poliittisilla käytävillä, Austrheimin kunta siellä avomeren laidalla kieltäytyy noudattamasta käsikirjoitusta. Tuore raportti, jota tuskin kukaan on lukenut suurella ilolla, toteaa itsestäänselvyyden: hankkeesta tulee vaikea, kallis ja aikaa vievä. Mutta mitä Austrheim teki? He pistivät päänsä pystyyn ja vastasivat: Jatkamme silti.

Kun Borten Moe käänsi selkänsä atomille

Tehdäänpä pieni katsaus taaksepäin. Ola Borten Moe, keskustapuolueen entinen öljy- ja energiaministeri, oli ajan, jolloin hänen täytyi puristaa pöydänreunasta oikein kunnolla, ettei olisi nauranut ydinvoima-intoilijoille. Useissa haastatteluissa sävy oli jäätävä: liian kallista, liian hidasta, liian monimutkaista. Hän halusi panostaa mieluummin uusiutuvaan energiaan ja norjalaiseen vesivoimaan – turvallinen, perinteinen linja, joka upposi moneen.

Sitten jotain tapahtui. Energiakriisi, sähkön hinnat, jotka saivat kansanedustajat raivoamaan puhujankorokkeella, ja tiedostus siitä, ettei aurinko aina paista eikä tuuli aina puhalla. Yhtäkkiä ydinvoima ei tuntunutkaan niin tyhmältä. Silti monille jäi tunne, että mies, joka olisi voinut pistää prosessit käyntiin kymmenen vuotta sitten, valitsi mieluummin toisen suunnan.

"Tämä on kunnon annos jäähdytysvettä" – mutta Austrheim ei kuule mitään

Erään maan suurimmista sanomalehdistä kommentaattorit ovat kuvanneet tilannetta juuri sillä: kunnon annos jäähdytysvettä. Viime viikolla ilmestynyt raportti ei sinänsä murskannut suunnitelmia, mutta antoi niille kunnon kylmän suihkun. Kustannusarviot karkaavat käsistä, jätehuollon haasteet ja aikajänne, joka ulottuu pitkälle seuraavan vaalikauden yli.

Silti, kun paikallinen toimittaja suuntasi Austrheimiin, vastaukset olivat yllättävän selkeitä. Pormestari kohautti olkiaan ja viittasi paikalliseen intohimoon. "Ai halde fram med kjernekraftplanane", kuului viesti (suom. "Jatkamme ydinvoimasuunnitelmien kanssa"). Alueen elinkeinoelämä riemuitsee. Kyse ei ole enää siitä, mitä raportti sanoo, vaan uuden rakentamisesta – riippumatta siitä, mitä Oslossa mahtaakaan ajatella.

• Paikalliset yritykset näkevät edessään kymmeniä työvuosia tutkimuksen ja palveluiden parissa.
• Kiinteistöveroa voidaan tasata ajan mittaan – mikä saa asunnonomistajat huokaisemaan helpotuksesta.
• Ja sitten meillä on se iloinen laulu Ola Borten Moesta, jonka kansan suussa kerrotaan kertovan juuri tästä ristiriidasta: Mies, joka ensin sanoi ei, ja sitten ehkä kyllä – kun kylä oli jo alkanut kaivaa.

"Olisimme aloittaneet työt jo kauan sitten"

Median taloussivuilla sävy on toinen. Siellä useimmat kirjoittavat, että ydinvoiman työt olisi pitänyt aloittaa jo kauan sitten. Pointti on, että jokainen odotuspäivä tekee seuraavasta vuosikymmenestä entistä kalliimman. Ja kun jopa Saksa katuu ydinvoimasta luopumistaan ja Ranska tuplaa panostaan, norjalainen epäröinti vaikuttaa pikkumaiselta.

Ola Borten Moe on myöhemmin yrittänyt maltillistua. Hän on sanonut, ettei koskaan ollut "periaatteessa vastaan", vain käytännössä epäilevä. Mutta se iloinen laulu, jota nyt lauletaan pienissä porukoissa Länsi-Norjassa, vitsailee juuri tästä: "Ola sanoi ei, Ola sanoi kyllä, Ola sanoi ehkä – mutta Austrheim rakensi silti."

Ja siinähän me tänään olemme. Raportteja tulee ja menee. Poliitikot kääntävät takkia ja kutsuvat sitä "uusiksi arvioiksi". Siellä kunnissa, missä ihmiset todella tarvitsevat sähköä ja työpaikkoja, he ottavat asiat omiin käsiinsä. Austrheim on jo alkanut keskustella teknologiatoimittajien kanssa. Suunnitelmat eivät ole enää piirustuspöydällä – ne ovat toteutumassa.

Ehkä iloinen laulu Ola Borten Moesta jää vain alaviitteeksi historiassa. Mutta juuri nyt, kun ydinvoima on jälleen esillä, pienet paikallissankarit johtavat tietä. Ja se on kyllä laulun arvoista – tai ainakin hyvän, pitkän jutun.