James Tolkan: Muistamme miehen, joka opetti meidät istumaan suorassa

On olemassa näyttelijöitä, ja sitten on ikoneja. James Tolkan, joka menehtyi tällä viikolla 94-vuotiaana, kuului ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan. Jos kasvoit 80-luvulla – tai jos sinulla on edes pieni heikkous menestyselokuvien kultakauteen – hänen kasvonsa ovat syöpyneet muistiisi. Hän ei ollut vain näyttelijä; hän oli ruumiillistuma jokaiselle sellaiselle jyrkälle auktoriteetille, jonka kanssa sinulla oli epäonni olla tekemisissä. Ja herranjestas, hän oli siinä loistava.

On haikeaa jättää hyvästit miehelle, jolla oli niin voimakas läsnäolo. Uutinen levisi perjantaina, ja tuntuu kuin olisimme menettäneet rehtorin, joka olisi saanut jopa villeimmät nuoret pysymään ruodussa. Mutta Tolkan oli paljon muutakin kuin vain Mr. Strickland. Hän oli mies, joka toi kylmää, laskelmoivaa jännitystä ohjaamoon elokuvassa Top Gun – vaarojen yläpuolella. Hän sai sinut uskomaan, että jos et skarppaa, joudut jälki-istuntoon aina vuoteen 2050 asti.

Mies, joka teki ’laiskuri’ -sanasta kirosanan

Ollaan rehellisiä: kun ajattelet elokuvaa Paluu tulevaisuuteen, mieleen tulee Michael J. Fox rullalaudalla tai DeLorean katoamassa salamavälähdykseen. Mutta James Tolkanin rehtori Strickland oli täydellinen vastavoima. Hän oli vastus, jota rakastit vihata, mutta joka myös oli oikeassa. Marty McFly oli laiskuri. Tolkan esitti roolinsa niin jäykällä ja järkähtämättömällä omistautumisella, että siitä tuli legendaarinen. Tapa, jolla hän murjaisi ”Laiskuri!” ei ollut vain yksi repliikki; se oli kulttuurinen hetki. Se määritteli kokonaisen arkkityypin.

Muistan, kun katsoin noita elokuvia lapsena ja tunsin kylmäävää kouraise vatsassa, kun hän ilmestyi ruutuun. Siinä näkee todellisen luonnenäyttelijän jäljen. Hänen ei tarvinnut olla pääosassa varastaakseen huomion. Hänen tarvitsi vain oikoa silmälasejaan, nojautua eteenpäin ja lausua vuoronsa sillä tunnusomaisella nasaalisella intensiteetillä. Ei ihme, että Michael J. Fox ja Christopher Lloyd olivat ensimmäisten joukossa osoittamassa kunnioitustaan; Tolkan oli se liima, joka piti Hill Valleyn lukion koossa, vaikka hän yrittikin hajottaa sitä.

Enemmän kuin rehtori: Stingerin perintö

Jos olet merilentokoneiden ystävä, James Tolkan edustaa tietysti aivan toisenlaista painoarvoa. Komentaja ”Stinger” Jordanina elokuvassa Top Gun – vaarojen yläpuolella hän oli jäisen kurinalaisuuden ääni niskoittelijoiden maailmassa. Hän ei ollut huutaja kuten Strickland; hän oli hiljainen, pidättyväinen johtaja, jonka pettymyksen ilmaisu oli tuhat kertaa pahempi kuin mikään huuto. ”Sinä olet kaikkien ongelma. Siksi, että aina kun nouset ilmaan, olet vaaraksi. En pidä sinusta, koska olet vaarallinen.” Se kohtaus on mestarikurssi hiljaisessa pelottelussa. Hän sai Tom Cruisen Pete ”Maverick” Mitchellin näyttämään hermostuneelta teiniltä, mikä ei ole pieni saavutus.

Kun katsoo hänen elokuviaan taaksepäin, on hämmästyttävää, kuinka moniin yhteisiin lapsuusmuistoihimme hän kosketti:

• Paluu tulevaisuuteen (1985) & Osa II (1989): Ikuinen Mr. Strickland, jahtaamassa Martya halki aikojen.
• Top Gun – vaarojen yläpuolella (1986): Hillitty Stinger, määräämässä Maverickin maahan kun tämä sitä eniten tarvitsi.
• Masters of the Universe (1987): Etsivä Lubic, tuomassa arkista karheutta Eternian maailmaan.
• Wargames – Sotaleikit (1983): Pieni mutta ikimuistoinen rooli upseerina, todistaen että hän oli auktoriteettihahmojen markkinat käsissään jo ennen kuin 80-luku kunnolla pääsi vauhtiin.

Mitä aina ihailin Tolkanissa, oli se, ettei hän koskaan vaikuttanut yrittävän liikaa. Hän ei ollut Hollywoodin sydämenmurskaaja tai toimintasankari; hän oli se kaveri, joka palkattiin, kun halusi yleisön ojentavan selkänsä ja keskittyvän. Hänellä oli sama energia myös kameroiden ulkopuolella. Kaiken sen perusteella, mitä olen vuosien varrella kuullut – ja nyt esiin tulvivia kunnianosoituksia – hän oli täydellinen ammattilainen. Kotoisin New Yorkista ja teatteritaustalla varustettuna hän toi syvyyttä niihin ”jörö vanha mies” -rooleihin, mikä nosti ne karikatyyreistä taiteeksi.

Häneltä jää jälkeensä tuotanto, joka tuntuu aikakapselilta amerikkalaisen elokuvan viihdyttävimmältä aikakaudelta. Kova menetys, mutta perintö on valtava. Aina kun näen jonkun teinin lysähtelevän bussissa, kuulen yhä sen äänen päässäni. Ja rehellisesti? Hymyilen.

Lepää rauhassa, Mr. Strickland. Sait viimeisen sanan.