Milano Cortinan talviparalympialaiset 2026: Boikotti, Ukrainan-kohu ja suuri pettymys
Tänään illalla Milanossa ja Cortina d'Ampezzossa olisi pitänyt juhlia. Soihtuja, hymyjä, inkluusiota – koko paketti. Mutta ennen kuin ensimmäinenkään urheilija ehti stadionille, Milano Cortinan talviparalympialaisten 2026 ylle on kerääntynyt synkkä myrskypilvi. Se, mitä viime tunteina on tapahtunut vuoden 2026 talviolympialaisten ja -paralympialaisten kisapaikoilla, on puhdas skandaali. Täällä ei puhuta mistään pienistä nahinoista, hyvät ihmiset, tämä on poliittinen maanjäristys, joka varjostaa kisoja jo ennen kuin ne ovat kunnolla alkaneetkaan. En ole kokenut näin kireää tunnelmaa sitten Torinon talviolympialaisten 2006 – ja ne olivat silloin aivan eri luokan tapahtuma.
Boikotti, joka koskettaa syvältä
Toki huhuja on liikkunut jo pidempään. Mutta se, että asiat tehdään näin kylmän viileästi, yllätti monet. Useat länsimaat päättävät toimia ja pysyvät poissa talviparalympialaisten 2026 avajaisista. Yli kymmenen maata on vetänyt edustajansa pois – virallisesti puhutaan "diplomaattisesta pidättyväisyydestä", mutta jokainen täällä tietää, mitä se todella tarkoittaa. Ei tässä ole kyse urheilijoista, jotka ovat raataneet vuosikausia. Kyse on voimannäytöstä niiden kustannuksella, joiden pitäisi olla keskiössä. Se on niin väärin, etten voi muuta sanoa. Tulee väkisin miettineeksi, olemmeko me oppineet mitään historiasta. Ajattelen vaikka vuoden 2006 talviparalympialaisia – silloin oli myös konflikteja, mutta tällaista yhtenäistä toimintaa avajaisia vastaan? Ei ollut.
Ukraina-kohu
Boikotti on kuitenkin vain kolikon toinen puoli. Toinen, ja se on vielä katkerampi, tapahtuu kulissien takana. Ukrainan delegaatio halusi saapua avajaisiin virallisessa asussa, jossa on Ukrainan kartta – merkki, jonka jokainen ymmärtää näinä aikoina. Ja sitten tuli määräys: kielletty. Te ette saa pitää sitä. Kuvitelkaa: matkustatte tuhansia kilometrejä, jätätte perheenne sotaan, haluatte edustaa maatanne, ja sitten jotkut byrokraatit määräävät, miltä teidän kuuluu näyttää. Se ei ole pelkästään epäreilua, se on röyhkeää. Vuoden 2026 talviolympialaisten ja -paralympialaisten kisapaikkojen kulisseissa kuohuu ankarasti. Sisäpiirissä kuiskitaan, että jotkut maat ovat jopa uhkanneet vetäytyä kokonaan, jos Ukrainan kiusaaminen jatkuu. Onko tämä totta, se nähdään – mutta tunnelma on pohjalukemissa.
Kun politiikka nielee urheilun
Kisat voisivat olla niin hienot. Italialaiset ovat tehneet hyvää työtä, rinteet ovat täydellisessä kunnossa, hallit kiiltävät. Monet vanhoista vuoden 2006 talviolympialaisten aikaisista rakennelmista on modernisoitu ja näyttävät nyt ensiluokkaisilta. Urheilijat palavat halusta päästä kilpailemaan, he haluavat vihdoin näyttää osaamisensa. Ja sitten tällaista! Urheilujuhla ilman yhtenäisyyttä on pelkkä lattea kilpailu. Jos avajaiset pidetään ilman puolta osallistujamaista, se on kuin häät ilman morsianta. Tunnelma on myrkytetty, ja se tuntuu vielä pitkään. Kun ajattelen vuoden 2030 talviparalympialaisia, alkaa etoa. Pitääkö kisojen tulevaisuudessakin olla näin politisoituneita? Sitä tuskin kukaan haluaa.
Toki urheilijat tekevät parhaansa silti. He eivät anna periksi. Mutta vahinko on jo tapahtunut. Kuvat, jotka tänä iltana kiertävät maailmaa, eivät ole säteilevistä voittajista, vaan tyhjistä katsomoista ja katkeroituneista kasvoista. Helvetin huono alku tapahtumalle, jonka piti rakentaa siltoja.
- Massiivinen boikotti: Yli kymmenen länsimaata jättää avajaiset väliin – ennenkuulumaton teko.
- Ukraina-draama: Joukkueelta kielletään maapallosymbolien käyttö vaatteissa, mikä herättää rajuja protesteja.
- Historiallinen kontrasti: Täysin toisin kuin Torinon talviolympialaisissa 2006, jotka olivat uuden alun tunnelmissa.
- Huolestuneita katseita tulevaan: Tapahtumat heittävät varjon jo vuoden 2030 talviparalympialaisten ylle – onko tämä uusi normaali?
Toivon hartaasti, että urheilu lopulta vielä nousee pinnalle. Että urheilijat ovat valokeilassa, eivät byrokraatit. Mutta näiden Milano Cortinan paralympialaisten 2026 ensimmäiset päivät tuntuvat suolaiselta iskulta vatsaan. Harmi, Italia. Kaikki olisimme toivoneet toisin.