Ilmastonmuutos ei ole salaliittoteoria: Miten sään ääri-ilmiöt käänsivät lumitilanteen Pohjois-Amerikassa – ja mitä on odotettavissa YK:n ilmastokokouksessa 2025?

Usko tai älä, kun täällä Persianlahdella valmistauduttiin kesän alkuun ennätyskuumuuteen, kaivoivat ihmiset Yhdysvalloissa Connecticutin osavaltiossa autojaan esiin yli 90 senttimetrin lumikasojen alta viime maaliskuussa. En kerro tätä kertoakseni tarinaa omituisesta säästä, vaan sanoakseni, että ilmastonmuutos ei ole enää vain termi, jonka kuulemme uutislähetyksissä – sään ääri-ilmiöistä on tullut uusi normaali, jonka keskellä elämme.

Viime talvi Yhdysvaltojen itärannikolla oli kuin suoraan animaatioelokuvasta. Yhden kuukauden aikana lämpötila laski ennätysalhaisiin lukemiin, joita ei oltu nähty vuosikymmeniin – niin, että jotkut kaupungit kokivat kylmimmän päivänsä sitten vuoden 1904. Seurasin lukuja ja keskustelin ympäristö- ja ilmastoasioiden parissa työskentelevien kollegoideni kanssa, ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että kyseessä ei ollut "tavallinen talvi". Lumimyrskyt eivät olleet pelkkää satavaa lunta, vaan ne iskivät voimakkaina ja arvaamattomina, mikä sai tieviranomaiset kamppailemaan pysyäkseen valtavien lumimäärien tahdissa.

Ankarin talvi paljastaa "vakaan tilanteen" illuusion

Pelkästään helmikuussa Connecticutin osavaltio sai lunta yhtä paljon kuin se sai yhteensä kolmena kokonaisena talvikautena vuosikymmen sitten. Miksi tämä on meille tärkeää? Koska tämä on juuri se toinen puoli ilmastonmuutoksen kolikosta. Moni luulee, että ongelma on pelkästään lämpötilan nousu, mutta totuus on, että ongelmana on epävakaus. Kun jäinen napailma sekoittuu Atlantin ennennäkemättömään kosteuteen, joka johtuu meriveden lämpenemisestä, seurauksena on myrskyjä, joilla ei ole mitään yhteistä menneisyyden säätilanteiden kanssa.

Tätä näemme tänään ympäri maailmaa. Kanada kärsi samasta ilmiöstä, missä Environment And Climate Change Canada -virasto antoi ennennäkemättömiä varoituksia jyrkistä lämpötilan vaihteluista. Mikään maa ei ole tämän vaikutuksen ulottumattomissa – oli kyseessä sitten Riyad, Doha tai New York.

Ilmastohuippukokous 2025 – totuuden hetki

Tämä kaikki tapahtuu juuri ennen kohtalokasta maailmanlaajuista tapahtumaa, YK:n ilmastokokousta 2025. Tulevasta kokouksesta tulee erilainen. Vuosien teoreettisten keskustelujen jälkeen maailma on ymmärtänyt, että ilmastonmuutos on kansallisen turvallisuuden kysymys ennen kuin se on ympäristökysymys. Ennakkotietojen mukaan tästä kokouksesta tulee aiempaa vakavamielisempi, sillä viime talvena saadut tiedot ovat asettaneet kaikki kiistämättömän tosiasian eteen: emme voi käsitellä sään ääri-ilmiöitä eilispäivän keinoin.

Valitettavasti jotkut tahot lyövät yhä vetoa sen puolesta, että ongelma on meistä kaukana. Mutta oman näkemykseni mukaan se, mitä tapahtui Connecticutissa, Kanadassa ja osissa Eurooppaa, on viimeinen varoitus. Jos tuleva huippukokous epäonnistuu luomaan todellisia täytäntöönpanomekanismeja, olemme kaikki edessä äärimmäisten vuodenaikojen loputtoman sarjan.

Mitä tämä tarkoittaa meille omalla alueellamme?

• Vesipula: Muutokset napa-alueiden ilmastossa vaikuttavat merivirtoihin, mikä heijastuu sademääriin omalla alueellamme. Tämä tarkoittaa, että kuivat kaudet saattavat pitkittyä ja lyhentyä arvaamattomasti.
• Suora vaikutus energiaan: Kovenevat hellejaksot rasittavat sähköverkkojamme ennennäkemättömällä tavalla, mikä tarkoittaa, että puhtaan energian strategiat eivät ole enää ylellisyyttä vaan välttämättömyys yhteiskunnan toimivuuden kannalta.
• Ruokaturva: Koko maailman viljelykaudet kärsivät, eikä yksikään maa voi eristäytyä tästä toimitusketjusta, vaikka se olisikin öljyntuottaja.

En puhu tässä teoreettisena asiantuntijana, vaan henkilönä, joka on seurannut näitä asioita jo vuosia. Eilen luin raportteja lumimyrskyjen vaikutuksista Connecticutissa, ja muistelin, että kymmenen vuotta sitten käytiin väittelyä siitä, "onko ilmastonmuutos todellinen vai ei". Nykyään väittelyn tulisi koskea kysymystä "miten suojelemme lapsiamme tältä hullunkuriselta epävakaudelta?"

Muutama päivä sitten keskustelin erään ympäristöalan virkamiehen kanssa, ja hän sanoi minulle kirjaimellisesti: "Ongelma on siinä, ettei ilmastonmuutos enää etene hitaasti, kuten olimme ennakoineet. Se tunkeutuu elämäämme nyt, ja sen olemme nähneet omin silmin tämän vuoden lumimäärissä ja samanaikaisissa maastopaloissa osissa Australiaa ja Kanadaa."

Yhteenveto on selvä: Olemme edessä uuden vaiheen ilmastonmuutosta. Se, mitä aiemmin kutsuttiin "tulevaisuuden ennusteiksi", on nyt "päivän sääennuste". YK:n ilmastokokouksen 2025 lähestyessä toivo on siinä, että hallitukset lopettavat poliittisen taktikoinnin ja katsovat numeroita. Connecticutin peittänyt lumi ei ollut vain kaunis kuvauskohde, vaan kallis lasku, jonka siellä veronmaksajat maksoivat – lasku, jonka saatamme me kaikki joutua maksamaan tavalla tai toisella, ellemme ota tätä asiaa nyt vakavasti.