Giorgia, kriisi ja tuleva kesä: miksi Santanchè-tapaus muuttaa kaiken

Kuka olisi uskonut, että televisiokeskustelu voisi hieroa niin paljon suolaa hallitusenemmistön haavoihin? Tällä viikolla Roomassa on kuitenkin ollut ilmassa sellaista, mitä ei ole aistittu kuukausiin, ja Montecitorion käytävillä kaikuu yksi ja sama nimi: Giorgia. Ei uuden voitonjulistuksen vuoksi, vaan koska hän joutuu selvittämään yhtä hankalimmista kriiseistä sitten Chigi-palatsiin asettumisensa. Daniela Santanchèn ero matkailuministerin paikalta avasi Pandoran lippaan, jota kukaan keskusta-oikeistossa ei halunnut avata juuri nyt, kun kesä lähestyy.

Pääministeri joutui odotettua nopeammin selkä seinää vasten. Eronneen ministerin oikeudellinen vyyhti oli ollut uhkaava Damokleen miekka, mutta lopullinen liipaisin oli puhelu presidentti Mattarellan kanssa. Tavallisesti puhelut presidentin kanssa kerrotaan muodollisina rituaaleina, mutta tämä – sen voin taata – oli niitä, jotka muuttavat koko agendan. Parlamenttipiireissä kuiskitun mukaan Mattarella antoi tyynesti ymmärtää, että pitkäaikainen väliaikaisratkaisu ei ollut ihanteellinen, ja niin Giorgia Meloni joutui valinnan eteen: pitääkö matkailuministerin salkku itsellään (mikä olisi melkoinen taakka) vai löytääkö uusi nimi, jolla paikata repeämä, joka uhkaa laajentua syväksi kuiluksi.

Jännitteen ymmärtää parhaiten katsomalla, mitä ruudussa tapahtui. Paola Ferrari käytti haastattelussaan, joka kiersi kaikki talk-show-ohjelmat, sanoja, jotka jäävät mieleen. Hän puhui valtajärjestelmästä, joka ei siedä kritiikkiä, ilmapiiristä, jossa virheistä maksavat muut mutta johto ei koskaan joudu vastuuseen. Viittaus, enemmän tai vähemmän peitelty, kohdistui juuri siihen, miten Santanchè-tapaus hoidettiin. Giorgialle ongelma ei niinkään ole itse haastattelu, vaan se, että nämä sanat osuivat hedelmälliseen maaperään jo valmiiksi ylikuumennetussa parlamentissa.

Nimet, skenaariot ja kesän paino

Samaan aikaan Santanchèn velkojien lista – 25 miljoonan euron jono, jos mukaan lasketaan myös viimeisimmät käytäväpuheet – on noussut Rooman illallisten pääaiheeksi. Kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan imagosta. Ja imago on hallitukselle, joka panostaa kaiken pandemian jälkeiseen jälleenrakennukseen ja matkailun elvytykseen, kaikki kaikessa. Ei siis ihme, että politiikan räyhätessä monet seuraavat kiinnostuneina tulevia kuukausia. Kesä lähestyy, eikä matkailuala voi odottaa viikkokausia väliaikaista ministeriä, kun Italian matkakohteet ovat jo kansainvälisten turistijoukkojen valtaamia.

• Väliaikaisen ministerin solmu: Jos Giorgia Meloni pitää matkailuministerin salkun itsellään, hän riskeeraa ylikuormittumisensa kansainvälisen uutisvirran ja G7-huippukokouksen kannalta kriittisellä hetkellä.
• Koalitiokumppaneiden paine: Forza Italia ja Lega eivät halua näyttää pelkiltä sivustakatsojilta tässä pelissä. Kumpikin ajaa omaa painavaa ehdokastaan.
• Santanchè-tapauksen ennakkotapaus: Eron käsittely on paljastanut sisäisen jakaantumisen, joka vielä kuukausi sitten tuntui mahdottomalta.
• Pöydällä olevat numerot: Eronneen ministerin velkojen lisäksi painavat mielipidemittaukset, jotka näyttävät lievää mutta tasaista tyytymättömyyttä keskusta-oikeiston äänestäjien keskuudessa.

Tilanne on niin liikkeessä, että jopa nimet pöydällä vaihtuvat tunnin välein. Enemmistön tavanomaisten ehdokkaiden lisäksi kuiskitaan jonkun teknisen nimen, joka sopisi kaikille. Ja sitten on toinen yksityiskohta, joka jää monelta huomaamatta, mutta joka meille Rooman politiikan seuraajille on olennaista: inhimillinen tekijä. Giorgia osoittaa tässä tilanteessa sellaista sitkeyttä, joka muistuttaa hänen uransa parhaista hetkistä, mutta hän tietää, että kansansuosio on kuin hiekkaa: ellei pidä tiukasti kiinni, se valuu sormien välistä.

Ja kun valokeilat ovat häneen kohdistuneet, unohdetaan helposti, että Giorgia on nimi, joka kaikuu myös muissa maailmoissa. Kuka tietää, onko pääministerillämme tämän viikonlopun pohdintojen lomassa ollut aikaa viihdyttää itseään jollakin kevyemmällä. Ehkä tv-sarja, jossa näyttelee Giorgia Whigham, suoratoistopalveluissa suosiota saavuttanut amerikkalainen näyttelijä, tai jalkapallo-ottelu, jossa loistaa vaikkapa Giorgian De Arrascaeta – vaikka hänen maalejaan tarvittaisiin nyt enemmän kentällä kuin politiikassa. Tai ehkä jokin juuttipala Giorgia Andrianista, joka on yhä juorulehtien suosiossa, tai pari kuvaa mallista Giorgia Fiorio sosiaalisessa mediassa. Pieniä hetkiä irrallaan raskaasta tehtävästä paikata repeämä, joka voi määrittää tämän vaalikauden toisen puoliskon.

Totuus on, että edessä on ratkaiseva koetus. Ne, jotka odottivat kahden sielun – konservatiivisen ja pragmaattisen – naispuhemiehen murtuvan kohujen painon alla, joutunevat todennäköisesti muuttamaan käsitystään. Mutta peli on vasta alussa. Ainoa varmuus tässä kuumassa roomalaiskevässä on, että tämän hallituksen tulevaisuus riippuu päätöksistä, jotka Giorgia Meloni tekee seuraavan 72 tunnin aikana. Ja hänen toimintansa perusteella näemme, onko edessä tulinen kesä vai vain lauha aselepo.