Mika Myllylä: Langennut legendan tarina – doping, häpeä ja dokumentti, joka paljastaa ihmisen
Suomen ladut ovat nähneet harvoin niin suurta karismaa ja raakaa voimaa kuin mitä Mika Myllylä toi tullessaan. 1990-luvun lopulla hän oli tähti, joka loisti kirkkaammin kuin kukaan muu. Mutta kuten antiikin tragedioissa, myös Myllylän tarinassa komeetta paloi loppuun. Nyt, yli vuosikymmen hänen poismenostaan, puhumme hänestä taas. Syynä on kaksi asiaa: Marko Lempisen paljon puhuttu teos Langennut legenda - Mika Myllylä ja tuleva dokumenttielokuva, joka lupaa näyttää miehen täysin uudesta valosta.
Karpaasi joka valloitti maailman
Ennen turmeltumistaan Myllylä oli yksinkertaisesti pysäyttämätön. Hänen uransa huipentui Naganon olympiakultaan 1998 ja Ramsaun MM-kisojen kolmeen kultaan 1999. Yhteensä hänelle kertyi peräti 15 arvokisamitalia, mikä tekee hänestä yhden kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista hiihtäjistä. Me muistamme hänet miehenä, joka jaksoi aina vähän enemmän, joka kesti tuskaa ja jonka perään yksikään kone ei pysynyt. Jälkikäteen ajateltuna se ei ollut pelkästään puhtaan kunnianhimon voimaa. Kuten Lempisen kirjassa avoimesti todetaan, Myllylä itse myönsi oikeudessa keväällä 2011 käyttäneensä EPO-hormonia. Se oli synninpäästö, joka tuli liian myöhään pelastaakseen hänen maineensa, mutta ajoissa dokumentoimaan aikakauden armottomuuden.
"Langennut legenda" ja totuus dopingin ajasta
Marko Lempisen kirja ei ole mikään perinteinen urheilijaelämäkerta. Se on sukellus syvään päähän. Teos pureutuu siihen, miksi Myllylä ja muut suomalaiset turvautuivat kiellettyihin aineisiin. Se ei etsi tekosyitä, vaan kontekstia. Kirjassa viitataan vahvasti siihen, kuinka valmennusjohdossa tiedostettiin, että jos halutaan pärjätä Norjan, Venäjän ja Ruotsin kaltaisia maita vastaan, vaihtoehtoja oli vain yksi. Tämä ei tietenkään miellyttänyt kilpakumppaneita. Ruotsalaiset tähdet, kuten Torgny Mogren, tyrmäsivät väitteet täysin ja vaativat faktoja pöytään. Mutta tosiasia on, että Myllylä kantoi tämän taakan yksin. Hän oli ainut, joka uskalsi myöntää asian.
Verkossa käydyssä keskustelussa Langennut legenda - Mika Myllylä on herättänyt runsaasti keskustelua. Lukijat kiittelevät erityisesti Lempisen journalistista otetta ja sitä, että vihdoinkin joku uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Eräs lukija tiivistää osuvasti:
"Tämä on ensimmäinen aidosti rehellinen kirja suomalaisesta huippuhiihdosta, jonka olen lukenut. Muissa kirjoissa kierrellään ja kaarrellaan EPO:n käytöstä, tässä ei."
Toisaalta teos on saanut kiitosta myös inhimillisyydestään. Se näyttää Myllylän paitsi urheilijana, myös ihmisenä, joka kamppaili riittämättömyyden tunteen kanssa ja turvautui päihteisiin jo uransa aikana.
Häpeä, joka ei laantunut
Lahden MM-kisat 2001 olivat vedenjakaja. Myllylä jäi kiinni veriplasman laajentajan käytöstä, ja vaikka se ei ollut suoranaisesti EPO:a, se oli osa samaa systeemiä. Seurauksena oli kahden vuoden kilpailukielto ja kansakunnan hylkäys. Harva meistä muistaa, miten raa'asti julkisuus häntä kohteli. Kuten aikoinaan kirjoitettiin, Myllylä ei koskaan toipunut tästä häpeästä. Hän tunsi olevansa yksin, ja se tunne söi häntä sisältä. Lopulta hän menetti itsensä. Viimeisinä päivinään hän ampui aseella kotinsa ikkunasta ja joutui poliisin huostaan. Se oli surullinen päätepysäkki matkalle, joka alkoi niin valoisasti Haapajärveltä.
Ihminen Mika - Dokumentti, joka muuttaa kaiken
Onneksi tarinaa ei jätetä tähän. Vuonna 2027 ensi-iltansa saava dokumenttielokuva, jonka ohjaavat Sean Ricks, Ville Hakonen ja Jussi Sandhu, pyrkii palauttamaan Myllylälle hänen ihmisyytensä. Dokumentissa käytetään ainutlaatuista kotivideomateriaalia, jonka Myllylä itse kuvasi. Sean Ricks, joka lapsena palvoi Myllylää sankarina, kertoo suhteen muuttuneen työn myötä.
"Minä jopa ihailen häntä enemmän nyt. Pystyn näkemään myös hänen elämänsä vaikeat ja inhimilliset heikot hetket. Me kaikki käymme niitä läpi," Ricks toteaa.
Dokumentin keskiössä on kaksi sanaa, joita Myllylän tarinassa on kaivattu eniten: armo ja anteeksianto. Ohjaajat haluavat, että jos Mika voisi nähdä elokuvan, hän tunnistaisi itsensä ja ajattelisi sen olevan rehellinen kertomus. Se on kaunis ajatus. Ehkä me katsojat vihdoin opimme, ettei legendoja ole olemassa ilman ihmistä.
Mitä jää käteen?
Mika Myllylän tarina on varoitus, mutta myös muistutus. Se kertoo siitä, mihin äärimmäinen kilpailu voi viedä, mutta myös siitä, kuinka vaikea on palata, kun putoaa. Kun katsomme tulevaisuuteen ja vuonna 2027 tulevaa dokumenttia, meillä on mahdollisuus ymmärtää. Lempisen kirja antaa faktat ja paljastukset. Dokumentti antaa sielun. Yhdessä ne muistuttavat meitä siitä, että suurimman urheilijan takana oli vain ihminen – ja se ihminen ansaitsee tulla nähdyksi kokonaisena.
- Uran huippuhetket: Olympiakulta Naganossa 1998 ja kolme maailmanmestaruutta Ramsaussa.
- Traaginen käänne: Lahden doping-skandaali 2001 ja elinikäinen kilpailukielto.
- Uusi tieto: Lempisen kirja paljastaa systemaattisen dopingin taustat.
- Tuleva dokumentti: Vuonna 2027 tuleva elokuva keskittyy armoon ja anteeksiantoon Myllylän omien kotivideoiden kautta.
Vaikka Mika Myllylä menehtyi vain 41-vuotiaana heinäkuussa 2011, hänen perintönsä elää. Nyt meillä on vihdoin työkalut ymmärtää sitä kokonaisuudessaan.