Esperanza Aguirre iskee jälleen: syyttää Rajoyta Voxin synnystä ja sytyttää sisällissodan PP:ssä

Uskomatonta mutta totta: aina kun Esperanza Aguirre avaa suunsa, Kansanpuolueessa alkaa täristä. Madridin PP:n kiistaton johtohahmo ja alueen entinen presidentti on päättänyt jälleen kerran ravistella puolueen perustuksia lausunnoilla, jotka eivät jätä ketään kylmäksi. Tällä kertaa valokeilassa ei ole vain hänen suojattinsa Isabel Díaz Ayuso, vaan tähtäimessä on suoraan entinen pääministeri Mariano Rajoy. Espanjan oikeiston sisällissota ei vain ota loppuakseen, vaan se roihahtaa uudelleen yllättävällä rajuudella.

”Rajoy ajoi meidät partaalle”: Voxin tsunami sai alkunsa tästä

Aguirren viime tuntien aikana laukomat kommentit ovat vähintäänkin maanjäristys. Entisen presidentin lähipiirin mukaan hänen analyysinsä on armoton: Voxin syntyminen ja sen myöhempi menestys eivät ole sattumaa tai perustajien neroutta, vaan vallatyhjiö, jonka Mariano Rajoyn johtama PP:n huippu omien sanojensa mukaan jätti. ”Jos hallitus ei olisi omistautunut pyyhkimään pois keskusta-oikeiston tunnusmerkkejä, toisen ei olisi tarvinnut ottaa sitä tilaa”, hän toteaa politiikan juoru piireissä.

Hänen mukaansa Rajoyn penseys La Moncloan vuosina oli täydellinen kasvualusta. Monien kansanpuolueen äänestäjien tunne siitä, että ”ei tapahdu mitään” alueellisten haasteiden tai tiettyjen asioiden käsittelyn edessä, sai osan äänestäjistä etsimään taistelunhaluisempaa kotia. Ja tässä kohtaa Esperanza Aguirre kylvää kiistaa: ilman Rajoyn toimintatapaa Voxia ei yksinkertaisesti olisi olemassa nykyisessä muodossaan. Tämä on suora, kaunistelematon syytös, joka paljastaa sisäisen murtuman, joka ei ole koskaan täysin parantunut.

• Arvostelu Rajoyta kohtaan: Aguirre syyttää häntä Aznarin perinnön ”haaskauksesta” ja oikeistolaisten äänestäjien orvoksi jättämisestä.
• Ayuso-ilmiö: Myrskyn silmässä Madridin nykyinen johtaja vahvistuu tämän taistelunhaluisemman hengen luonnollisena perijänä.
• Feijóon salaisuus: Entinen presidentti paljastaa, että hän olisi voinut olla ”jarru” nykyiselle kansalliselle johtajalle, mutta valitsi sivuroolin.

Uskollisuus (ja puukko) Ayuson kanssa ja Feijóon monimutkainen rooli

Sanallisen hyökkäyksen keskellä Aguirre on halunnut myös selventää kantaansa Isabel Díaz Ayusoon. Vastoin juoruja kylmästä etäisyydestä, Aguirre vakuuttaa suhteensa nykyiseen mahtinaiseen olevan täynnä yhteisymmärrystä. Mutta mehukkainta on ollut, kun hän on puhunut kansallisesta johtajasta Alberto Núñez Feijóosta. Kuten hän on tunnustanut lähipiirilleen, oli hetki, jolloin hän itse olisi voinut nousta päävaihtoehdoksi nykyiselle johdolle, mutta päätti olla tekemättä niin, antaen näin Feijóolle mahdollisuuden vahvistaa johtajuuttaan ilman raivokasta sisäistä kilpailua. ”Olisin voinut olla se, joka siellä on, mutta valitsin toisen tien”, hän totesi, vihjaten että ilman tätä henkilökohtaista päätöstä PP:n historia Rajoyn jälkeen olisi voinut olla hyvin erilainen.

Nämä paljastukset eivät ole sattumanvaraisia. Ne tulevat aikana, jolloin PP yrittää osoittaa yhtenäisyyttä ennen tulevia vaalikausia. Mutta Esperanza Aguirren varjo on pitkä, ja hänen sanansa kaikuvat sellaisen voimalla, joka oli vuosia ainoa ääni, joka uskalsi haastaa Rajoyn aikakauden paikalleen jähmettymisen. Monille hänen analyysinsä Voxin alkuperästä on herätyksen kaltainen. Toisille se on vain vahvistus siitä, että entinen presidentti on edelleen suuri strategi, joka siirtää nappuloita sivusta asettaakseen omansa ja määrittääkseen agendan.

Ylösnousemus vai tilien tasoitus?

Selvää on, että Espanjan politiikka, ja erityisesti keskusta-oikeiston kenttä, ei voi olla katsomatta, mitä Aguirre sanoo. Hänen viimeisimmät lausuntonsa eivät ole pelkkää helpotuksen huokausta, vaan katkera diagnoosi siitä, mitä hän pitää historiallisena virheenä. Hyökkäämällä Rajoyta vastaan hän ei ainoastaan puolusta omaa uraansa, vaan myös oikeuttaa Ayuson ja Voxin edustaman radikaalin käänteen välttämättömänä, lähes orgaanisena vastauksena aikakauteen, jota hän pitää periaatteiden ”pettämisenä”.

Feijóon yrittäessä navigoida näillä myrskyisillä vesillä, Esperanza Aguirre asettuu jälleen hurrikaanin keskelle osoittaen, että hänen äänensä, vaikka hänellä ei enää virka-asemaa olekaan, on edelleen yksi luotettavimmista mittareista PP:n sisäisen sodan lämpötilan mittaamiseen. Tarina on nyt kerrottu: Rajoy loi olosuhteet, joissa syntyi hirviö, joka nykyään syö oikeiston ääniä, ja hän itse yhdessä Ayuson kanssa ovat ainoita, jotka ymmärsivät sen ja taistelivat sitä vastaan. Loput, kuten aina, on historiaa, jota kirjoitetaan edelleen tulenpalavilla lausunnoilla.