Jacob Elordi: ”Frankensteinista” Oscar-ehdokkuuteen – ilmiö, joka on valloittanut Italian

Jos luulit Jacob Elordi -kuumeen laantuvan ”Euphorian” ja ”Priscillan” menestyksen jälkeen, varaudu pettymään. Viimeisen vuoden aikana australaisnäyttelijä on tehnyt laadullisen harppauksen, joka on nostanut hänet aivan uuteen sfääriin, suurten Hollywood-nimien joukkoon. Tämän huiman nousun taustalla on yksi tietty nimi: ”Frankenstein: Written and Directed by Guillermo Del Toro”.

Tiedän, että Frankensteinin puhuminen tähden läpimurtona kuulostaa erikoiselta, mutta tässä ei ole kyse mistään tavallisesta hirviöstä. Guillermo Del Toron ohjaamana odotetaan viskeraalista mestariteosta. Ja alan sisäpiiriläisten kuiskintojen ja kriitikoiden ensireaktioiden perusteella Elordi on antanut niin fyysisen ja piinatun tulkinnan, että se on hurmannut akatemian. Kyllä, luit aivan oikein: se poika, joka aiemmin varasti huomion tv-sarjassa, on nyt virallisesti Oscar-ehdokas. Eikä kyseessä ole mikään marginaalinen ehdokkuus. Puhutaan ihan tosissaan mahdollisesta voitosta.

Ehdokkuusuutisen jälkeen häneen kohdistuva huomio on räjähtänyt käsiin. Mutta se, mikä minua kiehtoo, on se, miten Italia kokee tämän ilmiön. Kyseessä ei ole pelkkä tarina komeasta näyttelijästä, joka miellyttää naisyleisöä. Tässä on kyse täydellisestä kulttuurisesta omimisesta. Kävele Milanon tai Rooman keskustassa, niin näet mitä tarkoitan: ”I Love Jacob Elordi” -t-paidat ovat alle 25-vuotiaiden nuorten ehdoton must-have, mutta niitä näkee myös viisikymppisillä, jotka ovat löytäneet hänet hänen uransa taiteellisemman vaiheen kautta.

Sitten on se pop-puoli, se joka oikeasti saa minut hymyilemään. Tiedättehän ne celebrity cutouts, luonnollisen kokoiset pahvileikkaukset? Niitä rajoitettuja eriä, joissa on hänen kuvansa – usein Frankenstein-hahmoon liittyen, mutta myös klassista pelisali-”standee”-tyyliä – myydään aivan älyttömän hyvin. Olen nähnyt pari sellaista roikkumassa Bolzanon hipstereissä baareissa ja Napolissa niitä käytettiin flash mobissa ennen ensimmäisen trailerin julkaisua. Tästä on tullut villi ilmiö, joka ylittää tavallisen elokuva-fanituksen.

Ymmärtääkseen tämän hetken laajuuden, riittää kun katsoo mitä tapahtui pari viikkoa sitten. Oli valtava kohu väitetystä ”karkotuksesta” rajavalvonnassa – jokin someen levinnyt valeuutinen, joka lähti liikkeelle ties mistä. Todellisuudessa näyttelijän lähipiiristä kantautuvien tietojen mukaan mitään niin dramaattista ei ollut tapahtunut: kyse oli vain tavanomaisesta työviisumitarkastuksesta. Uutinen aiheutti silti kohua, koska se osoitti, kuinka suuri jännite hänen hahmonsa ympärillä on. Meillä juorulehdet ratsastivat sillä, mutta yleisö vastasi valtavalla solidaarisuuden aallolla, mikä muutti tuon tapauksen jälleen yhdeksi todisteeksi hänen ikonistatuksestaan.

Tämä sekoitus taidetta ja pop-kulttuuria on hänen todellinen vahvuutensa. Toisaalta hän on nuori mies, joka antaa ohjata itseään Guillermo Del Torolle ja joka ”Weak in Comparison to Dreams: A Novel” -projektilla (siitä puhutaan vähän, mutta se tuo hänelle kirjallista uskottavuutta) osoittaa haluavansa rakentaa vankan uran. Toisaalta hänet nähdään hahmona, joka päätyy tuotteisiin, t-paitoihin ja jonka ihmiset haluavat kotiinsa pahvileikkauksen muodossa. Se on vaikea tasapainotella, mutta hän käsittelee sitä surrealistisen rauhallisesti.

Tässä on, mikä tekee tästä hetkestä erityisen:

• Oscar on ulottuvilla: Jos hän voittaa, hänestä tulisi vuosiin nuorin näyttelijä, joka vie pokaalin kotiin kauhu-/kirjallisuusroolista, ja se nostaisi hänen uransa rimaa pysyvästi.
• Italia jumaloi häntä: Hän ei ole vain näyttelijä, hän on esteettinen pakkomielle. Nuoret italialaiset ovat nostaneet hänet tyyli-ikonikseen, eikä ole olemassa seurapiiritapahtumaa, jossa ei viitattaisi häneen.
• ”Hirviön” narratiivi: Del Toron ansiosta Frankensteinin tarinasta tulee täydellinen metafora hänen kuuluisuudelleen: pala palalta rakennettu ikoni, jota rakastetaan ja pelätään samanaikaisesti, ja joka nyt etsii inhimillisyyttään alan tunnustuksesta.

Joten varautukaa. Sillä se, mitä olemme näkemässä, ei ole vain yhden elokuvan markkinointia. Se on näyttelijän lopullinen läpimurto, hän joka on päättänyt olla antamatta itseään lokeroida. Olipa Oscar tai ilman, t-paidan kanssa tai ilman, tai pahvileikkaus makuuhuoneen seinällä, Jacob Elordi on virallisesti osa jokapäiväistä elämäämme. Ja jotkut lyövät vetoa, että tämä on vasta alkua hyvin, hyvin pitkälle valtakaudelle.