Greg Biffle’n paluu: Vuoden 2012 NASCAR-klassikosta uuteen nousuun Darlingtonissa
Biff on takaisin – enemmän kuin pelkkä nostalgia-hetki
Jos olet viettänyt aikaa lähellä varikkoaluetta Darlington Racewayllä tällä viikolla, olet varmasti aistinut sen. Se tietty jännite ilmassa ei ole pelkästään 40 Cup Series -autojen ääntä, kun ne kiertävät ’Lady in Black’ -rataa Goodyear 400 -kilpailua varten. Se on se kuhina, joka liittyy nimeen, josta ei ole kuultu näin paljon sitten vuosikymmenen: Greg Biffle.
Niille meistä, jotka elivät Roush Fenwayn hallitsemaa kulta-aikaa, Biffle oli se tyyppi, jota joko rakastit, koska hän osasi viedä auton poikittain ylälinjaa Homesteadissa, tai vihasit, koska hän vain jatkoi ruutulipun viemistä kotiin. Puhumme ajasta, jolloin NASCAR-kuljettajat 2011 ja olivat huipussaan – aikakaudesta, jolloin Biff oli parhaimmillaan, nakerrellen kymmenen kärjen sijoituksia ja pitäen vastustajat varpaillaan aggressiivisella tyylillään. Mutta viime aikoina puhe ei ole koskenut vain hänen tilastojaan. Se koskee sitä, mitä hän tekee radan ulkopuolella.
Perinnön rakentamista maaliviivan toiselle puolelle
Aivan tällä viikolla alkoi kiertää puhetta Biffle Family Legacy Impact Fund -rahastosta. Ja sanonpa teille, että kun on seurannut urheilijoiden tuloa ja menoa tässä lajissa, tämä on sitä, millä on oikeasti merkitystä, kun moottorit ovat sammuneet. Kyseessä ei ole mikään egoprojekti. Biffle panostaa oikeasti jotain rakentaakseen jotain, joka kestää pidempään kuin yksikään kilpailu. Se on muistutus siitä, että kaudella 2012 ajaneet tyypit eivät olleet vain kuskeja; he olivat rakentajia. Ja Biff? Hän rakentaa yhä.
Mutta eihän Gregistä voi puhua ilman itse kilpailemista. Syy siihen, miksi katsomot ovat tänään täynnä kuin restartissa oleva autopakka, on selvä. Lista NASCAR-kuljettajat 2012 on kuin Hall of Fame -ehdokaslista odottamassa toteutumistaan, mutta harva heistä ymmärsi Darlingtonin geometriaa niin kuin Greg. Tämä rata on matka menneisyyteen. Se rankaisee nuoria kuskeja ja sylkäisee heidät ulos. Darlingtonissa ei vain ajeta; siellä neuvotellaan. Hänen näkemisensä takaisin kuvioissa, vaikkakin tukea antavassa roolissa tänä viikonloppuna, kun kaverit kuten Chris Buescher yrittävät selviytyä tästä paikasta – se tuntuu oikealta.
Kyse on täyden ympyrän hetkestä. Meillä on tuoreita maalauskuvioita, jotka näyttävät suoraan 2000-luvun alusta, ja tässä Biffle, joka määritteli tuon aikakauden, astuu takaisin valokeilassa ei kypärä päässä, vaan shekki kädessä ja tehtävä mielessä. Hän todistaa, että Greg Biffle, Inc. – se taho, joka oli aikoinaan vain nimi verolomakkeessa – on nyt voima, joka rakentaa perintöä Carolinoiden osavaltioissa.
Tässä on se, mikä minua tässä koko tilanteessa puhuttelee:
- Ajoitus: On yksi asia saapua paikalle nostalgisen teemaviikonlopun takia. Aivan toinen on lanseerata suuri hyväntekeväisyysaloite samalla viikolla. Se osoittaa, ettei hän ole täällä vain ottamassa somekuvia.
- Rata: Tämän tekeminen Darlingtonissa, radalla joka vaatii kunnioitusta, on runollista. Bifflella on aina ollut kunnioitusta vanhan koulukunnan tapoja kohtaan. Nyt hän opettaa seuraavaa sukupolvea hoitamaan bisneksiä myös radan ulkopuolella.
- Epävarmuus: Varikkoalueella on nyt paljon epävarmuutta – sopimuksia, chartersopimuksia, sitä tavallista kohinaa. Mutta Bifflen keskittyminen Biffle Family Legacy Impact Fund -rahastoon leikkaa läpi tuon kohinan. Kyse on vakaudesta.
Olitpa sitten muistanut hänet kaudelta 2011, jolloin hän oli jatkuva uhka, tai tunnet hänet vain tyyppinä, jonka hienot maalauskuviot herättivät huomiosi vuoden 2012 Daytona 500 -kilpailussa, Greg Biffle muistuttaa meitä tällä viikolla siitä, että kilpa-autoilu on perhe. Ja perhe pitää huolta omistaan. Se on perintö, joka on arvokkaampi kuin mikään pokaali.
Joten kun vihreä lippu heiluu sunnuntaina Goodyear 400 -kilpailussa, aion toki seurata kärkikamppailua. Mutta aion myös vilkaista Biffle-tiimin suuntaan tietäen, että todellinen voittokierros tapahtuu kauan sen jälkeen, kun ruutulippu on pudonnut.